Kuivien asioiden jankutusta?
"Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi."
(Fil. 3. luku)
=> Keskustellessani erään vapaitten suuntien edustajan kanssa uskon asioista, tuli puhetta Raamatun "profeetallisesta puolesta" ja taas siitä puolesta joka puhuu "perusasioista"; -uskonvanhurskaudesta, synnistä ja Kristuksen työstä.
Keskustelukumppanini oli sitä mieltä, että luterilaisuudessa kyllä ymmärretään selvästi perusasiat niinkuin syntien anteeksi antamus ilman lain töitä. Mutta sitten hän jatkoi että meidän kirkossamme kuitenkin laiminlyödään Raamatun selittämisessä "profeetallinen puoli", -kuten hän asian ilmaisi. Tällä hän tarkoitti sitä että esim. profeettojen kirjoissa olisi paljon meidän aikaamme suoraan vedettäviä ennustuksia, -vaikkapa euroopan yhdistymiseen tai Venäjän hajoamiseen ja Israelin maan asuttamiseen juutalais-siirtolaisilla. Kun on paljon saarnamiehiä, jotka kiertelevät tällaisia hyvin konkreettisiakin tulkintojaan julistamassa eri paikkakunnilla ja taas luterilaisessa Jumalanpalveluksessa kuulee yleensä "vain" puhetta synnistä ja armosta, niin hänen mielestään me laiminlyömme Raamatusta kokonaan tämän puolen ja emme selitä profeettoja, emmekä kiinnitä huomiota Ilmestyskirjan teksteihin.
Mutta kuinka asia oikeasti on; -olemmeko todella laiminlyöneet osan Raamatusta, ja emmekö ota koko Raamattua tosissamme, kun emme etsi ja julista sieltä mainitun kaltaisia asioita?
Olen ymmärtänyt niin, että kristillisyydessä tulee saarnata ennenkaikkea Evankeliumia, jota Jeesus käski saarnaamaan:
"Saarnatkaa Evankeliumia kaikille luoduille; joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"
Pyhä Henki opettaa kirjoitetussa Raamatussa ennen eläneistä profeetoista , että ne ovat kirjoittaneet Kristuksesta:
"Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista." (Joh. 1:45)
...-Ja Herra Jeesus puhuu Emmauksen tiellä kulkeville murheellisille opetuslapsille:
"Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" (Luuk. 24:25)
-Mitä siis Raamatussa olevista profeettojen kirjoista on ennen kaikkea etsittävä? -Pitääkö meidän lukea niitä sillä mielellä että etsimme sieltä suoraan nykyaikaan vedettäviä kohtia, joista kuitenkin jäämme aina lopulta epävarmuuteen, niinkuin esimerkiksi visakorteista, mikrosiruista, Euroopan yhdistymisestä jne.?
Olemme kuulleet paljon näitä mikrosiru/visakortti-hengessä kerrottuja Raamatun tulkintoja. Ihmistä tuntuu loputtomasti kiinnostavan kaikki salaperäinen, mystillinen "uusi tieto", johon väitetään tietyn uskonnollisen sisäpiirin erityisesti vihkiytyneen.
Mutta kun katsomme Raamatusta, siellä on ohjeet meille miten profeettojen kirjoja olisi luettava. Apostoli Pietari antaa meille selkeät ohjeet:
"Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta,
ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta." (1. Piet. 1:10)
1."Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat"
Tässä sanotaan meille, mitä profeetat itse ovat ajatelleet, mikä heitä on askarruttanut ja miten he ovat ymmärtäneet omia ennustuksiaan. He siis tiesivät ennustavansa pelastuksesta, joka on kaikkina aikoina ollut ihmisen kipein kysymys: -"miten syntinen voi kestää pyhän, vanhurskaan Jumalan edessä tuomiolla?".
