Sota on tappamisen ja kuoleman kulttuuria, joka edellyttää jatkuvaa kansalaisten uhrivalmiuden ylläpitoa, kirjoittaa Riitta Kormano ”Ihminen sodassa” -kirjassa.
Suomessa talvi- ja jatkosota jättivät jälkeensä yli viisikymmentätuhatta sotaorpoa. Valtio pyrki tukemaan heitä taloudellisesti, mutta moni jäi vaille aikuisen tuomaa niin aineellista kuin henkistäkin turvaa.
Sotakorvausten ja muiden aineellisten menetysten lisäksi sotien seurauksena tulivat monenlaiset yksilöön kohdistuneet menetykset, jotka olivat usein mittaamattomat. Yksinomaan joka 15. nainen menetti puolisonsa ja joka 25. lapsi oli sotaorpo. Useimmat heistä elivät maan köyhimmillä syrjäseuduilla, jotka myös olivat kaikkein lapsirikkaimpia alueita. Jo sodan aikana oli aloitettu sotakummitoiminta, johon osallistuivat suomalaisten lisäksi monet ulkovallat. Sotakummitoiminnalla pyrittiin turvaamaan kummilapsen aineelliset olot sota-aikana. Toiminta jatkui vielä sodan jälkeenkin, jolloin auttaminen oli lähinnä rahallista avustamista.
Sotalesket olivat sodan hiljaisia jälkitaistelijoita.
Talvisodan ja jatkosodan myötä Suomeen syntyi uusi sosiaaliluokka. Rauhan tultua maassa oli yli 30 000 sotaleskeä, joiden vastuulla oli 50 000 sotaorvon kasvatus. Elämistä sävyttivät tuolloin niukat olot.
Sodan jälkeen perustettiin erilaisia yhteisöjä, joiden kautta sotalesket saivat niin toiminnallista kuin psyykkistäkin apua. Tunnetuin näistä oli Sotaleskien ja Kaatuneiden Omaisten Huolto ry. Liitolla oli alaosastoja ympäri Suomea.
Selviytyäkseen taloudellisesti moni kotiäidiksi jäänyt leski tarvitsi pikaisesti töitä. Vuonna 1943 säädettiin työhuoltolaki, joka takasi huoltoeläkkeeseen oikeutetuille ammattikoulutuksen. Tarkoitus ei ollut kouluttaa uudelle uralle, vaan mahdollistaa lisätienestin hankkiminen. Sotaleskiä koulutettiin mm. modisteiksi, ompelijoiksi ja tekokukkien tekijöiksi jne..
Miksi sotaleskistä on puhuttu niin vähän. Kansanedustaja Jutta Zilliacus toteaa, että ”se oli silloista rähmällään oloa itäänpäin”. Lisäksi sotalesket kuten veteraanitkin olivat sellaisia puheenaiheita joita vältettiin ”yleisistä syistä”, Zilliacus sanoo. "Ei kuulunut silloiseen elämänmuotoon, että niistä oltaisiin puhuttu". Puhumisen sijasta ihmiset auttoivat toisiaan teoilla.
Aiheeseen lähteitä useita mm
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/20/sotaorpo-kantaa-ikuisesti-sodan-muistoa-mukanaan
Sepä siitä
Eiköhän ole jo iltakahvin aika. Meillä vielä joulutorttu aikaa, kun ollaan tässä vähän myöhäisessä joulunajassa. Eikä torttu hassumpaa olekkaan, mukavan rapeaa, kahvin kanssa sopii.
Me jotka natisemme jopa tyhjästä, pitäisi muistella vaikeita sota-aikoja, ja jälkeenkin, elämä ei ollut monilla kaksista. Saimme valtion peräsimeen hyvää ainesta, selvittiin siirtolaisistamme hyvin. Tällä mentaliteetilla olisi jääneet hoitamatta, kun natistaan nyt pikkuasioihin jo. Moni ei huomaa, että demokratiamme ja mallimme on tehty raskain menetyksin sotiemme aikoina.
Hallitus sitä varten että päättää asioista mitä esittää eteenpäin eduskunnalle.
Niihin esityksiin tietenkin liittyy myös muuta kuulemista.
Olkoot siinä. Sepä siitä !
Suomessa talvi- ja jatkosota jättivät jälkeensä yli viisikymmentätuhatta sotaorpoa. Valtio pyrki tukemaan heitä taloudellisesti, mutta moni jäi vaille aikuisen tuomaa niin aineellista kuin henkistäkin turvaa.
