Mummo lähti toiseen maailmaan joulun jälkeen. Tosi paljon jäi sanomatta, tuli täysin yllättäen. Viimeinen tapaaminen ennen joulua. Lupasin tulla alkuvuodesta käymään, en sitten näköjään kerennyt.
Tulevaisuudessa toivon näkevän vielä semmoisen keksinnön, joka ennustaa minuutilleen kuoleman hetken. Vaikka jokin älyranneke, joka mittaa kehon muutoksia. Semmoinen mullista keksintö. Enkä tarkoita mitään älypuhelin-lisälaite-vekottimia.
Se olisi todella iso helpotus monelle, ehtisi varautua päiviä etukäteen jo asiaan, ehtisi hänen luokseen ja ehtisi sanoa ne viimeiset tärkeät asiat läheiselle, mitkä haluaa sanoa.
Mummolleni en ehtinyt sanoa hyvästejä ja isälle huusin täysiä päin naamaa "En pidä mitään ylioppilasjuhlia, tajuutko!?" Vaikka sitten lopulta pidin, faija lähti vain 3 viikkoa ennen juhlia. Kuitenkin pari päivää myöhemmin isä nukkui pois. Asuin vielä vanhempien luona silloin, mutta se huuto jäi viimeiseksi kohtaamiseksi isän kanssa. Lähti taas sairaalaan, ottamaan hoitoja vastaan. Eräänä yönä jokin sitten herätti minut vähän ennen yhtä. Isä oli kuollut sairaalassa juuri niihin aikoihin. Aamulla minut herätettiin kouluun sanoen että "(isän nimi)" on kuollut viime yönä. Kaikkein surullisinta on, jos viimeinen muisto päättyy joko pahasti sanomiseen, tai siihen ettet kerennyt kuolevan luokse viime hetkellä ja sanoa jokin lämpimin muisto siitä ihmisestä.
En toivo kenellekään riitaista, surullista, tai "en kerennyt/käynyt" -tilannetta läheisen viime hetkille. Voimia kaikille noiden kokeneille. Kaupassa ei nähnyt eteen, kun näkyvyys meni alle 5 sekunnissa nollaan, kyyneleet. Ikävä ja suru on helvetin kova kun noi tulee usein pintaan.
Tulevaisuudessa toivon näkevän vielä semmoisen keksinnön, joka ennustaa minuutilleen kuoleman hetken. Vaikka jokin älyranneke, joka mittaa kehon muutoksia. Semmoinen mullista keksintö. Enkä tarkoita mitään älypuhelin-lisälaite-vekottimia.
Se olisi todella iso helpotus monelle, ehtisi varautua päiviä etukäteen jo asiaan, ehtisi hänen luokseen ja ehtisi sanoa ne viimeiset tärkeät asiat läheiselle, mitkä haluaa sanoa.
Mummolleni en ehtinyt sanoa hyvästejä ja isälle huusin täysiä päin naamaa "En pidä mitään ylioppilasjuhlia, tajuutko!?" Vaikka sitten lopulta pidin, faija lähti vain 3 viikkoa ennen juhlia. Kuitenkin pari päivää myöhemmin isä nukkui pois. Asuin vielä vanhempien luona silloin, mutta se huuto jäi viimeiseksi kohtaamiseksi isän kanssa. Lähti taas sairaalaan, ottamaan hoitoja vastaan. Eräänä yönä jokin sitten herätti minut vähän ennen yhtä. Isä oli kuollut sairaalassa juuri niihin aikoihin. Aamulla minut herätettiin kouluun sanoen että "(isän nimi)" on kuollut viime yönä. Kaikkein surullisinta on, jos viimeinen muisto päättyy joko pahasti sanomiseen, tai siihen ettet kerennyt kuolevan luokse viime hetkellä ja sanoa jokin lämpimin muisto siitä ihmisestä.
En toivo kenellekään riitaista, surullista, tai "en kerennyt/käynyt" -tilannetta läheisen viime hetkille. Voimia kaikille noiden kokeneille. Kaupassa ei nähnyt eteen, kun näkyvyys meni alle 5 sekunnissa nollaan, kyyneleet. Ikävä ja suru on helvetin kova kun noi tulee usein pintaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Syvä osanotto läheisten poismenoon. Kyllähän meidän pitäisi elää sovussa läheisten kanssa, mutta ihmisinä olemme inhimillisiä, niin me kuin mummot ja isätkin.
