Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksi itselleen jotta hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi. Room. 15: 2-3
»Ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi». Tässä on suuri esikuva meille kaikesta, mikä pyhää ja hyvää on. Kristus ja hänen elämänsä. Kristittynä omistat sen suuren armon, olet liitossa Kristuksen kanssa. Sinulla on hänessä elämän lohdutuksesi, vanhurskautesi ja toivosi. Hän on paras ystäväsi. Sen takia on sinulle rakasta ja tärkeätä vaeltaa niin kuin hän vaelsi. Elää ja tehdä niin kuin hän eli ja teki miten hän eli? Apostoli sanoo: »Hän ei elänyt itselleen mieliksi.» Hän ei etsinyt omaa etuaan ja mukavuuttaan, vaan hän teki työtä meidän parhaaksemme, jopa meni kadotettujen syntisten tähden kuolemaan. Hän ei etsinyt omaa kunniaa. Hän ei tyytynyt itse olemaan viisas, vanhurskas ja ylistetty. Hän otti kantaakseen häpeän ja pilkan, jotta pääsisimme osallisiksi hänen viisaudestaan ja vanhurskaudestaan.
Tämän korkean, pyhän esikuvan asettaa apostoli silmiemme eteen kehottaen meitä tekemään niin kuin hän, kallis Herramme ja mestarimme, teki. »Ettemme eläisi itsellemme mieliksi, vaan lähimmäisemme mieliksi hänen parhaaksensa jotta hän rakentuisi» ja sen tähden »kantaisimme heikkojen heikkoutta.» Kristuksen kuva syyttäköön meitä, kun lähimmäisemme vikoja, ymmärtämättömyyttä ja ahdasmielisyyttä arvostelemme. Varoittakoon se minua itserakkaana katselemasta omaa suurta valoani ja halveksimasta veljeäni.
Kristuksen nöyryyden ja rakkauden ihana, pyhä kuva herättäköön minut inhoamaan itseäni, jotta ajattelisin: »Voi, minkälainen kristitty olen. Itserakkaana, halveksien veljeäni, katselen hänen heikkouksiaan. Ja Herra Kristus, iankaikkinen täydellisyys, viisaus ja hyvyys, ei elänyt itselleen mieliksi, ei halveksinut meitä ajattelemattomia, häijyjä syntisiä, vaan teki kaikki auttaakseen meitä surkeudestamme.»
Sinua loukkaa veljesi ymmärtämättömyys ja huono elämä. Olet valmis halveksimaan ja tuomitsemaan häntä ja pidät itsesi häntä parempana. Mutta katso mitä Kristus teki ja yhä tekee. Joka päivä saa hän katsella vikojamme ja mielettömyyttämme. Ja katso, miten kärsivällisesti armahtaen hän meitä hoitaa. Katso miten hän kohteli heikkoja opetuslapsiaan! Vaikka heidän elämänsä oli täynnä vikoja ja ymmärtämättömyyttä, niin hän ei halveksinut heitä. Koska he riippuivat hänessä kiinni, niin hän kantoi heidän heikkoutensa.
Heidän vikansa olivat moninaiset. He tahtoivat tulta taivaasta hävittämään Kristuksen vihollisia ja kerran varoittaa Pietari Herraansa menemästä kärsimään. He kiistelevät siitä, kuka heistä on suurin. Ja kun Jeesus joutui vihollistensa käsiin, pakenivat he, ja Pietari häpeällisesti kielsi hänet. He eivät ymmärtäneet puhetta hänen ylösnousemisestaan. Tuomas ei uskonut häntä ylösnousseeksi, ennen kuin sai pistää sormensa naulojen sijoihin.
Ja miten kohtelee Herra näitä ymmärtämättömiä, heikkoja opetuslapsia? Hän ei tuomitse heitä, ei myös halveksi heitä, ei jätä heitä, vaan hoitaa heitä heidän tarpeensa mukaan. Puhuttelee heitä ystävällisesti, rankaisee heitä lempeydellä, ojentaa heitä heidän ymmärtämättömyydessään muistuttaen heille, mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa. Hän puhuttelee heitä kuin rakkaimpia lapsiaan ja ystäviään tahtoen antaa heille rauhan ja palauttaa heidän uskonsa. Hän tahtoo vahvistaa heitä.
