Nimimerkki 'Tämäkin piti kokea' kirjoittaa K & k:ssa, että erosi evlut. kirkosta hiljattain mielipide-erojen vuoksi ja tuumi, että säätää myös hieman rahaa.
Sitten hän törmäsi lähetyssaarnaajiin ja tuli pyytäneeksi heidät luokseen. Heti ensimmäisellä kerralla olisi melkein pitänyt lyödä kastepäivälukkoon. Vaikka hän ei ollut edes käynyt heidän tilaisuuksissaan.
Sitten kun hän kävi, hän huomasi että se poikkesi liikaa siitä mihin hän oli tottunut. Seuraavalla kerralla olisi pitänyt syventää oppia. Jääräpäisesti hän piti omastaan kiinni. Se oli sillä selvä. Hän ymmärsi, että eivät he huvikseen käy ihmisten luona.
Hän tajusi myös olevansa umpiluterilainen ja aikoo sellaisena pysyä. Lopuksi hän toteaa, että "onneksi luterilainen kirkko on myös tavallisille, elämän kolhimille ihmisille, jotka eivät jaksa olla aktiivisia jäseniä, liityin takaisin tuttuun kirkkoon."
Tulkitsen tuosta, että kirjoittaja ei ole itse aktiivi jäsen. Mitä tarkoittaa sellaiselle jäsenelle tuttu kirkko? Tuttua muodollista jäsenyyttä - mielipide-eroista huolimatta, jotka kirjoittaja itse koki vieläpä niin suuriksi , että oli valmis eroamaan kirkon jäsenyydestä.
Minä sanoisi kyllä hänen kohdalla, että suo siellä vetelä täällä. Miksi hän ei ole uskonyhteisöjen ulkopuolella, ja usko omalla tavallaan, jos ja kun ei sopivaa yhteisöä löydy? Varsinkin jos tulkitsin oikein, että hän itsekään ei ole erityisen aktiivinen evl. jäsen.
Nyt hän minusta tyytyi pienempään pahaan. Lahkolaisilla tämä paha, tuputus, tiukka oppi, kyttääminen ja rahanahneus, tulevat ehkä selvemmin esille kuin evl. kirkolla, joka ainakin tuota rahanahneuttaan saa piiloteltua sillä, että sen jäsenmaksu on veromuotoinen ja peritään puolisalaa kuukausittain palkasta pidättäen.
Ei evl. kirkkokaan, sen paremmin kuin pienemmät kristilliset lahkot, pelkkää hyvää hyvyyttään ketään lähesty, auta.
Sitten hän törmäsi lähetyssaarnaajiin ja tuli pyytäneeksi heidät luokseen. Heti ensimmäisellä kerralla olisi melkein pitänyt lyödä kastepäivälukkoon. Vaikka hän ei ollut edes käynyt heidän tilaisuuksissaan.
Sitten kun hän kävi, hän huomasi että se poikkesi liikaa siitä mihin hän oli tottunut. Seuraavalla kerralla olisi pitänyt syventää oppia. Jääräpäisesti hän piti omastaan kiinni. Se oli sillä selvä. Hän ymmärsi, että eivät he huvikseen käy ihmisten luona.
Hän tajusi myös olevansa umpiluterilainen ja aikoo sellaisena pysyä. Lopuksi hän toteaa, että "onneksi luterilainen kirkko on myös tavallisille, elämän kolhimille ihmisille, jotka eivät jaksa olla aktiivisia jäseniä, liityin takaisin tuttuun kirkkoon."
Tulkitsen tuosta, että kirjoittaja ei ole itse aktiivi jäsen. Mitä tarkoittaa sellaiselle jäsenelle tuttu kirkko? Tuttua muodollista jäsenyyttä - mielipide-eroista huolimatta, jotka kirjoittaja itse koki vieläpä niin suuriksi , että oli valmis eroamaan kirkon jäsenyydestä.
Minä sanoisi kyllä hänen kohdalla, että suo siellä vetelä täällä. Miksi hän ei ole uskonyhteisöjen ulkopuolella, ja usko omalla tavallaan, jos ja kun ei sopivaa yhteisöä löydy? Varsinkin jos tulkitsin oikein, että hän itsekään ei ole erityisen aktiivinen evl. jäsen.
Nyt hän minusta tyytyi pienempään pahaan. Lahkolaisilla tämä paha, tuputus, tiukka oppi, kyttääminen ja rahanahneus, tulevat ehkä selvemmin esille kuin evl. kirkolla, joka ainakin tuota rahanahneuttaan saa piiloteltua sillä, että sen jäsenmaksu on veromuotoinen ja peritään puolisalaa kuukausittain palkasta pidättäen.
Ei evl. kirkkokaan, sen paremmin kuin pienemmät kristilliset lahkot, pelkkää hyvää hyvyyttään ketään lähesty, auta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.