Sotakorvausten ja muiden aineellisten menetysten lisäksi sotien seurauksena tulivat monenlaiset yksilöön kohdistuneet menetykset, jotka olivat usein mittaamattomat. Yksinomaan joka 15. nainen menetti puolisonsa ja joka 25. lapsi oli sotaorpo. Useimmat heistä elivät maan köyhimmillä syrjäseuduilla, jotka myös olivat kaikkein lapsirikkaimpia alueita. Jo sodan aikana oli aloitettu sotakummitoiminta, johon osallistuivat suomalaisten lisäksi monet ulkovallat. Sotakummitoiminnalla pyrittiin turvaamaan kummilapsen aineelliset olot sota-aikana. Toiminta jatkui vielä sodan jälkeenkin, jolloin auttaminen oli lähinnä rahallista avustamista.
Sotalesket olivat sodan hiljaisia jälkitaistelijoita.
Talvisodan ja jatkosodan myötä Suomeen syntyi uusi sosiaaliluokka. Rauhan tultua maassa oli yli 30 000 sotaleskeä, joiden vastuulla oli 50 000 sotaorvon kasvatus. Elämistä sävyttivät tuolloin niukat olot.
Sodan jälkeen perustettiin erilaisia yhteisöjä, joiden kautta sotalesket saivat niin toiminnallista kuin psyykkistäkin apua. Tunnetuin näistä oli Sotaleskien ja Kaatuneiden Omaisten Huolto ry. Liitolla oli alaosastoja ympäri Suomea.
Selviytyäkseen taloudellisesti moni kotiäidiksi jäänyt leski tarvitsi pikaisesti töitä. Vuonna 1943 säädettiin työhuoltolaki, joka takasi huoltoeläkkeeseen oikeutetuille ammattikoulutuksen. Tarkoitus ei ollut kouluttaa uudelle uralle, vaan mahdollistaa lisätienestin hankkiminen. Sotaleskiä koulutettiin mm. modisteiksi, ompelijoiksi ja tekokukkien tekijöiksi jne..
Miksi sotaleskistä on puhuttu niin vähän. Kansanedustaja Jutta Zilliacus toteaa, että ”se oli silloista rähmällään oloa itäänpäin”. Lisäksi sotalesket kuten veteraanitkin olivat sellaisia puheenaiheita joita vältettiin ”yleisistä syistä”, Zilliacus sanoo. "Ei kuulunut silloiseen elämänmuotoon, että niistä oltaisiin puhuttu". Puhumisen sijasta ihmiset auttoivat toisiaan teoilla.
Aiheeseen lähteitä useita mm
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/20/sotaorpo-kantaa-ikuisesti-sodan-muistoa-mukanaan
Sepä siitä
Eiköhän ole jo iltakahvin aika. Meillä vielä joulutorttu aikaa, kun ollaan tässä vähän myöhäisessä joulunajassa. Eikä torttu hassumpaa olekkaan, mukavan rapeaa, kahvin kanssa sopii.
Me jotka natisemme jopa tyhjästä, pitäisi muistella vaikeita sota-aikoja, ja jälkeenkin, elämä ei ollut monilla kaksista. Saimme valtion peräsimeen hyvää ainesta, selvittiin siirtolaisistamme hyvin. Tällä mentaliteetilla olisi jääneet hoitamatta, kun natistaan nyt pikkuasioihin jo. Moni ei huomaa, että demokratiamme ja mallimme on tehty raskain menetyksin sotiemme aikoina.
Hallitus sitä varten että päättää asioista mitä esittää eteenpäin eduskunnalle.
Niihin esityksiin tietenkin liittyy myös muuta kuulemista.
Olkoot siinä. Sepä siitä !
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten niin sotaleskistä ja veteraaneista on muka puhuttu vähän? Ei Jutan pitäisi yleistää, jos juuri hänen lähipiirissään aihe ei aikoinaan kiinnostanut. Ja mikä typerintä, yrittää sysätä syyllisyydentunteensa Kekkosen ja Neuvostoliiton niskoille.
Mites oli Australiassa sotaveteraanien ja -invalidien asiat. Siellähän nuorempiakin sodankäyneitä Vietnamin sodasta.
Itse muistelisin sitä aikaa,taisi joka n kymmenes joutua Vietnamiin armeijalaisista ? varmaan saattoi tiheämminkin ?
Muistelen naapurin naapurin maininneen,kun oli niihin aikoihin siellä asumassa,että armeijaan valittiin noin sillä perioodilla,ja niistä edelleen Vietnamiin.