Auttakoon Jumala meitä armossaan, että saavuttaisimme tämän korkean rakkauden, jota Kristus esimerkillään meille tahtoo opettaa! Älkäämme uskoko omaa henkeämme, vaan ottakaamme Kristus mestariksemme. Hänen mielenlaatunsa tulkoon omaksemme. Seuratkaamme häntä kaikessa.
Ihmisten heikkouksien ja vikojen arvosteleminen ei ole vaikeata, sitä uskottomat ja fariseuksetkin osaavat tehdä. Mutta armeliaana oleminen, nöyrä Ja rakastava heikkojen kuorman kantaminen ja heidän parhaansa etsiminen ovat niin jaloja ja korkeita arvoja, etteivät uskolliset kristitytkään, jotka joka päivä tarvitsevat armahtamista, kunnolla osaa niitä.
Emmeköhän viimein saa osaa Kristuksen armahtavasta luonteesta, koska joka päivä itse tarvitsemme armahtamista, kun synnintuntomme syvenee, ja koska synneistämme huolimatta Jumalan armovirta peittää meidät. Kun saat kokea Kristuksen lempeyttä ja elät pelkästä Jumalan armosta, niin muista, että hänen totinen tahtonsa on, että olet armelias lähimmäistäsi kohtaan.
Apostoli sanoo, että Kristuksen kaltainen mieli meissä ilmenee siinä, että emme elä itsellemme, vaan »kukin meistä olkoon lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaakseen, jotta hän rakentuisi, sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi.» Ei hän palvellut itseään, vaan meitä. ja joka päivä antaa hän armonsa peittää kaikki heikkoutemme. Antakoon hän meille armonsa, että hänen esimerkkiänsä voisimme noudattaa.
» Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua!» Mark. 8: 34.
»Ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi». Tässä on suuri esikuva meille kaikesta, mikä pyhää ja hyvää on. Kristus ja hänen elämänsä. Kristittynä omistat sen suuren armon, olet liitossa Kristuksen kanssa. Sinulla on hänessä elämän lohdutuksesi, vanhurskautesi ja toivosi. Hän on paras ystäväsi. Sen takia on sinulle rakasta ja tärkeätä vaeltaa niin kuin hän vaelsi. Elää ja tehdä niin kuin hän eli ja teki miten hän eli? Apostoli sanoo: »Hän ei elänyt itselleen mieliksi.» Hän ei etsinyt omaa etuaan ja mukavuuttaan, vaan hän teki työtä meidän parhaaksemme, jopa meni kadotettujen syntisten tähden kuolemaan. Hän ei etsinyt omaa kunniaa. Hän ei tyytynyt itse olemaan viisas, vanhurskas ja ylistetty. Hän otti kantaakseen häpeän ja pilkan, jotta pääsisimme osallisiksi hänen viisaudestaan ja vanhurskaudestaan.
Tämän korkean, pyhän esikuvan asettaa apostoli silmiemme eteen kehottaen meitä tekemään niin kuin hän, kallis Herramme ja mestarimme, teki. »Ettemme eläisi itsellemme mieliksi, vaan lähimmäisemme mieliksi hänen parhaaksensa jotta hän rakentuisi» ja sen tähden »kantaisimme heikkojen heikkoutta.» Kristuksen kuva syyttäköön meitä, kun lähimmäisemme vikoja, ymmärtämättömyyttä ja ahdasmielisyyttä arvostelemme. Varoittakoon se minua itserakkaana katselemasta omaa suurta valoani ja halveksimasta veljeäni.