Tämä on paljon sanottu siitä mitä profeetat ovat etsineet. Siinä ei sanallakaan mainita mistään sellaisesta, josta edellä oli puhetta, kuten mikrosiruista jne. He ovat siis etsineet ja tutkineet pelastusta!
2. " ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta"
Pyhä Henki on heidän kauttaan myös ennustanut tulevia asioita; -tämä juuri on hurmahenkisen kristillisyyden akilleenkantapää. He nimittäin mielellään myöntävät että profeetat ovat puhuneet pelastuksesta, mutta kun puhutaan profeettain ennustuksista, -silloin monen mielikuvitus pääsee valloilleen. Kun profeettojen kirjoissa on paljon kuvakieltä ja vertauksia, joita ei ole aina helppoa ymmärtää, niin monella astuu mielikuvitus paikkaamaan vajavaista ymmärtämistä ja tullaan hyvin rohkeiksi tekemään omalaatuisia tulkintoja.
Näistä monesti vaikeistakin kohdista on meillä apostoli Pietarin yksinkertainen ohje, kuinka niitä voidaan lukea hedelmällisesti ; siten kuin niitä on TARKOITETTU lukemaan. Niistä on etsittävä "meidän osaksemme tulevaa armoa"! Kun tällä tavalla luetaan profeettoja, ei jouduta epävarmuuteen, eikä mielikuvituksen syövereihin, vaan opitaan tuntemaan jotain Kristuksesta, kasvetaan Kristuksen tuntemisessa!
3. "todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta."
Tässä varsinaisesti selitetään, millä TAVALLA profeetat ovat tuoneet esiin "pelastustamme" ja "meidän osaksemme tulevaa armoa" koskevia asioita. He ovat siis edeltäpäin kertoneet Kristuksen kärsimystiestä ja tulevasta kunniasta. Varsinkin profeetta Jesaja ja psalmit kuvailevat yksityiskohtaisesti tapahtumia jotka toteutuivat Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikana. Raamattu usein sanoo: "että kävisi toteen, mikä on profeettain kautta kirjoitettu...". -Apostolit vetosivat usein profeettojen kirjoituksiin, todistaessaan että Jeesus Nasaretilainen on ylösnoussut Kristus.
=> Tästä kaikesta näkee, mikä on hyvin KESKEISTÄ siinä, miten profeettojen kirjoja olisi hedelmällisesti luettava. Emme Raamatusta löydä esimerkkejä, että apostolit olisivat siteeranneet profeettoja missään muussa tarkoituksessa, kuin todistaa niiden avulla "PELASTUKSESTA, MEIDÄN OSAKSEMME TULEVASTA ARMOSTA, -SEKÄ KRISTUKSEN KÄRSIMYKSISTÄ JA NIIDEN JÄLKEEN TULEVASTA KUNNIASTA."
Jeesus itsekin opettaa aivan samoin Luukkaan Evankeliumissa:
" Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." (Luuk. 24:44)
Luterilaisessa julistuksessa on pidetty kiinni tästä Raamatun selittämisperiaatteesta,että meillä Jumalanpalveluksissa ja jopa sen liturgiassa luetaan profeettain kirjoituksia tulkiten niitä vanhurskauttamisopin läpi. Vanhurskauttamisoppihan tarkoittaa sitä, miten syntinen ihminen kelpaa Jumalalle ja voi päästä taivaaseen.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Raamatussa ei ole lainkaan viitteitä omaan aikaamme?
vastaus: Raamattu sisältää tietyssä mielessä myös viitteitä meidänkin aikaamme, mutta ei sillä tavalla että niistä olisi suoraan luettavissa esim. Berliinin muurin hajottaminen tai vaikkapa kommunismin sortuminen entisellä Venäjänmaalla. Viitteet meidän aikaamme ovat yleisluontoisia ja koskevat maailmanlaajuisesti koko kristuksen kirkon historiaa. Sellaisia on paljon Ilmestyskirjan kuvauksissa. Esim. Johanneksen kuvaus "karitsansarvisesta pedosta" tarkoittaa ulkonaista kristikuntaa, joka on luopunut Jumalan Sanasta. Tätä tapahtuu lähes kaikissa kirkkokunnissa ja kaikkina aikoina. Joillekin kirjoitettu Jumalan Sana merkitsee enemmän, -toisille taas ei paljoakaan!
