Perustulo koetaan liikaa sitovaksi joidenkin mielestä, koska ottamalla vähemmän tuloa maksettavaa työtä vastaan, sotkee perustulon ja työnteosta saatavan pienemmän palkan keskenään, eikä voi olla varma, saako tehdystä työstä lisää tuloja vai menettääkö palkatun työn tulojen vuoksi loppujen lopuksi enemmän kuin jos olisi tekemättä mitään.
Koska oikean ja oikeudenmukaisen veroprosentin määritteleminen erilaisia töitä tekeville perustuloa saaville ihmisille on nykyisen verotusjärjestelmän mukaan liian sotkuista ymmärtää, tulisi perustuloa saavilla ihmisillä olla erilainen verotusjärjestelmä kuin nykyisin vallitsee kaikilla ihmisillä.
Perustuloa saavan ihmisen tekemästä työstä tulisi jäädä aina enemmän käteen kuukaudessa kuin perustulon verran.
Yksinkertainen taulukko käteen jäävästä summasta työn mukaan saattaisi tuntua oikeudenmukaiselta, koska perustuloa saavat ihmiset saavat jo niin paljon ajallista etua kuin muut verotettavat ja etenkin työttömät, jotka tuhlaavat omaa aikaansa melkein jokaikinen päivä pelkästään työn etsimiseen ja siitä raportoimiseen.
Tämä nykyinen työttömiä ihmisiä masentava, passivoiva ja aikaa tuhlaava järjestelmä vie ihmisten kyvystä ajatella muita vaihtoehtoja, että useimmat jäävät pitkäaikaistyöttömiksi kuin rikkimenneet robotit.
Työn tekemistä voisi arvioida prosentuaalisen palkanmaksun taulukolla, jossa eri tekijät määräisivät työstä saatavan palkan suuruuden perustulon lisäksi.
Työn tekeminen perustulon alaisuudessa lisää aina aktiivisuutta ja mahdollistaa paitsi ihmisen itsensä koulutuksen ja sopivan työn löytämisen, myös auttaa työn tekemisen ohella muita ihmisiä saavuttamaan omia tavoitteitaan omissa työtehtävissään.
Mitä yksinkertaisempi verotusjärjestelmä perustuloa saavilla ihmisillä olisi erilaisia työtehtäviä kokeillessaan, sitä pienempi kynnys useammalla olisi kokeilla useampia töitä, ja sitä paremmin ihmiset löytäisivät itselleen sopivimman työn pidemmäksikin aikaa.
Jos Suomen verotusjärjestelmässä päädytään pitämään kahdenlaista järjestelmää yllä samanaikaisesti ihmisten itsensä valitsemina, niin perustulojärjestelmän yksinkertaisesta ja helposta, mutta ei niin tarkkaa lukua töitä erittelevästä verotusjärjestelmästä voisi siirtyä takaisin nykyiseen verotusjärjestelmään siinä vaiheessa, kun olisi löytänyt itselleen sopivamman ja tuottavamman työn ja haluaisi saada kunnon palkkaa maksettavaksi vanhalla verotusjärjestelmällä.
Ihmiset voisivat valita oman elämäntilanteensa mukaan kahdesta verotusjärjestelmästä - toinen tarjoaisi enemmän tilaa ja aikaa miettimiseen ja etsimiseen, ja toinen verotusjärjestelmä toimisi tarkemmin ja omien vaatimusten mukaisesti kun ihminen on rutinoitunut ja keskitynyt enemmän työn tekemiseen.
Turhan tekeminen ja väkisin vääntäminen vähenisivät näin ainakin teorian tasolla. Ihmisistä itsestään on sitten kiinni, miten paljon tarmoaan he haluavat käyttää mihinkin työkohteeseen.
Koska oikean ja oikeudenmukaisen veroprosentin määritteleminen erilaisia töitä tekeville perustuloa saaville ihmisille on nykyisen verotusjärjestelmän mukaan liian sotkuista ymmärtää, tulisi perustuloa saavilla ihmisillä olla erilainen verotusjärjestelmä kuin nykyisin vallitsee kaikilla ihmisillä.
Perustuloa saavan ihmisen tekemästä työstä tulisi jäädä aina enemmän käteen kuukaudessa kuin perustulon verran.
Yksinkertainen taulukko käteen jäävästä summasta työn mukaan saattaisi tuntua oikeudenmukaiselta, koska perustuloa saavat ihmiset saavat jo niin paljon ajallista etua kuin muut verotettavat ja etenkin työttömät, jotka tuhlaavat omaa aikaansa melkein jokaikinen päivä pelkästään työn etsimiseen ja siitä raportoimiseen.
Tämä nykyinen työttömiä ihmisiä masentava, passivoiva ja aikaa tuhlaava järjestelmä vie ihmisten kyvystä ajatella muita vaihtoehtoja, että useimmat jäävät pitkäaikaistyöttömiksi kuin rikkimenneet robotit.
Työn tekemistä voisi arvioida prosentuaalisen palkanmaksun taulukolla, jossa eri tekijät määräisivät työstä saatavan palkan suuruuden perustulon lisäksi.
Työn tekeminen perustulon alaisuudessa lisää aina aktiivisuutta ja mahdollistaa paitsi ihmisen itsensä koulutuksen ja sopivan työn löytämisen, myös auttaa työn tekemisen ohella muita ihmisiä saavuttamaan omia tavoitteitaan omissa työtehtävissään.
Mitä yksinkertaisempi verotusjärjestelmä perustuloa saavilla ihmisillä olisi erilaisia työtehtäviä kokeillessaan, sitä pienempi kynnys useammalla olisi kokeilla useampia töitä, ja sitä paremmin ihmiset löytäisivät itselleen sopivimman työn pidemmäksikin aikaa.
Jos Suomen verotusjärjestelmässä päädytään pitämään kahdenlaista järjestelmää yllä samanaikaisesti ihmisten itsensä valitsemina, niin perustulojärjestelmän yksinkertaisesta ja helposta, mutta ei niin tarkkaa lukua töitä erittelevästä verotusjärjestelmästä voisi siirtyä takaisin nykyiseen verotusjärjestelmään siinä vaiheessa, kun olisi löytänyt itselleen sopivamman ja tuottavamman työn ja haluaisi saada kunnon palkkaa maksettavaksi vanhalla verotusjärjestelmällä.
Ihmiset voisivat valita oman elämäntilanteensa mukaan kahdesta verotusjärjestelmästä - toinen tarjoaisi enemmän tilaa ja aikaa miettimiseen ja etsimiseen, ja toinen verotusjärjestelmä toimisi tarkemmin ja omien vaatimusten mukaisesti kun ihminen on rutinoitunut ja keskitynyt enemmän työn tekemiseen.
Turhan tekeminen ja väkisin vääntäminen vähenisivät näin ainakin teorian tasolla. Ihmisistä itsestään on sitten kiinni, miten paljon tarmoaan he haluavat käyttää mihinkin työkohteeseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.