Jumala on viisaudessaan suonut sen ettemme tiedä kuoleman hetkeä ja jos niin, niin emme ainakaan aina. Meitä neuvotaan elämään sovussa.
En usko että poismenneet muistavat sinua pahalla noista inhimillisistä kohtaukista joita teille sattui viimeisillä tapaushetkillä.
Uskon että yönä jona heräsit isä kävi hyvästelemässä sinut matkalla ajasta iankaikkisuuteen. Kyllä isä ja mummo haluavat että elät ilman syyllisyyttä maan päällä. Eivät kanna sinulle kaunaa.
"Jumala on viisaudessaan suonut sen ettemme tiedä kuoleman hetkeä ja jos niin, niin emme ainakaan aina" Miksi tähänkin aiheeseen täytyy sotkea joku jumala?
Ilmeisesti olet varsin nuori. Tuskinpa isäsikään ajatteli kuollessaan, että voi surku, mikä riita jäi jälkeen. Eiköhän vanhemmat ymmärrä, että murrosikäiset ja nuoret kiukuttelevat. On olemassa pahempiakin riitoja, jotka oikeasti jäytävät kaikkien osapuolten elämää jopa vuosikymmenten ajan. Ymmärrät kyllä, kun tulet vanhemmaksi.
Onneksi tuollaisia kuoleman ennustuslaitteita ei ole. Voisi olla aika ikävää nähdä oman elämänsä valuvan loppuun, etenkin kun olisi olettanut elävänsä vielä muutaman vuosikymmenen.
Jotkut kohtaavat elämän katoavaisuuden vasta keski-iässä. Sinä olet joutunut pohtimaan asiaa paljon nuorempana.
Näin muutama yö sitten unta, että iäkäs naapuri oli kuollut.
Uni oli nii todellinen, että herättyäni luulin, että asia on totta, mutta ei onneksi ollut.
1.2.19967 klo 13.00 Yritin itsemurhaa juomalla myrkkyä. 50 vuotta olen siis elänyt jatkoajalla. On ollut hyviä ja huonoja päiviä. Pitkiä tai useita huonoja aikoja en ole elänyt samojen ihmisten kanssa vaan suljen heidät pois elämästäni. On oppi jonka imin syvälle sieluuni saakka.
Nyt sydän vetelee viimeisiään, on aikoja jolloin tunnen jaha se on pian tässä. Minulla on neljää eri lääkettä ja jatkuva seuranta niiden vaikutuksesta...
Mieleen on tullut X-mies, joka hyljeksi isäänsä eikä tavannut häntä. Minä katselin ja kuuntelin molempia, kävin apen luona säännöllisesti 'tarkastamassa' että on hengissä.
Ulkopuolisena oli vain pakko todeta X-mies oli tyly alentuva ilkeä ja häijy isälleen.
Apen kuoltua X-mies mylläsi isänsä asuntoa kaksi viikkoa, hakien jotain 'viestiä' .
En ymmärtänyt kyseessä oli silloin 38 vuotias aikuinen ihminen joka pääsääntöisesti toi esille halveksintaa ylimielisyyttä ja tylyä mollaamista.
X-mies 'opiskeli' minun elättäessä perheen ja huolehtiessa isästään/apesta. Mutta minä olin tyhmä oppimaton ruma ja tein kaiken väärin. Jopa esikoisen syntymä jossa hän vammautui osoitti minun osaamattomuuteni ja tyhmyyteni. Esikoinen on kunnossa, leikkaus ja eräs hoito 4 kk ja syntymän vammat parantuivat.
Ikuisesti ei elä kukaan Luojan luoma, se ikuisuus jatkuu vain jälkipolvissa.
Painovirhe:
"1.2.19967 klo 13.00 Yritin itsemurhaa juomalla myrkkyä. 50 vuotta olen siis elänyt jatkoajalla." oikaisu 1.2.1967 klo 13.00
kyllä isäsi tiesi sinut.Älä turhaan ole pahoillasi ,isäsi varmasti rakasti sinua.
Isäsi oli myös elänyt nuoruuden ja todennäköistä on että sinun sisäinen kiehuntasi
oli hänelle tuttua.Herääminen kertoo ,että teillä oli rakas ja toimiva suhde.
Kukaan ei pysty kuolemaa ennustamaan ,se on valehtelua.Kuolema tulee aina
yllättävästi .Vaikka ottaisi huomioon kuoleman läsnäolon ,niin silti se aina yllättää.