Oltuani kymmeniä vuosia ateisti, päätin viimein kääntyä jumaluskoon. En tosin sellaiseen, jossa uskotaan vain yhteen jumalaan, minä uskon jumalia olevan useita. Jo muinaisilla suomalaisilla oli erikseen veden jumala, ilman jumala, metsän jumala jne. Syntyperäisenä suomalaisena en katso monijumalaisuudessa olevan mitään kummallista ulkomailta tuotuun yksijumalaiseen uskoon verrattuna.
Tässä panteismissa on sekin etu, että en katso joutuvani eturistiriitaan yhteen jumalaan uskovien kanssa. Enhän mitenkään voi väittää heidän uskonsa olevan väärässä, heidän jumalansa on vain yksi monien joukossa. Silti minun ei tietenkään tarvitse häneen uskoa.
Olen kuullut, että maahamme nyt sankoin joukoin saapuneet muslimit katsovat karsaasti heidän mielestään väärin uskovia. Ateistit kuuluvat heidän arvomaailmassaan alimpaan kastiin, loogisesti ajatellen olen siis keskimääräistä yhteen ”väärään” jumalaan uskovaa parempi ihminen.
Jumaliani palvon uhraamalla. En tietenkään käytä tähän tarkoitukseen eläinuhreja ihmissellaisista puhumattakaan. Uhraan heille aikaani. Se on nykymaailman arvokkaimpiin kuuluvia asioita, tämä on helppo todeta vaikkapa putkimiesten ja autokorjaamoiden laskujen tuntihinnoista. Tämä aika kuluu ajatellessani, kuinka minun tulisi elää loukkaamatta ketään jumalistani.
Yleensähän uskovaiset ovat jumalalta aina jotain pyytämässä, minulla ei toistaiseksi ole ollut mitään välttämätöntä tarvetta millekään, jota en itse pystyisi hankkimaan. Pelkästä mukavuudenhalusta en halua jumaliani pikkuasioilla häiritä, eiväthän he mitään joulupukkeja ole.
Nykytrendin mukaan jumalillani ei ole mitään määriteltyä sukupuolta (mitä jumala sellaisellakin tekisi?), he saavat puolestani olla täysin neutreja.
Tässä panteismissa on sekin etu, että en katso joutuvani eturistiriitaan yhteen jumalaan uskovien kanssa. Enhän mitenkään voi väittää heidän uskonsa olevan väärässä, heidän jumalansa on vain yksi monien joukossa. Silti minun ei tietenkään tarvitse häneen uskoa.
Olen kuullut, että maahamme nyt sankoin joukoin saapuneet muslimit katsovat karsaasti heidän mielestään väärin uskovia. Ateistit kuuluvat heidän arvomaailmassaan alimpaan kastiin, loogisesti ajatellen olen siis keskimääräistä yhteen ”väärään” jumalaan uskovaa parempi ihminen.
Jumaliani palvon uhraamalla. En tietenkään käytä tähän tarkoitukseen eläinuhreja ihmissellaisista puhumattakaan. Uhraan heille aikaani. Se on nykymaailman arvokkaimpiin kuuluvia asioita, tämä on helppo todeta vaikkapa putkimiesten ja autokorjaamoiden laskujen tuntihinnoista. Tämä aika kuluu ajatellessani, kuinka minun tulisi elää loukkaamatta ketään jumalistani.
Yleensähän uskovaiset ovat jumalalta aina jotain pyytämässä, minulla ei toistaiseksi ole ollut mitään välttämätöntä tarvetta millekään, jota en itse pystyisi hankkimaan. Pelkästä mukavuudenhalusta en halua jumaliani pikkuasioilla häiritä, eiväthän he mitään joulupukkeja ole.
Nykytrendin mukaan jumalillani ei ole mitään määriteltyä sukupuolta (mitä jumala sellaisellakin tekisi?), he saavat puolestani olla täysin neutreja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.