Venäjällä aktivistit tähyävät vallanvaihdoksen jälkeiseen aikaan – "Olen kuin näyttelijä, joka esittää rohkeaa"
http://yle.fi/uutiset/3-9436960
Anna Šarogradskaja, 75, raivaa tilaa kansalaisoikeuksille omalla esimerkillään. Viime vuodet hän on viettänyt oikeussaleissa.
Lukutärpit Venäjän lehtiin
Anna Šarogradskaja kertoo omat suosikkinsa Venäjän mediasta:
Moskovski Komsomolets. "Iltapäivälehti, jolla on laaja levikki. Keltaisen lehdistön ote jatkuu läpi koko lehden, mutta sen kolmossivu on luettava. Siellä pääsevät ääneen venäläiset ja ulkomaiset ajattelijat."
Nezavisimaja Gazeta. "En ole aina samaa mieltä valituista näkökulmista, mutta lehti tarjoaa yhä hienoja artikkeleita."
Gorod 812. "Pietarin tärkein laatulehti. Käyttää paljon huumoria ja ironiaa. Tarkoitettu asioihin perehtyneille lukijoille, jotka ymmärtävät vihjaukset."
Novaja Gazeta. "Käytännössä [liberaalin oppositiopuolueen] Jablokon lehti. Erinomaiset toimittajat ja hienoja juttuja, mutta poliittisten vaikuttajien ja median pitäisi pysyä erillään."
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että Venäjällä monet näkyvistä kansalaisyhteiskunnan puolestapuhujista ovat naisia.
Enemmän huomiota kiinnittää se, että nämä voimahahmot voivat olla 70–80-vuotiaita.
Yksi heistä on Anna Šarogradskaja, 75. Yle tapasi hänet Helsingissä, jossa hän vieraili EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumissa.
Nyt haaveillaan uudesta perestroikasta
– Ikävä kyllä me teemme nyt työtä tulevaisuuden eteen, sitä hetkeä varten, jolloin voimme aloittaa kaiken alusta, kuin perestroikan aikana. Jotta vapaudesta tulisi todellista vapautta, Šarogradskaja sanoo.
Pelkkä presidentti Vladimir Putinin lähtö presidentin paikalta ei Šarogradskajan mukaan riitä muutokseen.
– Se olisi liian yksinkertaista. Tarkoitan radikaalia muutosta valtajärjestelmässä ja yhteiskunnassa.
Tämä ei ole vain tyhjää sanahelinää. Šarogradskaja raivaa yhä hartiavoimin tilaa kansalaisyhteiskunnalle, joka on Venäjällä kuristettu viime vuosina entistäkin ahtaammalle.
Šarogradskaja johtaa Pietarissa Alueellisen lehdistön instituuttia. Viime vuodet hän on viettänyt oikeussaleissa.
Epäilyt ääritoiminnasta raukesivat
Sen piti olla ihan tavallinen kesäpäivä. Šarogradskaja oli taas lähdössä luennoimaan Yhdysvaltoihin yliopisto-opiskelijoille, kuten on tehnyt jo 30 vuoden ajan.
5. kesäkuuta 2014 hänet pysäytettiin Pietarin lentokentällä juuri ennen koneen lähtöä. Viranomaiset takavarikoivat tietokoneen, tabletin ja muistitikut.
Šarogradskajaa epäiltiin ekstremismistä eli ääritoiminnasta ja terrorismista. Vankeutta olisi voinut tulla kahdesta viiteen vuotta.
Seurasi lukuisia kuulusteluja, joista yksi tehtiin ekstremismiä vastaan taistelevassa E-keskuksessa.
Syytteet raukesivat.
"En ole koskaan pelännyt vankilaa"
Sen sijaan Šarogradskajan järjestö lisättiin ulkomaisten agenttien listalle yhtenä ensimmäisistä. Laki on vaikeuttanut venäläisten järjestöjen toimintaa merkittävästi.
Myös Šarogradskajan oli pakko jäädyttää ulkomailta rahoituksensa saaneen lehdistöinstituutin toiminta. Työ jatkuu kaupallisena järjestönä.
