Liikaa proffia ja tohtoreita

Elinkeinoelämä seuloo systemaattisesti koko ajan uusia tieteellisiä tutkimuksia, raportteja ja löydöksiä. Jokaisessa isossa yrityksessä on siihen työhön oma porukkansa. Kaupalliset yritykset panostavat yleensä suoraviivaiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen, josta haetaan nopeita taloudellisia tuottoja esim 5- 10v aikajänteellä. Joissain isoissa yrityksissä tehdään myös tieteellistä tutkimusta yhteistyössä yliopistojen kanssa. Se on välttämättömyys. Tieteen aikajänne on rajaamaton 0-1000v esimerkiksi. Ilman tiedettä ja tutkimusta keräisimme käpyjä puista ja eläisimme taikauskon varassa. Tieteen tekemiselle pitäisi antaa enemmän resursseja. Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että juuri tieteen tekeminen on se mistä säästetään. Vain huipputason tutkimuksella, tuotekehityksellä ja laadukkaalla yliopistokoulutuksella päästään eteenpäin. Tiedeyhteisöt ovat globaaleja ja professorit ja tutkijat luovat elinikäisiä työsuhteita kollegoihinsa ja yliopistoihin ympäri maailman. Professori usein jatkaa eläkkeelläkin emerituksena tutkimusta ilman palkkaa. Jotain erikoisjuttua voi tutkia muutama ihminen koko maapallolla. Se paras tutkimuskaveri jonka kanssa keskustella ja tehdä työtä voi olla toisella puolen maapalloa. Tietoa jaetaan mutta myös kilpaillaan. Turun kauppatorilta sitä kollegaa ei välttämättä löydy vaikka kuinka etsisi. Toki torilla on muuten kiva köpötellä ja hörpästä kahvit.

mielipide_tämäkin kirjoitti:

Elinkeinoelämä seuloo systemaattisesti koko ajan uusia tieteellisiä tutkimuksia, raportteja ja löydöksiä. Jokaisessa isossa yrityksessä on siihen työhön oma porukkansa. Kaupalliset yritykset panostavat yleensä suoraviivaiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen, josta haetaan nopeita taloudellisia tuottoja esim 5- 10v aikajänteellä. Joissain isoissa yrityksissä tehdään myös tieteellistä tutkimusta yhteistyössä yliopistojen kanssa. Se on välttämättömyys. Tieteen aikajänne on rajaamaton 0-1000v esimerkiksi. Ilman tiedettä ja tutkimusta keräisimme käpyjä puista ja eläisimme taikauskon varassa. Tieteen tekemiselle pitäisi antaa enemmän resursseja. Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että juuri tieteen tekeminen on se mistä säästetään. Vain huipputason tutkimuksella, tuotekehityksellä ja laadukkaalla yliopistokoulutuksella päästään eteenpäin. Tiedeyhteisöt ovat globaaleja ja professorit ja tutkijat luovat elinikäisiä työsuhteita kollegoihinsa ja yliopistoihin ympäri maailman. Professori usein jatkaa eläkkeelläkin emerituksena tutkimusta ilman palkkaa. Jotain erikoisjuttua voi tutkia muutama ihminen koko maapallolla. Se paras tutkimuskaveri jonka kanssa keskustella ja tehdä työtä voi olla toisella puolen maapalloa. Tietoa jaetaan mutta myös kilpaillaan. Turun kauppatorilta sitä kollegaa ei välttämättä löydy vaikka kuinka etsisi. Toki torilla on muuten kiva köpötellä ja hörpästä kahvit.

Resurssien ollessa rajalliset ja myös kotimaisten tutkimuslaitosten, yliopistojen ja korkeakoulujen yksiköiden kilpaillessa samoista tutkimusrahoista, osan jäädessä aina ilman, niin eikö olisi järkevämpää yhdistää saman alan yksiköt yhdeksi isoksi, jolla olisi jatkuvuutta niin rahan kuin tutkijoiden määrän ja laadun suhteen. Nyt eletään pikku yksiköissä kädestä suuhun ja tutkitaan sitä, mihin satutaan saamaan rahoitusta, ei sitä mikä olisi omasta mielestä järkevintä. Tohtoriopiskelijakin joutuu valitsemaan väitöskirjansa aiheen rahan eikä välttämättä mielenkiintoisuuden perusteella. Eihän siinä ole mitään järkeä. Niin kauan kun professorit saavat vaikuttaa yliopistouudistukseen, ei siitä synny mitään todellista uutta, sen ovat vuosikymmenet osoittaneet.