Tunnen elämäni niin raskaaksi. En ole tuntenut iloa tai onnellisuutta yli vuoteen. Ahdistaa koko ajan. Kasaantuvat ongelmat mitkä vain pahenevat. Elän jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. Olen ollut vuoden pitkäaikaisessa stressissä ja kehoni on mennyt ihan sekasin. Vatsani on joka päivä turvonnut, kivikova ja kipeä. Olen halunnut jo vuosi sitten tappaa itteni. Enkä näe siinä mitään väärä jos kerran kärsin näin paljon. Kertokaa itsemurhakeinoja jotka ovat varmoja. Ei haittaa vaikka sattuu. Kaikki on turhuutta.
Voisinko jo luovuttaa
Black99
30510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sinulla on mielessä vain ongelmien vuori tai vyyhti sisimmässä. Vuosi on verrattain lyhyt aika elämässä. Ota nyt asiat ihan rauhallisesti. Nyt voit pysähtyä ja olet jo sen tehnyt päättämällä kirjoittaa palstalla.
Kannattaa nyt varata aika vaikka joltain ammattilaiselta. Jos on kysymys ihmissuhdeongelmista, taloussotkuoista, terveydestä, työttömyydestä, niin niidenkin keskellä voi alkaa sitä vyyhteä purkamaan.
Voitko tehdä lyhyen selonteon mitä vaikeuksia sinulla on? Emme tunnista sinua anonyyminä.
1.2.2017 klo 13.00 tuli 50v. siitä kun yritin tehdä itsemurhan. Haluuni tehdä syynä ei ollut minä itse, vaan ihmissuhteet joissa elin.
Muutin 180 km päähän ja laitoin kaiken uusiksi. Perheeni ei pahemmin muuttunut hetkeksi pysähtyivät sitten alkoi sama mitätöinti ja mollaaminen.
Lopetin suhteet kokonaan, olen nähnyt tai ollut yhteydessä viimeksi 1984 hautajaisissa äitini hautajaisiin en mennyt 2003 se oli lapsieni tahto.
Yksi kysymys aloittajalle: Käytätkö päihteitä?
En.
Mene lääkäriin, sieltä minä sain avun pitkäaikaiseen stressiin. Mutta ongelmahan ei kerta heitolla lopu, mutta sain lääkityksen ja hoito-ohjeita. Minullakin ollut vuoden kova stressi päällä erinäisten vaivojen takia. En ole päihteiden käyttäjä, niitä stressaavia tekijöitä on ihmisellä muitakin.
Mutta jos on päihderiippuvainen niin sitä suuremmalla syyllä nopeasti purkamaan tilanne. Toivottavasti ei siitä ole kysymys.
Jos on joku ymmärtäväinen läheinen puhu hänen kanssaan ensitilassa.
Yritä jaksaa tilata aika lääkärille, päivystykseen pääsee samana päivänä sekä yksityiselle. Elämä on kallisarvoinen vaikka se joskus tuntuu ongelmien kanssa elävällä tuskalliselta.
Anteeksi en huomannut ed.kommenttiasi. Hyvä.
En puhu ongelmistani ulkopuolisten kanssa koska vika ei ole minussa. En ole itse aiheuttanut ongelmiani, vaan muut ihmiset tahallisesti. Elämäni oli vuosi sitten mallillaan kunnes sekin pilattiin.
Hei
Olet saanut hyviä vastauksia ja neuvoja, en itse osaisi parempia antaa. Sitä jään miettimään, että miksi annat muiden ihmisten pilata elämäsi jatkossakin ja aiheuttaa jopa mahdollisen kuolemasi? Olet tosi nuori ja ihan oikeasti sinulla on kaikki vielä edessä. Sinulle on tapahtunut jotain kauheaa ja epäreilua, mutta miksi antaisit sen vaikuttaa kaikkeen, koko loppuelämääsi?
Kun yksin velloo ongelmissaan, ei välttämättä pääse eteenpäin. Siksi rohkaisisin sinua hakemaan apua, oman itsesi vuoksi. Yleensä asiat selviävät vähitellen ja elämä alkaa taas näyttää kauniimpia kasvojaan. Mutta siihen tarvitaan se askel, että päätät hakeutua avun piiriin ja nähdä hiukan vaivaa.
Elämäsi on ainutlaatuinen ja sinä olet arvokas ihminen. Toista sinunlaistasi ei ole täällä, eikä tule olemaan. Kunpa jaksaisit nähdä sen kaiken stressin ja uupumuksen keskellä.
