ja aikuisikään tullessa kriisiydyit?
Olitko nainen aikoinasi lapsinero
mullekäviniin
19384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Harrastin kutomista päiväkodissa eli olisi minusta neron ainesta jos joku olisi tahtonut neron.
Kaulaaliinan tein ja halusin pitkän. Siinäänsä vaikka kutoa osaan nurjaa ja oikeaa. en osaa edes muuta sit tehdä kun kukaan ei harjottanut.
Eli olit kutomisen Mozart
Olisin voinut olla vaikka mitä, luistelija koska opin itsenäisesti luisteleen,Jo kolme-nelivuotiaana koska pysyin heti pystyssä. Tein piruetteja ja harjoittelin vaikka mitä. Itsenäinen harjoitus oli vain heikkoa koska yksinään sinne meneminen oli tylsää ja luistimia ei aina ollut ja pelkokin pysäytti
Pyöräilin jo alle 3v niin kuin vanhin poikani 2.5v.
lahjakkuuteni on ollut tekeminen ja hassua sisäänsä opin poikani lailla tunneissa kun taas tyttölläni menee viikko jota taas kehutaan.
Eli käytänössä olisin lahjakas urheilija, opin lasketaan laudalla tunneissa koska itsenäisesti harjoittelin,olin 15v ja koulun kanssa mentiin muutamaan kertaa kehuin hissimiehelle ekalla kerralla kun harjoittelin tuumasi että näytti että tulin helikopterina alas.
Eihän siinä mitään, kivaa oli.
Eli elämässä usein lahjat haaskataan, ei anneta edes mahdollisuutta, kaikki vanhenee, rapistuu, tulee tyhmemmiksi ja sitten loppu tulee..
Niin se menee. Vain harvoin lahjakkuus valjastetaan oikein.
Noh sellaista se on, tuen lapsia liikunnassa sen minkä kykenen.
Pyörittelin vauvana palloa jalkojen päällä ilman käsiä ja kummitäti ajatteli jo silloin lahjakkuuttani, mikäköhän tuostakin vielä tulee?
On hukkaan heitetty, minkä sille mahdan.
Ei se mikään onnen tae ole vaikka hetken loistaisi.
Ei minun tarvi katkeroitua pelkään julkisuutta. Minulla lahjoja vaikka mihin ja yksi heikkous joka heijastuu moneen.
Minä olin nero matikassa ja kuten ennen sanottiin laskennossa, niin kaikki heilanikin sanoivat aina ,älä sisään laske vaan :)
Juu, olin kans aika liikunnallinen ja myöhemmin on sanottu ettei tarvii aina nopee olla.
Menin liian aikaisin kouluun
Noup
Koko ajan älykkyys seurannut mukana
Ei kriisejä(*_*)
Stalkutarallaa
Osallistun vain keskusteluun sivusta
En kai tavanomaista nerompi. Aikuismainen ja kypsempi kuin muut ikäiseni olin. Syvällinen ajattelija. Utelias ja hyvin valpas huomioimaan ihmisten välisiä juttuja. Tunneälykäs siis
Koulussa keskitasoinen 7,6-8 keskiarvolla. Kai olisin ollut lahjakkaampi koulussa jos olisin joskus kokeisiin lukenut mutta kun menin kokeeseen valmistautumatta.
En muistanut aina edes milloin kokeet on. Muut mua infosi aamulla aina koulussa siitä. 5 min nopea koealueen selaus ja kokeeseen.
Yhden 6 kk kurssin otin vakavasti ja luin kokeisiinkin. Keskiarvo todistuksessa oli kiitettävä.
Tiedän et jos motivoidun ja asia alkaa kiinnostaa olen siinä menestyjä mutta jos otan asenteen Evvk. Menen keskitasoisesti löysäillen.
En koe aikuisenakaan olevani yhtään lapsuuden persoonastani erilainen.
Todellinen lapsinero ei missään vaiheessa pääse eroon lapsineroudestaan.
Voi luoja...ei ihmiset edes huomaa....
Aattele jos sadat lapsinerot onkin päätyneet tänne palstalle. Jokin on menny pahasti vikaan.
Enpä tiedä, enemmänki sellainen renesanssinero. Matikassakin olen tykännyt aina yhteenlaskusta, onhan nuo pluslaskut paljon positiivisempia ja mitä enemmän saa sen parempi. Nuo laskut, missä vähennetään on ikäviä, negatiivisia ja pitää vaan luopua jostain rahasta, viinaksista, miehistä tms. Sangen ikävää, mutta ikäväpalstallahan me ollaan.