Ruotsi kielsi Suomelta toisen maailmansodan aikaan kaiken avun,sotilaallisen,kauttakulun länsivaltojen joukoille suomen avuksi,varoitti pyytämästä länsivalloilta apua ym..että tämmöinen naapuri hädän hetkellä. enpä epäilisi heidän tekevän saman nykyäänkin tiukanpaikan tullen.miettikääpä sitä
Ruotsi 2. maailmansodan aikaan
Artsi
142278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin siis sotilaallinen apu oli virallisesti kielletty. Eivätkös ne kuitenkin epävirallisesti, salaa, myyneet Suomeen tykkejä ja tykinammuksia?
Ja ottivat pakolaisia vastaan aika lailla. Toinen maailmansota aiheitti aikamoisen kansainvaellusten aallon, että siitä oli hyvinkin paljon apua.
Ruotsi auttoi suomalaisia pakolaisia runsaasti.
Auttoi suomalaisia aloittamaan aselepo- ja rauhanneuvottelut.
On vaan otettava huomioon, että Ruotsi halusi pysytellä sodan ulkopuolella. He halusivat säästää maansa ja kansalaisensa sodan tuhoilta. He toimivat päinvastoin kuin suomalaiset.
Lopputulos on ollut nähtävissä taloudellisessa etumatkassa vuosikymmenten ajan.
Ruotsalaiset olivat taitavia välttämään sodan kurimuksen.
Onkohan tämä nyt sitä ns. Munsalalaisuutta?
Kertakaikkinen maihinnousu oli paikoitellen käynnissä! Onneksi ruottalaaasten rannikkopyssyt oli päässeet ruostumaan käytön puutteessa ja vahingossakaan omia ei ammuttu!
Kesällä 1944 kokonaisten kyläkuntien nuoret asekuntoiset miehet pakeni ruotsiin veneillä ja rannikolla oli siis Suomen salainen laivasto-osasto, jonka olemassaolosta tiesi vain aidot MUNSALALAISET ja Korsnäs&Närpiöläiset.
Tätä arvokasta viidennen kolonnan laivasto-osaston muistoa vaalimaan ja perinteitä ylläpitämään on Dragsvikin varuskunta säästynyt useista puolustushallinnon supistusyrityksistä huolimatta.
Ruotsi ei palauttanut 1944 kesällä paenneita urhoja sotaa käyvään suomeen ja siis selvään hengenvaaraan.
Soutuveneistä oli ajoittain pulaa ruotsinkielisillä rannikkoseuduilla ja Åken aikomus uusimman sotaelokuvan "Ihantalan edessä" missiosta tullenee palauttamaan täydellisesti näiden kielipakolaisten mahdolliset tahrat isänmaallisessa mielessä.
"Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut (Sahlgren Förlag 1987): "Kesällä, 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet".
Aika kovat on nuo prosentit...tietenkin tuo 62% koskee vain jotain joukko-osastoa eikä koko armeijaa mutta kuitenkin.
Olihan siellä toki muitakin...
Netistä poimittua...
"Arviolta 12 000 suomalaissotilasta karkasi rintamalta kesä–elokuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua. Kolme neljäsosaa karkaamisista sattui kesäkuussa, kun hajalle lyödyt joukot perääntyivät epäjärjestyksessä. Valtaosa joutui eroon joukoistaan hyökkäyksen läpimurtokohdissa Karjalankannaksella. Sotapoliisit ottivat kesäkuun loppuun mennessä kiinni noin 29 000 linjojen takana harhaillutta miestä. Kannaksen joukkojen taisteluvahvuus oli toukokuun lopussa 89 000 miestä..."
He halusivat säästää maansa ja kansalaisensa sodan tuhoilta. He toimivat päinvastoin kuin suomalaiset.
Eiköhän suomalaisetkin olisi halunneet välttää sodan, mutta Stalin halusi uusinta erän Talvisodasta, jossa tuli periaatteessa Venäläisille turpaan. Venäläiset hyökkäsivät Suomeen, ei suomalaiset Venäjälle!!!