Jos nyt näitä selviä viitteitä nykyaikaan ruvetaan tulkitsemaan kovin yksityiskohtaisesti, siirrytään Evankeliumin julistamisesta sivuasioihin ja hyvästä tulee tärkeimmän vihollinen. Riittää meille mainitsemme näiden kaikkien ennustusten tapahtuvan niinkuin on kirjoitettu ja voimme osoittaa, miten esim. maapallolla on paljon nälänhätää, jonka Kristus ennusti. -Sensijaan, jos alamme etsimään yksityiskohtia yksityiskohtien perään, niin harhaan joutuminen on jo lähellä.
Monia surullisia esimerkkejä on tällaisista.
Kaiken tarkoitus on että kristillisyydessä saarnattaisiin ja keskityttäisiin siihen mikä on kaikkein tärkeintä, eli: "Pelastukseen ja meidän osaksemme tulevaan armoon". On myös tarpeellista saarnata siitä, miksi me tarvitsemme armoa. Tämä voi jostakusta tuntua "kuivalta, samojen asioiden jankuttamiselta Mutta apostoli Paavali oli Pyhän Hengen opettama mies ja hän kehoitti meitä :
"Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi."
Turva on meillä siinä ettemme joudu mukaan eksytyksiin. Sillä meille on vakava varoitus Jumalan Sanassa:
"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika." (2. Joh. 1:9)
Kun menemme Jumalanpalvelukseen, emme ehkä saa kuulla mitään "uutta" tai hämmästyttävää, -mutta me saamme joka kerta kuulla siellä EVANKELIUMIN syntien anteeksiantamuksesta! Joka kerta saamme kuulla nuo ihanat sanat:
"Vuoret väistykööt, kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä rauhanliittoni horju!"
Monesti kivikkoisenkin matkamme varrelta tarttuu yhtä ja toista painolastia mukaan ja mikä onkaan ihanampaa kuin saada mennä Herran huoneeseen kuulemaan että Jumala jaksaa, Hän armahtaa ja rakastaa luotuaan kokonaisen ristinkuoleman verran.
Etsikäämme siis koko Raamatusta Kristusta ja Hänen armoaan!
"Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi."
(Fil. 3. luku)
=> Keskustellessani erään vapaitten suuntien edustajan kanssa uskon asioista, tuli puhetta Raamatun "profeetallisesta puolesta" ja taas siitä puolesta joka puhuu "perusasioista"; -uskonvanhurskaudesta, synnistä ja Kristuksen työstä.
Keskustelukumppanini oli sitä mieltä, että luterilaisuudessa kyllä ymmärretään selvästi perusasiat niinkuin syntien anteeksi antamus ilman lain töitä. Mutta sitten hän jatkoi että meidän kirkossamme kuitenkin laiminlyödään Raamatun selittämisessä "profeetallinen puoli", -kuten hän asian ilmaisi. Tällä hän tarkoitti sitä että esim. profeettojen kirjoissa olisi paljon meidän aikaamme suoraan vedettäviä ennustuksia, -vaikkapa euroopan yhdistymiseen tai Venäjän hajoamiseen ja Israelin maan asuttamiseen juutalais-siirtolaisilla. Kun on paljon saarnamiehiä, jotka kiertelevät tällaisia hyvin konkreettisiakin tulkintojaan julistamassa eri paikkakunnilla ja taas luterilaisessa Jumalanpalveluksessa kuulee yleensä "vain" puhetta synnistä ja armosta, niin hänen mielestään me laiminlyömme Raamatusta kokonaan tämän puolen ja emme selitä profeettoja, emmekä kiinnitä huomiota Ilmestyskirjan teksteihin.