Viranomaisten painostuksella ei paljon kokenutta Šarogradskajaa voi nujertaa.
– Minulla ei ole mitään menetettävää, enkä ole koskaan pelännyt vankilaa, hän sanoo.
– En sanoisi sitä rohkeudeksi. Ennemminkin olen kuin näyttelijä, joka näyttelee rohkeaa. Silloin kykenen uhmakkuuteen.
Kansalaisaktivisti törmää lasikattoon
Šarogradskaja ymmärsi jo nuorena, että hänellä on elämässään edessään vaikeuksia. Juutalaiset juuret käyvät venäläiselle heti ilmi pelkästä sukunimestä.
– Lasikattoja on tullut vastaan monia.
Šarogradskaja muistaa, kuinka hänen isänsä veti aikanaan verhot kiinni ja kuunteli salaa Voice of Americaa tai BBC:tä. Tytär oli jo tuolloin paremmin perillä maailmanmenosta kuin neuvostokansalainen keskimäärin.
Sitten verhoja ei enää tarvinnut sulkea.
"Totuus on totuus"
Totuudenjano ajaa Šarogradskajaa yhä erilaisille tietolähteille.
– En ole niitä ihmisiä, jotka luulevat, että totuus on joidenkin ääripäiden tai eri versioiden välissä. Totuus on totuus.
Hän panee toivonsa Venäjän nuoriin toimittajiin, joita hän kannustaa opiskelemaan itsenäisesti tai lähtemään ulkomaille.
Propagandan umpikuja
Kansalaisaktivistin näkemys Venäjän kansalaisoikeuksien tolasta on synkkä. Neuvostoliiton tiukasti ohjatusta propagandaviestinnästä edettiin täyden vapauden kautta uudelleen propagandaan.
– Olemme palanneet siihen, mistä lähdimme, Šarogradskaja sanoo.
Hän toivoo ehtivänsä näkemään ajat, jolloin Venäjän kansalaisyhteiskuntaa päästään taas rakentamaan.
Šarogradskaja ei ole muuttanut Venäjältä, vaikka syitä ja mahdollisuuksia emigroitumiseen olisi ollut monia.
– En ole koskaan katunut sitä.
http://yle.fi/uutiset/3-9436960
Anna Šarogradskaja, 75, raivaa tilaa kansalaisoikeuksille omalla esimerkillään. Viime vuodet hän on viettänyt oikeussaleissa.
Lukutärpit Venäjän lehtiin
Anna Šarogradskaja kertoo omat suosikkinsa Venäjän mediasta:
Moskovski Komsomolets. "Iltapäivälehti, jolla on laaja levikki. Keltaisen lehdistön ote jatkuu läpi koko lehden, mutta sen kolmossivu on luettava. Siellä pääsevät ääneen venäläiset ja ulkomaiset ajattelijat."
Nezavisimaja Gazeta. "En ole aina samaa mieltä valituista näkökulmista, mutta lehti tarjoaa yhä hienoja artikkeleita."
Gorod 812. "Pietarin tärkein laatulehti. Käyttää paljon huumoria ja ironiaa. Tarkoitettu asioihin perehtyneille lukijoille, jotka ymmärtävät vihjaukset."
Novaja Gazeta. "Käytännössä [liberaalin oppositiopuolueen] Jablokon lehti. Erinomaiset toimittajat ja hienoja juttuja, mutta poliittisten vaikuttajien ja median pitäisi pysyä erillään."
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että Venäjällä monet näkyvistä kansalaisyhteiskunnan puolestapuhujista ovat naisia.
Enemmän huomiota kiinnittää se, että nämä voimahahmot voivat olla 70–80-vuotiaita.
Yksi heistä on Anna Šarogradskaja, 75. Yle tapasi hänet Helsingissä, jossa hän vieraili EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumissa.
Nyt haaveillaan uudesta perestroikasta
– Ikävä kyllä me teemme nyt työtä tulevaisuuden eteen, sitä hetkeä varten, jolloin voimme aloittaa kaiken alusta, kuin perestroikan aikana. Jotta vapaudesta tulisi todellista vapautta, Šarogradskaja sanoo.