Kristuksen nöyryyden ja rakkauden ihana, pyhä kuva herättäköön minut inhoamaan itseäni, jotta ajattelisin: »Voi, minkälainen kristitty olen. Itserakkaana, halveksien veljeäni, katselen hänen heikkouksiaan. Ja Herra Kristus, iankaikkinen täydellisyys, viisaus ja hyvyys, ei elänyt itselleen mieliksi, ei halveksinut meitä ajattelemattomia, häijyjä syntisiä, vaan teki kaikki auttaakseen meitä surkeudestamme.»
Sinua loukkaa veljesi ymmärtämättömyys ja huono elämä. Olet valmis halveksimaan ja tuomitsemaan häntä ja pidät itsesi häntä parempana. Mutta katso mitä Kristus teki ja yhä tekee. Joka päivä saa hän katsella vikojamme ja mielettömyyttämme. Ja katso, miten kärsivällisesti armahtaen hän meitä hoitaa. Katso miten hän kohteli heikkoja opetuslapsiaan! Vaikka heidän elämänsä oli täynnä vikoja ja ymmärtämättömyyttä, niin hän ei halveksinut heitä. Koska he riippuivat hänessä kiinni, niin hän kantoi heidän heikkoutensa.
Heidän vikansa olivat moninaiset. He tahtoivat tulta taivaasta hävittämään Kristuksen vihollisia ja kerran varoittaa Pietari Herraansa menemästä kärsimään. He kiistelevät siitä, kuka heistä on suurin. Ja kun Jeesus joutui vihollistensa käsiin, pakenivat he, ja Pietari häpeällisesti kielsi hänet. He eivät ymmärtäneet puhetta hänen ylösnousemisestaan. Tuomas ei uskonut häntä ylösnousseeksi, ennen kuin sai pistää sormensa naulojen sijoihin.
Ja miten kohtelee Herra näitä ymmärtämättömiä, heikkoja opetuslapsia? Hän ei tuomitse heitä, ei myös halveksi heitä, ei jätä heitä, vaan hoitaa heitä heidän tarpeensa mukaan. Puhuttelee heitä ystävällisesti, rankaisee heitä lempeydellä, ojentaa heitä heidän ymmärtämättömyydessään muistuttaen heille, mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa. Hän puhuttelee heitä kuin rakkaimpia lapsiaan ja ystäviään tahtoen antaa heille rauhan ja palauttaa heidän uskonsa. Hän tahtoo vahvistaa heitä.
Auttakoon Jumala meitä armossaan, että saavuttaisimme tämän korkean rakkauden, jota Kristus esimerkillään meille tahtoo opettaa! Älkäämme uskoko omaa henkeämme, vaan ottakaamme Kristus mestariksemme. Hänen mielenlaatunsa tulkoon omaksemme. Seuratkaamme häntä kaikessa.
Ihmisten heikkouksien ja vikojen arvosteleminen ei ole vaikeata, sitä uskottomat ja fariseuksetkin osaavat tehdä. Mutta armeliaana oleminen, nöyrä Ja rakastava heikkojen kuorman kantaminen ja heidän parhaansa etsiminen ovat niin jaloja ja korkeita arvoja, etteivät uskolliset kristitytkään, jotka joka päivä tarvitsevat armahtamista, kunnolla osaa niitä.
Emmeköhän viimein saa osaa Kristuksen armahtavasta luonteesta, koska joka päivä itse tarvitsemme armahtamista, kun synnintuntomme syvenee, ja koska synneistämme huolimatta Jumalan armovirta peittää meidät. Kun saat kokea Kristuksen lempeyttä ja elät pelkästä Jumalan armosta, niin muista, että hänen totinen tahtonsa on, että olet armelias lähimmäistäsi kohtaan.
Apostoli sanoo, että Kristuksen kaltainen mieli meissä ilmenee siinä, että emme elä itsellemme, vaan »kukin meistä olkoon lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaakseen, jotta hän rakentuisi, sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi.» Ei hän palvellut itseään, vaan meitä. ja joka päivä antaa hän armonsa peittää kaikki heikkoutemme. Antakoon hän meille armonsa, että hänen esimerkkiänsä voisimme noudattaa.
» Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua!» Mark. 8: 34.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.