Mutta kuinka asia oikeasti on; -olemmeko todella laiminlyöneet osan Raamatusta, ja emmekö ota koko Raamattua tosissamme, kun emme etsi ja julista sieltä mainitun kaltaisia asioita?
Olen ymmärtänyt niin, että kristillisyydessä tulee saarnata ennenkaikkea Evankeliumia, jota Jeesus käski saarnaamaan:
"Saarnatkaa Evankeliumia kaikille luoduille; joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"
Pyhä Henki opettaa kirjoitetussa Raamatussa ennen eläneistä profeetoista , että ne ovat kirjoittaneet Kristuksesta:
"Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista." (Joh. 1:45)
...-Ja Herra Jeesus puhuu Emmauksen tiellä kulkeville murheellisille opetuslapsille:
"Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" (Luuk. 24:25)
-Mitä siis Raamatussa olevista profeettojen kirjoista on ennen kaikkea etsittävä? -Pitääkö meidän lukea niitä sillä mielellä että etsimme sieltä suoraan nykyaikaan vedettäviä kohtia, joista kuitenkin jäämme aina lopulta epävarmuuteen, niinkuin esimerkiksi visakorteista, mikrosiruista, Euroopan yhdistymisestä jne.?
Olemme kuulleet paljon näitä mikrosiru/visakortti-hengessä kerrottuja Raamatun tulkintoja. Ihmistä tuntuu loputtomasti kiinnostavan kaikki salaperäinen, mystillinen "uusi tieto", johon väitetään tietyn uskonnollisen sisäpiirin erityisesti vihkiytyneen.
Mutta kun katsomme Raamatusta, siellä on ohjeet meille miten profeettojen kirjoja olisi luettava. Apostoli Pietari antaa meille selkeät ohjeet:
"Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta,
ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta." (1. Piet. 1:10)
1."Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat"
Tässä sanotaan meille, mitä profeetat itse ovat ajatelleet, mikä heitä on askarruttanut ja miten he ovat ymmärtäneet omia ennustuksiaan. He siis tiesivät ennustavansa pelastuksesta, joka on kaikkina aikoina ollut ihmisen kipein kysymys: -"miten syntinen voi kestää pyhän, vanhurskaan Jumalan edessä tuomiolla?".
Tämä on paljon sanottu siitä mitä profeetat ovat etsineet. Siinä ei sanallakaan mainita mistään sellaisesta, josta edellä oli puhetta, kuten mikrosiruista jne. He ovat siis etsineet ja tutkineet pelastusta!
2. " ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta"
Pyhä Henki on heidän kauttaan myös ennustanut tulevia asioita; -tämä juuri on hurmahenkisen kristillisyyden akilleenkantapää. He nimittäin mielellään myöntävät että profeetat ovat puhuneet pelastuksesta, mutta kun puhutaan profeettain ennustuksista, -silloin monen mielikuvitus pääsee valloilleen. Kun profeettojen kirjoissa on paljon kuvakieltä ja vertauksia, joita ei ole aina helppoa ymmärtää, niin monella astuu mielikuvitus paikkaamaan vajavaista ymmärtämistä ja tullaan hyvin rohkeiksi tekemään omalaatuisia tulkintoja.
Näistä monesti vaikeistakin kohdista on meillä apostoli Pietarin yksinkertainen ohje, kuinka niitä voidaan lukea hedelmällisesti ; siten kuin niitä on TARKOITETTU lukemaan. Niistä on etsittävä "meidän osaksemme tulevaa armoa"! Kun tällä tavalla luetaan profeettoja, ei jouduta epävarmuuteen, eikä mielikuvituksen syövereihin, vaan opitaan tuntemaan jotain Kristuksesta, kasvetaan Kristuksen tuntemisessa!