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Elämäni ei ole elämisen arvoista. Ongelmani ovat niin suuret että en kestä enää elää ahdistuksessa. Elämääni häiritsevät liian monet ihmiset joka suunasta. Olen jo päättänyt lopettaa elämäni. Olen saanut tarpeekseni!
Kuolemapäätöstä voi aina ainakin siirtää. Älä tee harkitsematonta. Solmut aukeavat, vaikka ne olisi kiedottu sinuun ulkoapäin.
Hei
Tunnet olosi sietämättömäksi, mutta oletko ajatellut, että kuolema on sitten lopullinen ratkaisu. Kristittynä uskon kuolemanjälkeiseen elämään, mutta se on jotain erilaista. Joka tapauksessa silloin tämä kaikki päättyy lopullisesti.
Tahtoisin rohkaista sinua kuitenkin hakemaan apua, kiiruusti. Nuorena ihmisenä sinulta puuttuu sellainen kokemuksen perspektiivi, ja sitä tahtoisin tarjota. Solmut voivat todellakin aueta yksi kerrallaan, mutta tarvitset siihen muiden ihmisten apua.
Kunpa saisit nyt aloitekysyä ja tahtoa tarttua asioihin. Vuosien ja vuosikymmenten kuluttua katsot taaksepäin ja voit todeta: oli kovaa, mutta onneksi pysyin lujana ja hain apua.
Pappi Elisabet
Ei ole mahdollista auttaa toista ihmista, jos toinen henkilö on tehnyt päätöksen omasta elämästä. Se oikeus kuitenkin jokaisella on.
Kyllä monesti toisen tuki ja kannustin on tärkeää. Joskus on vain niin, ettei yksin jaksa ja silloin tarvitaan rinnallakulkijoita. Vaikka tilanne näyttää toivottomalta ja ei näe mitään valoa edessään, niin se on vain senhetkinen vaikutelma sisimmässä, mutta totuus on muuta. Tunnelin päästä alkaakin näkymään valoa.
Aloittaja nyt vaikuttaa vaan kiukuttelevalta ja muita ongelmistaan syyttävältä ihmiseltä. Raivostuttavia tuollaiset draamakuningattaret. Muut, apua tarjoavat ihmiset saadaan sitten saastutettua syyllisyydellä ja itellä on varmasti hyvä olla kun ollaan saatu taas kerran se valokeila käännettyä itseä kohti. Lopulta luikitaan karkuun: "Mä olen tehnyt päätökseni, HYVÄSTI!".
Jos tuntisin sinut, niin ostaisin sulle lahjaksi ompelukoneen, hamekangasta ja meikkipaletin, sukupuolestas riippumatta.
Väitä mitä haluat. Ei tuonkaltaiset ihmiset ymmärrä henkisestä hyvinvoinnista mitään.
Kivessä kipeä kuin toisessa. Ei sitä voi toisen tuskaa ja pahaa oloa määritellä ja vähätellä. Sinä voi vielä vaikka vaihtaa maisemia, mutta siitä huolimatta kannattaa käsitellä asioita.
Toivon sinulle pian helpompia hetkiä.
No käsittääkseni sinä olet henkisesti aika umpikujassa, jos uhkailet täällä itsemurhalla päivästä toiseen. Ymmärrän todellakin jos sinulla on paha olla, mutta jos sinä tulet täätä pyytämään apua, niin raota vähän mikä elämässäsi on mennyt vikaan sen sijaan, että selität kryprisesti vain muiden pilanneen elämäsi ja "SE ON NYT MORO SITTEN JULMA MAAILMA".
On hienoa, että olet ottanut pahan olosi puheeksi ja se on hieno ensiaskel. Mutta se mikä suututtaa itsemurhalla uhkailijoissa on se, että he yleensä vain hakevat huomiota ja kaatavat kaiken taakan muiden niskaan, josta herää kysymys: Mitä ne muut ovat hänelle tehneet ansaitakseen tämän?
Jos jotkut ovat sinua kohdelleen paskasti, niin anna juuri näiden sinua huonosti kohdelleiden ihmisten kuulla sanasi. Älä aiheuta kurjaa oloa niissä, jotka haluavat olla sinun tukenasi. Sinä et ole tässä maailmassa ainoa ihminen, joka tuntee ja sinulla ei ole mitään erityisoikeuksia nimitellä ihmisiä tunteettomiksi, koska eivät halua ottaa kaikkia murheita hartioillensa.