Mistähän sinun tietosi ovat yleensä peräisin, ainakin ovat osin perättömiä.
Talvisodan aikana vuonna -40 Ruotsi kielsi Ranskan ja Britannian suunnitteleman joukkojen siirron alueensa kautta Suomen avuksi. Joukkojen kulku olisi suunnitelman mukaan tapahtunut Norjan Narvikista Kiirunan kautta Suomeen, ja taka-ajatuksena oli Kiirunan rautamalmikaivoksen saaminen liittoutuneiden valvontaan. Ruotsi, joka arvasi tämän ja lisäksi pelkäsi Saksan reagointia kielsi joukkojen kauttakulun. Itseasiassa kielto oli turha, koska Ranska ja Britannia epäilivät itsekin hankkeen onnistumista ja yleensä järkevyyttä. Keväällähän sitten Saksa miehitti Norjan, joten nuo joukot olisivat olleet Suomessa periaatteessa saarrettuna.
Muita kieltoja en usko annetun, ainoastaan kehoitettiin tuomaan lännestä ostetut aseet osiin purettuina Suomeen.
Ei tuo nyt ihan pidä paikkaansa.
Olihan Suomessa peräti ruotsalaisia vaapaaehtoisia sotimassakin ja Ruotsista tuli vaikka miten paljon ns.humanitääristä apua.
Ruotsissa oloi 2.maailmansodan aikana kampanja nimeltä Finlands sak är vår.Että kylläpä naapuri auttoi ja hyvinkin paljon.
Voi joskus Ruotsissa vieraillessasi viedä kukkia jatkosodassa kaatuneitten ruotsalais vapaaehtoisten haudalle.
Ruotsin "puolueettomuus" oli vähän niin ja näin..virallisista asiakirjoista on saatu selville monia Ruotsin tekemiä ratkaisuja vaikka ne sotivat vastaan puolueettomuuden säännöksiä:
-Saksan kauttakulun kaikki tietää ja Saksalle myydyt/annetus raaka-aineet
-Ruotsi myi aseita Tanskan ja Norjan vastarintaliikkeille (nämä aseet olivat siinä mielessä erikoisia, että niistä oli pyyhitty pois kaikki merkinnät eikä tekijämaata voitu selvittää. Tanskan vastarintajoukoille -mitkä eivät olleet kovinkaan aktiivisia- myytiin muistaakseni n.200 lisenssillä valmistettuja suomalaisia fin-pistooleja)
-Kouluttivat norjalaisia puolisotilaallisia joukkoja, jotka siirvyivät saksalaisten lähdettyä norjasta pitämään yllä järjestystä ja etsimään fasistimielisiä.
Että kaikenlaista tuo meidän rakas naapurimme teki 2ms aikaan=)
Jos Suomen ruotsalaiset pakenivatkin Ruotsiin,
niin olihan Lapissa talvella 1940 melkoinen jouk-
ko ruotsalaisia vapaaehtoisia ja ruotsalaisia
hävittäjäkoneita. Ruotsalaisten vapaaehtoisten
ansiosta suomalaiset pystyivat siirtämään koko-
naisen rykmentin Säkkijärven kaistalle, kun ve-
näläiset jo uhkasivat vallata Haminan. Tämä es-
tyi tuon rykmentin saapumisen ansiosta.
älä nyt niitä unohda ja näitä 1939-1947 syntyneitä joista 1939 syntyneet ovat niitä sotalapsia
Jos Ruotsi ei olisi suostunut kauttakulkuun, se olsi valloitettu. yhden divisioona kauttakulusta kieltäytyminen Jatkosodan alussa vielä aiseutti vakavia suunnitelmia Ruotsin miehittämiseksi. Suunnitelmiin ei vain löytynyt koskaan tarvittavia joukkoja.
