Oon 17v tyttö enkä tiiä kuka oon. Oon lukiossa. Oon kai ujo, mut tykkään olla ihmisten kaa "osana porukkaa", mut mua alkaa ahistaa ku huomaan etten puhu mitää ja et oon porukassa mut kuitenki yksin. Vihaan olla yksin mut oon kuitenki vapaa ajalla pääasiassa yksin kotona. Mä puhun ittelleni peilin eessä tai kuvittelen ja oikeesti tunnen et puhun jollekki joka vaikka istuu mun vieressä. Vaikeet tunteet esim. suru, ahdistus, viha, mun on pakko selittää jollekin eli puhumalla yksin peilille tai kuvitteelliselle henkilölle. En oo puhunu kellekkää mun asioista kasvotusten sillee kunnolla.
Asiat joista tykkään, mun mielipiteet, käyttäytyminen jne. vaihtelee riippuen kenen/keitten kaa oon. Jopa kun oon yksin oon erillaine ittelleni eri tilanteissa. Mun persoonnallisuus vaihtelee enkä pysty itte vaikuttaa siihe. Ja tosi usein uppoudun ajatuksiin ja jään vaa tuijottaa jotai. Kaveritki on huomannu ja sanonu mulle että jään tosi usein vaa tuijottaa. En sillee itte huomaa sitä muutaku yhtäkkiä havahdun tai tajuun että jäin tuijottaa.
En oo hyvä tutustuu ihmisii, entiiä mitä mun pitäs sanoo, miten alottaa keskustelu tai pitää keskustelua yllä, mut seki riippuu kenen kaa juttelen. Oon tosi sosiaalinen ja itsevarma joidenki ihmisten kaa. Joidenki kaa oon hiljane enkä osaa tai tiiä mitä sanoo. Sitäkään mä en ite päätä.
En osaa ostaa vaatteita enkä kenkiä, en osaa tehä omia päätöksiäni, mä en osaa tehä mitää "tärkeitä" tai "merkittäviä" juttuja ite ja joissain pienissäki jutuissa tartten apua. En oo yhtään visuaalinen tai luova. Mä entiiä mikä näyttää hyvältä. Mä en tajuu enkä tiiä mikä on mulle parasta tai kannattavinta. Entiiä mun tyyliä, riippuu kenen kaa oon, missä oon, et minkälaiset vaatteet laitan.
Mä voin myös tavallaan päättää millasia ne mun persoonat on. Mä valehten aika paljon enkä vaikuta siihenkää ite niinku vois luulla. En kuitenkaa valehtele isoista asioista, mut pienistä ja arkipäiväsistä esim. "Mitä teit eilen?" "Olin kotona koko päivän koska mulla oli paljon töitä. Piti pestä pyykkiä ja tehä koulujuttuja ja siivota.". Ja siis todellisuudessa olin vaan kotona enkä tehny mitää järkevää tai hyödyllistä. Eri ihmisten kaa tietty valehtelen vähä eri jutuista ja ne valheet kiinnittyy siihen persoonaan ja tulee osaks sitä. Mut esim. jos oon mun parhaan kaverin kaa oon siinä yhessä persoonassa enkä voi vaihtaa sitä toiseen. En ees ajattele sillon sitä en kiinnitä huomiota. Persoona vaihtuu nii etten ite sitä huomaa, samalla vaihtuu ajatusmaailma ja jne.
Oon miettiny paljon et oisko mulla joku mielenterveys ongelma tai jotai vai kuuluuks tää vaan nuoruuteen. Jotenki musta kuitenki tuntuu et kellään muulla ei oo tällee. Et oon erillaine ku muut, koska en vaa osaa keskustella, tutustuu ihmisii, entiiä mun tyyliä ja rehellisesti sanottuna en oo varmaa koskaa nähny tai tuntenu itteeni. Tarkotan sitä oikeeta minää. Oon ikäänku aina naamaripäässä ja vaihan sitä sen mukaa kenen kaa oon. Tois paremman olon ja helpotusta jos saisin tietää mikä mullon on, onks tää normaalia, oonko mielenvikane tai nii.
Kiitos :)
Asiat joista tykkään, mun mielipiteet, käyttäytyminen jne. vaihtelee riippuen kenen/keitten kaa oon. Jopa kun oon yksin oon erillaine ittelleni eri tilanteissa. Mun persoonnallisuus vaihtelee enkä pysty itte vaikuttaa siihe. Ja tosi usein uppoudun ajatuksiin ja jään vaa tuijottaa jotai. Kaveritki on huomannu ja sanonu mulle että jään tosi usein vaa tuijottaa. En sillee itte huomaa sitä muutaku yhtäkkiä havahdun tai tajuun että jäin tuijottaa.
En oo hyvä tutustuu ihmisii, entiiä mitä mun pitäs sanoo, miten alottaa keskustelu tai pitää keskustelua yllä, mut seki riippuu kenen kaa juttelen. Oon tosi sosiaalinen ja itsevarma joidenki ihmisten kaa. Joidenki kaa oon hiljane enkä osaa tai tiiä mitä sanoo. Sitäkään mä en ite päätä.
En osaa ostaa vaatteita enkä kenkiä, en osaa tehä omia päätöksiäni, mä en osaa tehä mitää "tärkeitä" tai "merkittäviä" juttuja ite ja joissain pienissäki jutuissa tartten apua. En oo yhtään visuaalinen tai luova. Mä entiiä mikä näyttää hyvältä. Mä en tajuu enkä tiiä mikä on mulle parasta tai kannattavinta. Entiiä mun tyyliä, riippuu kenen kaa oon, missä oon, et minkälaiset vaatteet laitan.
Mä voin myös tavallaan päättää millasia ne mun persoonat on. Mä valehten aika paljon enkä vaikuta siihenkää ite niinku vois luulla. En kuitenkaa valehtele isoista asioista, mut pienistä ja arkipäiväsistä esim. "Mitä teit eilen?" "Olin kotona koko päivän koska mulla oli paljon töitä. Piti pestä pyykkiä ja tehä koulujuttuja ja siivota.". Ja siis todellisuudessa olin vaan kotona enkä tehny mitää järkevää tai hyödyllistä. Eri ihmisten kaa tietty valehtelen vähä eri jutuista ja ne valheet kiinnittyy siihen persoonaan ja tulee osaks sitä. Mut esim. jos oon mun parhaan kaverin kaa oon siinä yhessä persoonassa enkä voi vaihtaa sitä toiseen. En ees ajattele sillon sitä en kiinnitä huomiota. Persoona vaihtuu nii etten ite sitä huomaa, samalla vaihtuu ajatusmaailma ja jne.
Oon miettiny paljon et oisko mulla joku mielenterveys ongelma tai jotai vai kuuluuks tää vaan nuoruuteen. Jotenki musta kuitenki tuntuu et kellään muulla ei oo tällee. Et oon erillaine ku muut, koska en vaa osaa keskustella, tutustuu ihmisii, entiiä mun tyyliä ja rehellisesti sanottuna en oo varmaa koskaa nähny tai tuntenu itteeni. Tarkotan sitä oikeeta minää. Oon ikäänku aina naamaripäässä ja vaihan sitä sen mukaa kenen kaa oon. Tois paremman olon ja helpotusta jos saisin tietää mikä mullon on, onks tää normaalia, oonko mielenvikane tai nii.
Kiitos :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.