En rupea raottamaan asioistani koska ne ovat salassa pidettäviä. Oikeudenkäyntiin liittyen. Minulla on vaitiolovelvollisuus.
Haluan vain jutella ihmisten kanssa koska se helpottaa oloani ja yksinäisyyden tunnetta mitä masennus tuo tullessaan. En minä huomiota tai sääliä täältä kerää. Ja psykiatrille puhuminen ei auta minulle päinvastoin minua alkaa ahdistamaan. Näin täällä anonyyminä on ihan helppo puhuu....
Hei
Oletko koettanut puhua ammatti-ihmisille? Siis ei välttämättä psykiatrille vaan onhan niitä muitakin tahoja. Täällä et kuitenkaan taida saada mitään oikeaa helpotusta. Tai riippuu mitä olet etsimässä. Aika hanakasti tunnut torppaavan sinulle tarjotut neuvot ja vinkit. Kaipaat vain myötätuntoa ? Sitäkään tällaisilla palstoilla ei pelkästään jaeta.
Sen sanon vain, että asiat kyllä voivat selvitä, vaikken enempää tiedäkään. Mutta se vaatii sinulta itseltäsi toimenpiteitä.
Voimia!
Pappi Elisabet
Oletko harkinnut itsemurhaa? Niin. Teeppäs se.
Enpäs tee. Arvaa miksi? Koska aion viimiseen hengenvetoon saakka taistella jos tarve vaatii. Ei minuun tuollaiset tyhmät kommentit vaikuta.
Olen vain itsepäinen luonteeltani. Katsos minulle ei tunnu luontevalta puhua tuntemattomalle ihmiselle. Sitä varten ovat ystävät. :)
Hieman masentaa kun minulta todettiin parantumaton sairaus. Ja olen nuor ihmine nii pistää mielen synkäksi.
Sairauden vuoksi en pysty käydä koulua väliaikaisesti. Aika yksinäistä on olla kotona.
Jokaisen kohdalla on pysäytys kun ilmenee parantumaton tai jopa loppuelämän kestävä sairaus. Luonnollista että tieto masentaa, kestää aikansa hyväksyä se osaksi elämää ja tulla sairauden kanssa sinuksi. Kun aikaa kuluu, niin huomaa että sairaus ei ole este elämälle, myös hoitokeinoja ja tietoa sairauksista tulee lisää. Kannattaa hakea vertaistukea toisilta samaa sairautta kantavilta.
Olet jääräpää ja saat sitä sisua voittaa sairauden nyt kuvitellut rajoitteet. Koulua voi sitten jatkaa. Ja ihmissuhteitakin vielä saat.
Päivä kerrallaan ja ei liina suurta huolta nyt tulevista päivistä.
Jaksamista taas kaikesta huolimatta. Kirjoittelemisiin.
Kissani katosi 8kk sitte ja ikävä on suunnaton. En tiedä edes onko kuollut vai elossa. Joka tapauksessa olin onnellinen, piristyin aina hänen kanssa ollessa. Olin miten masentunut tahansa hän oli aina vierelläni ja kuunteli huoliani. Piti minusta huolta ja sai minut aidosti hymyilemään. Surettaa niin paljon...... . Ei ole eloa tässä talossa enään kun hän lähti eikä enää ole sen jälkeen palannut. Joka aamu hänen pentunsa tulee kuistilleni pyytämään ruokaa.
Tunnen tapauksen että kissa oli poissa reilut puoli vuotta. Omistaja ehti jo ottaa kissanpennun, mutta yllätys, yllätys ... eräänä syysaamuna kissa mourusi rappusilla hyväkuntoisena ja rauhallisena. Ei ollut mitenkään villiintynyt vaan oli niin kuin ei olisi ollut ollenkaan pois kotoa.
Kissa eksyy helposti jos säikähtää. On saattanut päätyä jonnekin vaikka hyvään kotiin, mutta paljon mahdollista, että on jo "kissojen taivaassa".
Uusi lemmikki ei korvaa tätä entistä, mutta jospa hankkisit jälleen kissan.
Älä mene kadotukseen lue Raamatusta totuus. Uusi testamentti Johanneksen evankeliumi.
Hankkiudu johonkin piri jengiin. Ne hoitelevat sinut hengiltä ja paloittelevat kylpyammeessa. Sattavat tehdä päästäsi trofeenkin.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSDN_ebBWku5F_wTWGv92n3dMLRxmwJFIac-rOWrluEUWMMuY0r1Q