Pahinta oli Ruotsilta sodan loppupuolella ja sen jälkeen Suomen henkinen rökittäminen voittajien mieliksi ja vakoilu länsimaiden hyväksi.
Tiedän kyllä ruotsalaisista vapaaehtoisista ja fr19:n porukasta =) mutta tekstissäni en käsitellyt Ruotsin suhteita Suomea kohtaan vaan muita lähinaapureita kohtaan.
Ruotsista osallistui paljon vapaaehtoisia sotaan, jopa rintamavastuu siirrettiin paikoittain heille. Sen lisäksi maa otti vastaan sotalapsia, lähetti ambulansseja, lääkintätarpeita, lääkkeitä, vapaaehtoista lääkintähenkilökuntaa ja muuta humanitääristä apua. Lapin sodan aikana naapuri otti vastaan sotapakolaiset Lapista.
Kysymyksen pitäisikin kuulua, olisimmeko me auttaneet naapuria yhtä paljon ja pyyteettömästi, jos tilanne olisi ollut toisin päin. Epäilenpä kovasti.
Erittäin mielenkiintoinen kirja Tali-Ihantalan taisteluista kesällä 1944.
Kyllä oikeat Ruotsalaiset osasivat taistellakin kun tulivat vapaaehtoisina tappelemaan Suomeen. Tämä oikeasti Ruotsalainen vapaaehtoiskomppania taisteli siis JR13 /II pataljoonassa ja siinä kerrotaan aika tarkasti mitä tapahtui nimenomaan HEILLE. Muuten ei JR13/II "liikkuja" juurikaan kommentoida ja viimeisin lippahivoon lähteminen on kerrottu siistittynä versiona eli suohon heiteltiin vain tarpeettomia aseita ja kantamuksia eli krh:n aluslevyjä ja Maximin jalustoja yms. Siis ei sanaakaan raskaista aseista, joista luovuttiin.
Mukana oli muutama haavoittunut ja matkalla niitä tuli lisää useitakin heidän jouduttuaan keskitykseen.
Mielenkiintoista on se että JR13 pataljoonankomentaja piti näille Ruotsalaisvapaaehtoiskomppanian miehille kiitospuheen heidän aika räväkästä toiminnastaan, mutta ei tainnut muuten JR13/II paljonkaan kehua tuosta häippäsemisestä kesken kaiken mitään muille yksiköille ilmoittamatta...siis 28.6.1944
-----------------------------------
Suomen asiasta tuli omani
Ruotsalaisen vapaaehtoisen muistoja talvi- ja jatkosodasta
ORVAR NILSSON
ISBN 951-50-1354-2
Suomennos Tarmo Haarala
Alkuteos När Finlands sak blev min
Sidottu
n. 310 sivua
Tammikuussa 1942 Suomeen saapui ruotsalaisista miehistä muodostettu vapaaehtoiskomppania, ja heistä moni jäi taisteluhautoihin. Olosuhteet olivat taisteluiden välissäkin ankarat. Asuintiloissa miehiä kiusasivat luteet, ja keväällä sulava lumi valui katosta sisään. Ruoka oli yksitoikkoista: ruokalista muodostui ohraryynipuurosta, puolukkamehusta ja korvikkeesta. Joka neljäs kuukausi ruotsalaiset saivat viikon loman, ja useimmat heistä palasivat lomilta takaisin rintamalle. ”Me emme taistelleet saksalaisten puolella vaan venäläisiä vastaan. Me emme voineet sille mitään, että saksalaiset olivat samalla puolella. ”Everstiluutnantti Orvar Nilsson oli yksi ruotsalaisista vapaaehtoisista jatkosodan aikana. Kirja on hänen ainutlaatuinen silminnäkijäkuvauksensa. Orvar Nilsson oli yksi niistä monista ruotsalaisista vapaaehtoisista, joiden mielestä Suomen asia kuului myös heille. Åke Lindman ohjaa parhaillaan kirjaan perustuvaa elokuvaa, joka valmistuu vuonna 2004.