3. "todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta."
Tässä varsinaisesti selitetään, millä TAVALLA profeetat ovat tuoneet esiin "pelastustamme" ja "meidän osaksemme tulevaa armoa" koskevia asioita. He ovat siis edeltäpäin kertoneet Kristuksen kärsimystiestä ja tulevasta kunniasta. Varsinkin profeetta Jesaja ja psalmit kuvailevat yksityiskohtaisesti tapahtumia jotka toteutuivat Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikana. Raamattu usein sanoo: "että kävisi toteen, mikä on profeettain kautta kirjoitettu...". -Apostolit vetosivat usein profeettojen kirjoituksiin, todistaessaan että Jeesus Nasaretilainen on ylösnoussut Kristus.
=> Tästä kaikesta näkee, mikä on hyvin KESKEISTÄ siinä, miten profeettojen kirjoja olisi hedelmällisesti luettava. Emme Raamatusta löydä esimerkkejä, että apostolit olisivat siteeranneet profeettoja missään muussa tarkoituksessa, kuin todistaa niiden avulla "PELASTUKSESTA, MEIDÄN OSAKSEMME TULEVASTA ARMOSTA, -SEKÄ KRISTUKSEN KÄRSIMYKSISTÄ JA NIIDEN JÄLKEEN TULEVASTA KUNNIASTA."
Jeesus itsekin opettaa aivan samoin Luukkaan Evankeliumissa:
" Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." (Luuk. 24:44)
Luterilaisessa julistuksessa on pidetty kiinni tästä Raamatun selittämisperiaatteesta,että meillä Jumalanpalveluksissa ja jopa sen liturgiassa luetaan profeettain kirjoituksia tulkiten niitä vanhurskauttamisopin läpi. Vanhurskauttamisoppihan tarkoittaa sitä, miten syntinen ihminen kelpaa Jumalalle ja voi päästä taivaaseen.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Raamatussa ei ole lainkaan viitteitä omaan aikaamme?
vastaus: Raamattu sisältää tietyssä mielessä myös viitteitä meidänkin aikaamme, mutta ei sillä tavalla että niistä olisi suoraan luettavissa esim. Berliinin muurin hajottaminen tai vaikkapa kommunismin sortuminen entisellä Venäjänmaalla. Viitteet meidän aikaamme ovat yleisluontoisia ja koskevat maailmanlaajuisesti koko kristuksen kirkon historiaa. Sellaisia on paljon Ilmestyskirjan kuvauksissa. Esim. Johanneksen kuvaus "karitsansarvisesta pedosta" tarkoittaa ulkonaista kristikuntaa, joka on luopunut Jumalan Sanasta. Tätä tapahtuu lähes kaikissa kirkkokunnissa ja kaikkina aikoina. Joillekin kirjoitettu Jumalan Sana merkitsee enemmän, -toisille taas ei paljoakaan!
Jos nyt näitä selviä viitteitä nykyaikaan ruvetaan tulkitsemaan kovin yksityiskohtaisesti, siirrytään Evankeliumin julistamisesta sivuasioihin ja hyvästä tulee tärkeimmän vihollinen. Riittää meille mainitsemme näiden kaikkien ennustusten tapahtuvan niinkuin on kirjoitettu ja voimme osoittaa, miten esim. maapallolla on paljon nälänhätää, jonka Kristus ennusti. -Sensijaan, jos alamme etsimään yksityiskohtia yksityiskohtien perään, niin harhaan joutuminen on jo lähellä.
Monia surullisia esimerkkejä on tällaisista.
Kaiken tarkoitus on että kristillisyydessä saarnattaisiin ja keskityttäisiin siihen mikä on kaikkein tärkeintä, eli: "Pelastukseen ja meidän osaksemme tulevaan armoon". On myös tarpeellista saarnata siitä, miksi me tarvitsemme armoa. Tämä voi jostakusta tuntua "kuivalta, samojen asioiden jankuttamiselta Mutta apostoli Paavali oli Pyhän Hengen opettama mies ja hän kehoitti meitä :
"Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi."
