Pieni 4-vuotias poikani menehtyi n. 6kk sitten, kun jäi auton alle. Mutta kun eräänä päivänä menin olohuoneeseen, näin pienen poikani nurkassa leikkimässä. Menin hänen luokseen ja juttelimme. Mieheni kuuli tämän ja tuli luokseni. Hän sanoi ettei näe poikaamme ja sanoi että hän on kuollut. Mutta siihen en enää usko. Tiedän, poikani on elossa. Näen hänet joka päivä. Syömme yhdessä aamupalaa ja katsomme lastenohjelmia. Kun mieheni herää menemme pesuhuoneeseen kunnes hän on lähtenyt töihin. Laitan joka ilta poikani nukkumaan. Yritin puhua siitä mieheni kanssa, mutta hän ei usko minua. Mitä tehdä?
Mitä tehdä?
Poikanielää
5291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannataisko keskustellä psykologin kanssa tästä? Se on varmasti traumaperäinen, koska lapsen menehtys ei ole koskaan helppo .
Kuollut mieheni ja monet kuolleet lemmikit ovat tulleet " kummittelemaan" erittäin elävän tuntuisina omassa päässäni. Se ei ole vaarallista, laimenee, menee pois ajan myötä. Valitettavasti suru ei koskaan lopu...
Suosittelisin sinulle seurakunnan tai paikallisen terveysaseman sururyhmää/ terapiaa, missä voit keskustella muiden samaa kokeneiden kanssa.
Ehkä netissäkin on sururyhmiä?
Aloittaja on siinä mielessä oikeassa, että poika elää, mutta ei hän ole enää tässä ajassa. Lapsi on taivaankodissa. On tietenkin lohdullista kokea noin, ja siinä on kysymys jostain sielun suojamekanismista, kun suru on niin raskas, ettei mieli jaksa kantaa.
En tarkoita että olet sekaisin, mutta ihmisen psyyke on niin hienosti rakennettu.
Juuri kuten joiäkkämpi kirjoitti.
Otan osaa suuressa surussasi ja kyynel tuli silmään, voimia teille.