Jos Jumala on todistetusti olemassa, niin onko enää mitään syytä puhua uskonnosta? Jos palvon jotakuta/ toimin hänen antamiensa ohjeidensa mukaan saadakseni häneltä parempaa kohtelua, eikö tämä ole jonkin sortin ruskeakielisyyttä? Uskoon liittyy epävarmuus. Vaikket voisi saada todisteita, uskot silti, koska uskot.
Jos Jumala on olemassa
Alakyrön Rane
161292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ateistikin voi saada syntinsä anteeksi,vain ARMOSTA.
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen raamatun sanan kautta.
Synti liittyy läheisesti uskontoon. Uskontohan on hallitsemista. Uskovaisia hallitaan synnilläkin. Siksi varmaankin uskovaiset ovat syntisiä ja tuota syntisyyttä toitotetaan. Uskovaisen pitää saada jotakin anteeksi joltakulta.
Heee,
Ho-hooo; "ateistikin voi saada syntinsä anteeksi..." He-heeee... =D Mitkä synnit??? Mikä paradoksi!!! =D Ei ateistilla ole syntejä! Hihiiii... Eli jos haluaa varmasti päästä synneistään eroon kannattaa heittää kaikki huuhaa-oskomukset menemään ja ryhtyä ateistiksi.
DOG
Synti ja synnin tekeminen liittyy läheisesti uskonnottomuuteen. Uskonnottomuushan on synnin orjuutta. Synti hallitsee uskonnottomia. Siksi varmaankin uskonnottomat ovat syntisiä, vaikka eivät sitä itse tajuakaan.
Mutta keneltä uskonnoton pyytää anteeksi kaikkia syntejään?
Ai, niin, eihän uskonnoton tunne mitään tarvetta pyytää mitään anteeksi. Uskonnotonhan on täydellisyyden perikuva- omasta mielestään. Uskonnoton pyörii vain omassa pienessä maailmassa, oman pienen napansa ympärillä, ja kuvittelee että hän on aina oikeassa, ja uskovaiset aina väärässä.Kaikki muut ovat tosin eri mieltä, mutta sekös uskonnotonta häiritsee. Uskonnoton on kuin "Satu keisarin uusista vaatteista", se keisari. Kaikki muut, erityisesti uskonnottoman uhrit kyllä huomaavaavat "keisarin alastomuuden", itse hän ei sitä huomaa, sokea raukka kun on.
Näytä minulle yksikin ateisti joka ei ole koskaan tehnyt mitään väärää ja pahaa, eli syntiä.
Väitätkö olevasi synnitön?
Luuletko olevasi jumala?
Kuule, mielisairaalat on täynnä kaltaisiasi, joku luulee olevansa Napoleon, joku luulee olevansa Ronald Reagan, joku luulee olevansa Juri Gagarin, kai sinne joukkoon yksi jumalakin mahtuu.
Synnitön ihminen.
Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan.
Mikä sinä ole nostamaan itseäsi toisten yläpuolelle. Kaikki hyvyytesi on vain harhaa, kuvitelmaa. Olet vain jätettä ja törkyä, pelkkää saastaa.
T: Atte Ateisti
"Mutta keneltä uskonnoton pyytää anteeksi kaikkia syntejään?" Niin keltä pitäisi. Kyllä ihmisen pitää tietää mikä on oikein ja mikä on väärin. Eikö niin? Tuo anteeksi annolla pelleily on vain väärintekijän omantunnon tuskan helpottamista ja vääryyden syrjään sysäämistä. Ei anteeksi annolla ole mitään merkitystä vain käyttäytuminen ja teot ratkaisevat.
väitä et anteeksi pyynnöllä ei oo mitään merkitystä.
Koita hiukan nöyrtyä ilman nöyristelyä.
Tokihan sen jokaine suht,koht normaali tajuaa et kun väärin tekonsa anteeksi pyytää niin sillä saattaa olla arvaamaton merkitys.
Näinhän se on, ettei anteeksi pyynnöllä ole mitään merkitystä. Se on vain yksi tekopyhä uskovaisten nöyryyttämis keino. Tarkoitan sitä, että anteeksi pyytäjä nöyryyttää tavallaan anteeksi pyydettävää. Onko se anteeksi pyynnön tarkoitus?
> Uskoon liittyy epävarmuus. <
Lauseesi on omasi, hyvin hatarin perustein kirjoitettu.
Todelliseen, koettuun, henkilökohtaiseen uskoon ei liity epävarmuutta.
Kun synnit saadaan anteeksi, sen totisesti tietää ja tuntee.
Olen vuosien varrella kuullut, että monet ihmiset ovat rukoilleet näin : "Jumala, en tiedä oletko edes olemassakaan. Mutta jos olet, tässä minä olen. Tule minun elämääni ja tee, mitä SINÄ haluat. Muuta minut." Koska rukous on ollut aito, nämä ihmiset ovat vähitellen saaneet kokea jotain, mikä on sittemmin muuttanut koko heidän elämänsä.
Olen vuosien varrella kuullut, että monet ihmiset ovat rukoilleet näin : "Jumala, en tiedä oletko edes olemassakaan. Mutta jos olet, tässä minä olen. Tule minun elämääni ja tee, mitä SINÄ haluat. Muuta minut." Vaikka rukous on ollut aito, nämä ihmiset eivät silti ole saaneet kokea mitään, mikä olisi sittemmin muuttanut koko heidän elämänsä.
älähän puhu vastoin totuutta. näitä ihmisiä on paljon jotka ovat saaneet jo yhdestäkin rukouksesta avun ja/tai vastauksen itselleen.
kaikkeen se ihmismieli kykenee
Sanoinko jossakin kohdassa viestiäni ettei yksikään rukoillut ihminen ole kokenut mitään? (se onkin sitten eri asia mitä tai miten on kokenut tai kokemuksensa saanut rukoilun yhteydessä, mutta se on toinen juttu)
Suosittelen lukemisen opettelemista muunlaisen lukuoppaan kuin Raamattu kanssa. Joitain(melkolailla kaikkia muita) tekstejä EI LUETA MITEN SATTUU!!
Sitäpaitsi, mitä tulee vastion totuutta puhumuiseen, vilkaiseppa peiliin, ja mieti mikä on totuus milloinkin. Onko se sinun subjektiivinen totuus, vai absoluuttinen totuus jota kukaan ei ole saavuttanut. Tuon pienen pohdiskelun jälkeen, ja kun olet lukenut minun edellisen viestin uudelleen, voit tulla uudestaan vastaamaan minun edelliseen viestiin.
"kaikkeen se ihmismieli kykenee"
Esim valehtelemaan, niinkuin sinä.
Vaikka absoluuttinen totuus saavutettaisiinkin, olisiko sillä käytännössä kenellekään mitään hyötyä? Ehkä kaikkien pitäisi pyrkiä elämään niiden rajoitusten kanssa, jotka estävät pääsemästä absoluuttiseen totuuteen. Totuuden rippeet oikein tulkittuina riittävät meille hyvin, kunhan muistamme rakastaa lähimmäisiämme. Rippeensä kullakin.