Voiko pentu olla liian itsevarma?

"Missä vika?Koirassa on mm. Bordercollieta, ajokoiraa ja rotikkaa."

- Vika taitaa löytyä lähinnä tuosta keskimmäisestä. Ajokit, kuten useimmat metsästykseen jalostetut koiruudet ovat paljolti sellaisia umpiluisia oman itsensä herroja että seura ei niin välttämättä kauhiasti kiinnosta.

"En tiedä missä kohtaa olemme mokanneet tuon otuksen kanssa, alussa oli huomattavasti läheisyyden kaipuisempi ja hakeutui ihmisten lähelle. Olen muutaman kerran sitä napannut niskasta (en todellakaan kovaa tai niin että siihen sattuisi) , kun toistuvasti puree, tai kun on murissut mm. kynsiä leikatessa.
Olemme rauhoittaneet pentua syliin niin että pidämme sitä ns. väkisin, kunnes lakkaa rimpuilemasta ja päästämme matkoihinsa kun rentoutuu eli lakkaa vinkumasta, riekkumasta ja nukahtaa tai muuten on rauhassa. Kuljen aina ensin ovista ja autoon pääsyyn ja ulos pääsyyn vaadin odottamaan lupaa, kuten ruoankin kanssa. "

Tuon ikäinen pentu on utelias, yritteliäs, oman halunsa tahtova. Jos se viedään omistajan taholta pois, pennusta kasvaa epäluuloinen omistajaa kohtaan. Kannustava omistaja totuttaa ensin pennun käsittelyynsä (hyväilyt/turkin harjaus/varpaiden ja suun koskettelut). Tärkein vaihe pennun koulutuksessa on hyvän suhteen luominen. Pennun pitää saada rentoutua ja tuntea mielihyvää omistajan kosketuksista. Epämiellyttävät tuntemukset, kuten sitomiset, pentu kokee ahdistavana ja uhkana itselleen. Ei siis ihme, että pentu alkaa välttämään läheisyyttä.

Menee aivan toisin, kuin pitäisi, eli pennun täytyy oppia luottamaan omistajaa, jotta sen elämä aikuisena on tasapainoista ja tottelevaista. Ei ole väliä, kumpi menee ovesta ensin, istuuko koira ruan saadessa ym. Aivan turhaa hakea mitään johtajuutta noilla keinoilla. Pentu löytää kunnioituksen (ns. "johtajuuden") omistajaan, jos sille luodaan luottamus.

Täytyy vaan toivottaa onnea ja menestystä. Jos oletetaan, että pentu olisi perinyt noiden kaikkien rotujen huonoimmat ominaisuudet niin käsissä on hirviö!

Nyt on pakko sanoa, että mikä tässä nyt se ongelma on? Ei oikein nyt napannut.
Otettu pentu, jolla pennut "kujeet", ja aloittaja yrittää koiraa myös kasvattaa tavoille, niinkuin pitääkin tehdä. Kaikkihan aikansa ottaa, ja pentu on vasta alkutaipaleella. Ja pentu kirjoituksen perusteella tuntuu vielä reippaalta ja rohkealta. Niin mikä tässä on se ongelma?
Ei kai se ole ongelma, jos pentu ei ole luonteeltaan mikään helmoissa roikkuja...

Jos sellainen on ykkösprioriteetti ollut, niin silloin olisi pitänyt ottaa rotukoira ja rodusta, jolle on tyypillistä sellainen. Eli oletusarvo asialle suuri. Kun sen sekarotuisen ottaa, niin selvä asia on, että oletusarvo mitä tulee, on tietysti pienempi.
Ja jos katsoo aloituksen rotuja ja vielä lukee mm. eli ilmeisesti vielä takanakin mitä sattuu, niin eipä mikään ihme ole, ettei oletusarvoa ole luonteesta. Ja se mitä mainituista voi sanoa, ja sekoitettuna, niin ei mielestäni mitenkään järkevä sotku. Monennäköistä, vaativaakin ja paljon läntätty yhteen. Ja ihan ekana ei mieleen tule mitenkään helmoissa roikkuvaa tyyppiä...

Toisinsanoen, ei nuot mistään itsevarmuudesta vielä ihmeesti kerro. Ja sitä liikaa nyt ei kellään ole :D Reipas koirantaimi, jolla on riittävästi itsevarmuutta (ainakin tässä iässä), ja joka vaikuttaa helmoissa roikkujan sijaan itsenäisemmältä.

Se tarkoittaa nyt vaan sitä, että itsenäisen rodun/yksilön koiran kanssa pitää enemmän tehdä työtä, kivaa yhteistyötä kuten jotain harrastusjuttujakin, auktoriteettiä riittävästi ja jämpttiyttä, ja siis nimenomaan yllämainitun hyvän suhteen luominen. Kun nuot kaikki on kunnossa, niin silloin voi itsenäisemmästäkin koirasta saada sen "kainaloisen", niin halutessa. Mutta se pitää ansaita.

Kyllä noit ovista luvan kanssa kulkemiset ym. ihan hyviä on. Siinä oppii tarkkaivaisuutta ja auktoriteettä mm. Mutta ne on vaan yksi tekijä. Eli siis pakettiin pit'' liittä kaikki mainitsemani.