Turva on meillä siinä ettemme joudu mukaan eksytyksiin. Sillä meille on vakava varoitus Jumalan Sanassa:
"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika." (2. Joh. 1:9)
Kun menemme Jumalanpalvelukseen, emme ehkä saa kuulla mitään "uutta" tai hämmästyttävää, -mutta me saamme joka kerta kuulla siellä EVANKELIUMIN syntien anteeksiantamuksesta! Joka kerta saamme kuulla nuo ihanat sanat:
"Vuoret väistykööt, kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä rauhanliittoni horju!"
Monesti kivikkoisenkin matkamme varrelta tarttuu yhtä ja toista painolastia mukaan ja mikä onkaan ihanampaa kuin saada mennä Herran huoneeseen kuulemaan että Jumala jaksaa, Hän armahtaa ja rakastaa luotuaan kokonaisen ristinkuoleman verran.
Etsikäämme siis koko Raamatusta Kristusta ja Hänen armoaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
joka on ollut uskossa jo ehkä vuosia,pitäisi olla Sanan tekijä,eikä enää ainoastaan Sanan kuulija?
lopusta, koska se oli mielestäni kirjoituksen paras lause:
> Etsikäämme siis koko Raamatusta Kristusta ja Hänen armoaan! <
AAMEN.
* * *
> Olen ymmärtänyt niin, että kristillisyydessä tulee saarnata ennenkaikkea Evankeliumia, jota Jeesus käski saarnaamaan. <
Kyllä vain. Tämä evankeliumi eli ilosanoma on itse Jeesus. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat olemassa Jumalan pelastustekona Hänessä itsessään, täydellisenä vapautuksena ja voittona JOKAISELLE, JOKA HÄNEEN USKOO. Raamatun opetuksen mukaan pelastava usko on jotakin muuta kuin järjellistä uskottelemista.
Usko on tulemista Jeesuksen luo, kun Pyhä Henki osoittaa Hänet Vapahtajaksi, ja se on olemista henkilökohtaisessa suhteessa Häneen. Jolloin uskonelämämme perusta, keskipiste ja päämäärä on persoona. Ei jokin opinkappale vaan elävä evankeliumi, Jeesus Kristus.
Sitten on myös niin että Hän ja Sana ovat yhtä.
Jumalan ilmoitus eli Raamattu juuri julistaa evankeliumia, siis Kristusta. Kun tahdomme kasvaa Hänen tuntemisessaan opimme käsittämään myös Jumalan Sanan sisällistä tarkoitusta ja noudattamaan sen periaatteita.
* * *
Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille että nämä eksyvät koska eivät tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Nämä yhdessä, ei erikseen. Kirjoitukset JA Jumalan voima.
Fariseukset ja kirjanoppineet juuri tunsivat Jumalan Sanan, siis silloisen Sanan eli Vt:n. Tunsivat paremmin kuin kukaan meistä, luulen. Ja kuitenkaan eivät tunteneet. Miksi?
Koska heidän tuntemisensa oli ulkokohtaista.
Samalla tavalla voidaan nykyään tuntea Raamattu ja Raamatun evankeliumi ulkokohtaisena, järjellisenä totenapitämisenä, ilman että on koskaan sanottu:
Herra Jeesus, tule sinä minun elämääni ja sydämeeni Vapahtajana.
Mutta juuri tällaista oppia Jeesuksen vastaanottamisesta ja sisällisestä tuntemisesta, joka johtaisi kaikki kristityt yhteen Hänen kansanaan julistamaan yhtä ja ainoaa pelastavaa evankeliumia, sanot "ratkaisukristillisyydeksi" ja "perkeleen opiksi"?
Missä silloin on yhteys?