Pelkkä presidentti Vladimir Putinin lähtö presidentin paikalta ei Šarogradskajan mukaan riitä muutokseen.
– Se olisi liian yksinkertaista. Tarkoitan radikaalia muutosta valtajärjestelmässä ja yhteiskunnassa.
Tämä ei ole vain tyhjää sanahelinää. Šarogradskaja raivaa yhä hartiavoimin tilaa kansalaisyhteiskunnalle, joka on Venäjällä kuristettu viime vuosina entistäkin ahtaammalle.
Šarogradskaja johtaa Pietarissa Alueellisen lehdistön instituuttia. Viime vuodet hän on viettänyt oikeussaleissa.
Epäilyt ääritoiminnasta raukesivat
Sen piti olla ihan tavallinen kesäpäivä. Šarogradskaja oli taas lähdössä luennoimaan Yhdysvaltoihin yliopisto-opiskelijoille, kuten on tehnyt jo 30 vuoden ajan.
5. kesäkuuta 2014 hänet pysäytettiin Pietarin lentokentällä juuri ennen koneen lähtöä. Viranomaiset takavarikoivat tietokoneen, tabletin ja muistitikut.
Šarogradskajaa epäiltiin ekstremismistä eli ääritoiminnasta ja terrorismista. Vankeutta olisi voinut tulla kahdesta viiteen vuotta.
Seurasi lukuisia kuulusteluja, joista yksi tehtiin ekstremismiä vastaan taistelevassa E-keskuksessa.
Syytteet raukesivat.
"En ole koskaan pelännyt vankilaa"
Sen sijaan Šarogradskajan järjestö lisättiin ulkomaisten agenttien listalle yhtenä ensimmäisistä. Laki on vaikeuttanut venäläisten järjestöjen toimintaa merkittävästi.
Myös Šarogradskajan oli pakko jäädyttää ulkomailta rahoituksensa saaneen lehdistöinstituutin toiminta. Työ jatkuu kaupallisena järjestönä.
Viranomaisten painostuksella ei paljon kokenutta Šarogradskajaa voi nujertaa.
– Minulla ei ole mitään menetettävää, enkä ole koskaan pelännyt vankilaa, hän sanoo.
– En sanoisi sitä rohkeudeksi. Ennemminkin olen kuin näyttelijä, joka näyttelee rohkeaa. Silloin kykenen uhmakkuuteen.
Kansalaisaktivisti törmää lasikattoon
Šarogradskaja ymmärsi jo nuorena, että hänellä on elämässään edessään vaikeuksia. Juutalaiset juuret käyvät venäläiselle heti ilmi pelkästä sukunimestä.
– Lasikattoja on tullut vastaan monia.
Šarogradskaja muistaa, kuinka hänen isänsä veti aikanaan verhot kiinni ja kuunteli salaa Voice of Americaa tai BBC:tä. Tytär oli jo tuolloin paremmin perillä maailmanmenosta kuin neuvostokansalainen keskimäärin.
Sitten verhoja ei enää tarvinnut sulkea.
"Totuus on totuus"
Totuudenjano ajaa Šarogradskajaa yhä erilaisille tietolähteille.
– En ole niitä ihmisiä, jotka luulevat, että totuus on joidenkin ääripäiden tai eri versioiden välissä. Totuus on totuus.
Hän panee toivonsa Venäjän nuoriin toimittajiin, joita hän kannustaa opiskelemaan itsenäisesti tai lähtemään ulkomaille.
Propagandan umpikuja
Kansalaisaktivistin näkemys Venäjän kansalaisoikeuksien tolasta on synkkä. Neuvostoliiton tiukasti ohjatusta propagandaviestinnästä edettiin täyden vapauden kautta uudelleen propagandaan.
– Olemme palanneet siihen, mistä lähdimme, Šarogradskaja sanoo.
Hän toivoo ehtivänsä näkemään ajat, jolloin Venäjän kansalaisyhteiskuntaa päästään taas rakentamaan.
Šarogradskaja ei ole muuttanut Venäjältä, vaikka syitä ja mahdollisuuksia emigroitumiseen olisi ollut monia.
– En ole koskaan katunut sitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.