Pori, torstaina 9. helmikuuta 2017 kello 12. Määräaika on umpeutunut. Kahden irakilaismiehen pitäisi saapua tyynyineen ja peittoineen vastaanottokeskuksen alakertaan.
He ovat saaneet kaksi kielteistä päätöstä oleskeluluvasta, joten heidän vastaanottopalveluitaan ei enää jatketa. Koska miehiä ei voida laittaa pakkaseen, aulassa odottaa SPR:n työntekijä valmiina kuljettamaan heidät hätämajoitukseen.
Miehiä ei kuulu, joten työntekijä lähtee tarkistamaan heidän huoneensa. Sängyt ovat tyhjät, miehet ovat lähteneet omille teilleen.
He ovat todennäköisesti liittyneet Suomen paperittomien joukkoon ja heidän olinpaikkansa on nyt tuntematon.
Näiden kahden mieheksi lisäksi kaksi muutakin miestä piti siirtää hätämajoitukseen. Toinen heistä lähti teille tietymättömille jo aiemmin, toinen on viimeksi soittanut Turusta.
Ilmiö on Liinaharjassa tuttu, sillä saman katoamistempun teki ennen vuodenvaihdetta kaksi irakilaismiestä, jotka hekin saivat toiset kielteiset päätökset.
Viranomaiset ovat jokseenkin voimattomia asiassa, sillä Suomella ja Irakilla ei ole sopimusta pakkopalautuksista.
– Kukaan ei tiedä, mitä nyt tapahtuu. Osa heistä saattaa jäädä paperittomina Suomeen, mutta on syntynyt myös käsitys, että he saattavat pyrkiä Ruotsiin tai Saksaan.
Paperittomaksi jääminen on yhteiskunnan kannalta hyvin ongelmallista, sillä paperittomienkin on hankittava jotenkin elantonsa. Osa saattaa päätyä pimeille työmarkkinoille ja hyväksikäytetyiksi, osa saattaa yrittää hankkia elantonsa laittomin keinoin.
Paula Ilénin mukaan vastaanottokeskuksista poistuvien paperittomien määrä ei Satakunnassa ole vielä huomattava, mutta ripeässä kasvussa.
– Helmikuussa toistakymmentä turvapaikanhakijaa on taas saamassa kielteiset päätökset. Määrä kasvaa yhä suuremmaksi maalis- ja huhtikuun aikana.
– Punaisella Ristillä ja viranomaisilla on suuri haaste siinä, miten toimia ihmisten kanssa, jotka ajattelevat, etteivät voi enää palata kotimaahansa. Joka tapauksessa meidän on huolehdittava heidän perustarpeistaan. Heille pitää saada hätämajoitus, ruokaa ja vaatteita, sanoo Ilén.
He ovat saaneet kaksi kielteistä päätöstä oleskeluluvasta, joten heidän vastaanottopalveluitaan ei enää jatketa. Koska miehiä ei voida laittaa pakkaseen, aulassa odottaa SPR:n työntekijä valmiina kuljettamaan heidät hätämajoitukseen.
Miehiä ei kuulu, joten työntekijä lähtee tarkistamaan heidän huoneensa. Sängyt ovat tyhjät, miehet ovat lähteneet omille teilleen.
He ovat todennäköisesti liittyneet Suomen paperittomien joukkoon ja heidän olinpaikkansa on nyt tuntematon.
Näiden kahden mieheksi lisäksi kaksi muutakin miestä piti siirtää hätämajoitukseen. Toinen heistä lähti teille tietymättömille jo aiemmin, toinen on viimeksi soittanut Turusta.
Ilmiö on Liinaharjassa tuttu, sillä saman katoamistempun teki ennen vuodenvaihdetta kaksi irakilaismiestä, jotka hekin saivat toiset kielteiset päätökset.
Viranomaiset ovat jokseenkin voimattomia asiassa, sillä Suomella ja Irakilla ei ole sopimusta pakkopalautuksista.
– Kukaan ei tiedä, mitä nyt tapahtuu. Osa heistä saattaa jäädä paperittomina Suomeen, mutta on syntynyt myös käsitys, että he saattavat pyrkiä Ruotsiin tai Saksaan.
Paperittomaksi jääminen on yhteiskunnan kannalta hyvin ongelmallista, sillä paperittomienkin on hankittava jotenkin elantonsa. Osa saattaa päätyä pimeille työmarkkinoille ja hyväksikäytetyiksi, osa saattaa yrittää hankkia elantonsa laittomin keinoin.
Paula Ilénin mukaan vastaanottokeskuksista poistuvien paperittomien määrä ei Satakunnassa ole vielä huomattava, mutta ripeässä kasvussa.
– Helmikuussa toistakymmentä turvapaikanhakijaa on taas saamassa kielteiset päätökset. Määrä kasvaa yhä suuremmaksi maalis- ja huhtikuun aikana.
– Punaisella Ristillä ja viranomaisilla on suuri haaste siinä, miten toimia ihmisten kanssa, jotka ajattelevat, etteivät voi enää palata kotimaahansa. Joka tapauksessa meidän on huolehdittava heidän perustarpeistaan. Heille pitää saada hätämajoitus, ruokaa ja vaatteita, sanoo Ilén.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.