Meillä oli vähän samanlaisia ongelmia pennun kanssa kolme vuotta sitten. Varsinkin minua pelotti tuo välinpitämättömyys ihmistä kohtaan. Koira oli pienestä asti hyvin itsevarma ja "peloton". Koirakoulussa sanoivat, että oli huono kontakti omistajaan. Kyllä sitäkin itkettiin! En oikeestaan tiedä, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä koira alkoi uskoa ja luottaa. Se alkoi myös nauttia läheisyydestä ja silityksistä ja nyt kolmevuotiaana on vaikka kuinka lutuinen. Väkisin ei kyllä sylissä pidetty.

Näykkiminen on hyvä saada karsittua pois, mutta meillä auttoi täydellinen huomioimattomuus. Pennulle nimittäin huonokin huomio on huomiota, joten kiljaisut ja vesisuihkut saattavat vain innostaa. Oli se kauheaa sanoa lapsille, että pysähtykää ja kääntäkää selkä, kun koira roikkui jaloissa, mutta näykkiminen jäi pois jo viisikuisena.

syy löytynee varmasti tuosta rotusekamelskasta
työkoiria ja metsästyskoiraa sekaisin niin mitä sitä muuta tarvitsee sohvalla seotakseen kun tuon pitäs olla "toteuttamassa itteään" ihan muissa hommissa

Kyllä tuo on varmasti hyvä koira mutta tuo ajokoira sekoitus sekoittaa pakkaa aikapaljon varmaan.

Sehän ravailee ehkäpä metsissä tai karkuteillä alvariinsa eräänä päivänä.Sitä ei voi kitkeä pois tuolta.

Oppimiskyky voi tulla osittain tuolta collielta samoin näykkiminenkin.

Rauhallisuus ja vartija viettisyys voi tulla rotikalta,samoin kun itsevarmuuskin.

Siitä voi saada ihan hyvän koiran kasvatettua riippuen käyttötarkoituksesta,seurakoiraa siitä ei saa,koska rotikka ja ajokoira kumoaa sen todennäköisesti.

Eli niin kutsuttua sylikoiraa vaikka.

Jotenkin minusta tuntuu ettei teissä ole mitään vikaa,olet kasvattanut sitä niin hyvin kuin se on edes teoriassa mahdollista.

Heips.

Ap täällä taas :) .

Taisi olla hieman synkkä hetki kun tuota kirjoittelin ja varmaankin myös huono omatunto, kun olin pennulle lukenut lakia. Mökötti tuon illan portaiden alla, mutta lopulta tuli kainaloon nukkumaan(kutsuttaessa) ja nukahti siihen ketarat ojossa.
Korjailen/lisäilen hieman tuota kirjoitustani...
Pentu menee kyllä kaikkien muiden syliin oma-aloitteisesti, paitsi minun! Minua myös tottelee parhaiten, ottaa myös kontaktia jonkun verran, jos nyt oikein ymmärrän mikä lasketaan kontaktiksi, varsinkin kun on herkkuja tiedossa :). Pentu tarkkailee missä liikun, tulee samaan huoneeseen jos poistun paikalta, ei tuhoa paikkoja jos minä lähden kotoa (tuhoaa jos on ollut yksin kun mieheni lähtee kotoa), toki minä aina väsytän pennun kunnolla, koulutan, käyn metsässä ja sosiaalistan sosiaalistamisen perään :) .Luulen että tuossa kirjoituksessa lähinnä oli tosiaan se omatunto ja epätoivo mukana. Pentu oli myös todella väsynyt(kuten omistajakin :D ), koska oli ollut kanssani töissä, yövuoroissa.
Koulutus hetkinä tuo toimii kuin unelma <3 . Aiomme ruveta harrastamaan riiviön kanssa joko agilityä, varmaankin kenties hakua tms, emme siis aiokkaan ryhtyä pelkästään sitä makuuttamaan eteisen lattialla tai sohvalla.
Aion edelleenkin jatkaa sylissäpitoharjoituksia ja rauhoittumista syliin :) .

Ihana kakara tuo on <3 , pelkään vain että pilaan mokoman omalla hysteriallani :D . Hieno koiran alku, viisas kuin mikä, pitänee vain tottua ajatukseen, että se ei välttämättä koskaan tule olemaan sellainen sesse kuin kuvittelin ja kaveriksi tuolle otetaan labradorinnoutaja :D !!

Mikäli jollain olisi hyviä neuvoja miten tehdään pennusta enemmän lähellä viihtyvä, niitä otetaan vastaan ;) .

p.s Kaikki rotikat jotka minä tiedän, ovat kyllä varsinaisia pusumaakareita ja kainalossa viihtyviä ;)

Onhan niitä neuvoja jo tullut moneltakin. Molossikin kirjoitti useitakin.

Mitähän ongelmaa tuossa on? Koirat nyt ovat vaan eriluonteisia. Eihän perusluonne muutu vaikka koulutat. Metsästysrotuisilla näkee usein tuollaista itsenäisyyttä etteivät välitä olla lähellä vaan viihtyvät omissa oloissaan. Silti ihan hyvin koulutettavissa esim. Makupaloin.