Monille ateisteille varmaan kelpaisi namusetäjumala.
Kristittyjen Jumala on kuitenkin keppi- ja porkkana-
tyyppiä. Minulle, joka kyllä uskon Jumalaan on usko
kuitenkin ongelma. Minulla on ollut ankara isä. Siitä johtuen huomio on enimmäkseen kepissä. Armo on
ainakin tunnetasolla käsittämätön. Seurakunnassa en
viihdy. Uskossa vaellus olisi kuin jatkuvaa katonharjalla kävelyä. Ei ole kanttia tehdä niin kuin omatunto vaatii. Olenkin luopunut Taivaan tavoittelusta. Helvettiin mennään, ellei Jumala valehtele. Tästä syystä en voi ajatellakaan naimisiinmenoa ja varsinkaan lapsentekoa.En halua lisää sieluja tuleen.
Kristittyjen Jumala on kuitenkin keppi- ja porkkana-
tyyppiä. Minulle, joka kyllä uskon Jumalaan on usko
kuitenkin ongelma. Minulla on ollut ankara isä. Siitä johtuen huomio on enimmäkseen kepissä. Armo on
ainakin tunnetasolla käsittämätön. Seurakunnassa en
viihdy. Uskossa vaellus olisi kuin jatkuvaa katonharjalla kävelyä. Ei ole kanttia tehdä niin kuin omatunto vaatii. Olenkin luopunut Taivaan tavoittelusta. Helvettiin mennään, ellei Jumala valehtele. Tästä syystä en voi ajatellakaan naimisiinmenoa ja varsinkaan lapsentekoa.En halua lisää sieluja tuleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, enempää tuohon ei kai tarvitse sanoa?
Saman asian kanssa varmaan kaikki joutuu tukkanuottasille.
Minäpä kerron oman jaakopin painin.
Vaikka paljon sain kuulla armosta ja hyviä neuvoja tuli,ei sitä sydämessään oikein käsittäny. Tuntui jopa ajoittain,että Jumalakaan ei vilkaisekaan sieluni painiotteisiin.
Kun se ähinä jatkui vaan,niin lopulta tajusin,että vankempihan se ryöttiläs tuo vanaha aatami on,eihän sitä saa selälleen sitten millään.
ja silloin luovutin kaiken Jeesuksen käsiin,koska Hän on ainoa,jolla on valta.
Niinpä Hän on sanonutkin,ettei aloittamaansa työtä kesken jätä. Vain Hän tietää,minkälaiseen ahjoon se vanaha aatu täytyy viedä.
Tehkääpä sama ja kiittäkää joka tilassa. Se on armoa.
Tarkoitatko, että et usko Jumalan kaikkivaltiuteen ja siihen apuun jonka Hän voi sinulle antaa?
> Helvettiin mennään, ellei Jumala valehtele. <
Jumala ei valehtele. Vaihtoehto näyttää heikolta. Kannattaisiko vaihtaa puolta?
miten jokin sellainen jota ei ole edes olemassa voisi valehdella!
Mutta hätä ei ole tämännäköinen: Ei ole nimittäin helvettiäkään!
"Kristittyjen Jumala on kuitenkin keppi- ja porkkana- tyyppiä."
Niin...mutta sitten on sellaisia iloisesti hihhuloivia nuoria, samaan aikaan kun on vanhoillislestadiolaisia. Ja tapauskovaisia.
Jokainen luo sellaisen kuvan jumalasta/jumalista joka hänen omaa elämäänsä vie eteenpäin.
Itsensä ruoskiminen ja rajojen asettaminen on toki jossain määrin hyväksi. Tietyssä pisteessä siitä tulee sairaus. Vapauta itsesi kuuntelemaan tätä maailmaa, elämää tässä hetkessä. Siinä on todellinen jumaluus.
Itse olen ajatellut, että on parasta omalta kohdaltani jättää uskonasiat Herran haltuun.Niin olen tehnytkin.Sen verran olen Raamattuun tutustunut, että Sana tulee
mieleen tarpeen tullen. On siitä ollut paljon apua,
mutta myös paljon haittaa. Ehkä kumminkin enemmän
hyötyä kuin haittaa. Aikoinaan se oli tosi kova paikka. Olin liian fundamentalistinen. En osaa pitää
itseäni uskovaisena, en rukoile. Jos Herra tietää tarpeeni ja muiden tarpeet, miksi rukoilla? No tämäkin oli vain visiitti näille sivuille. Välillä
minä sorrun sellaiseen.