Eikö yhteys olekaan evankeliumissa - vaan kirkkokunnassa ja sen opillisissa tulkinnoissa?
Olen ehdottomasti sitä mieltä että tulee saarnata Jeesusta Kristusta eli evankeliumia. Ja että tulee tehdä sitä kristittyinä yhdessä, keskinäisessä rakkaudessa.
* * *
Mikä siis on motiivisi kirjoituksen laittamiseen helluntailaispalstalle?
Onko motiivi evankeliumin julistus? Ja keskustelu rakentavassa hengessä, jotta voisimme evankeliumia julistavina kristittyinä oppia ymmärtämään toisiamme, vaikka olemmekin monista asioista eri mieltä?
Vai oliko motiivina raja-aitojen lujempi paaluttaminen? Halu osoittaa että oikea evankeliumi on vain omassa kirkkokunnassa? Ja että "vapaat suunnat" ovat kaikessa niin väärässä, niin väärässä?
Minäkin toivon että meidän "vapaiden suuntien" kokouksissa yhä useammin saisimme kuulla perusevankeliumia syntien anteeksiantamuksesta. Sen tulee olla kaiken opetuksen pohja. Siitä huolimatta Jumala edelleen toimii myös profetioiden, tiedon sanojen ym. armolahjojen kautta - ja kyllä, niidenkin perusta tulee olla Kristus ja armon evankeliumi!
Samoin toivon että ev.lut.kirkon Jumalanpalvelusten ihanat sanat armosta ankkuroituisivat totuudessa Jeesukseen. Anteeksiantamusta kun ei voi julistaa ohi Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn ja Jumalan vaikuttaman uskon.
Siinä on evankeliumi.
Että ihmisellä on mahdollisuus tulla sisälle Jumalan armotekoon, uskon kautta.
Siksi evankeliumia julistetaan.
Jos asian ydin olisi kaste, sitten julistettaisiin kastetta. Kastettaisiin kaikki maailman kansat ja pelastus olisi siinä. Tämä jos mikä on ihmisen teko ohi evankeliumin! Vai mitä?
Toivon että voitaisiin eri tavalla ajattelevina kristittyinä julistaa evankeliumia yhdessä.
Älä heti usko kun joku luterilainen (ehkä nimikristitty leipäpappi tai muuten lahkohengen sitomana kasvamaton Kristuksen tuntemisessa) sanoo että "vapaiden suuntien" opetus on perkeleellistä ratkaisukristillisyyttä.
Ota itse selvää.
* * *
Etsikäämme siis koko Raamatusta Kristusta ja Hänen armoaan. Ei rakennustarvikkeita omien tulkintojen pönkittämiseen, sellainen on hiekalle rakennettua.
Kun rakentamisemme lähtee vilpittömästä halusta kasvaa Jeesuksen tuntemisessa, jolloin tärkeintä on olla itse Sanan peilin edessä, silloin voimme Jumalan armon vaikutuksesta rakentaa kalliolle. Se kallio yhdistää kaikki kristityt, ne uudestisyntyneet, joiden uskon perustana on tämän tunnus:
Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika, minun Herrani.
Siunausta sinulle.
Jeesuksen todistus on profetian henki.
OPETUKSESI ON OPINALKEITA, PELASTUS ON HYVÄ, MUTTA SIITÄ PITÄÄ LÄHTEÄ ETEENPÄIN, EI JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN.
ÄLKÄÄ VELTOSTUKO!
Kirje heprealaisille
5:11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
5:12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
5:13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
5:14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
6:2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
6:3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
6:5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6 ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
6:7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
6:8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
6:9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.
6:10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
6:11 Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
6:12 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
PITÄKÄÄ KIELENNE KURISSA
Jaakobin kirje
3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
3:2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
3:3 Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
3:4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
3:5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
3:6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.
3:7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
3:8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
3:9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
3:10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
3:11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
3:12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.