Farisealaisuus on syntiä

Hep-

Jokaista ihmistä Jumalan Henki puhuttelee itse- -Minä en vaivaa päätäni toisten ihmisten henkilökohtaisella arvioinneilla. En muutu Jeesukseksi vaikka kuinka minua vahtaisi ja tuijottaisi.
Uskossa ja synnissä pitää katsoa Jeesukseen, ei toiseen ihmiseen koskaan.

Tuo asenne "väärä profeetta" on perseestä, käytä tätä ohjetta; 1 Tess 5:19-23.

t. jarinhotelli

Suomi on maa, jossa kasvaa lähinnä ohdaketta ja orjantappuraa, joka pyrkii tukahduttamaan oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden eli farisealaisuuden.
Kuinka monta sukua onkaan, jossa ei sallita mitään oikeudenmukaisuutta, vaan lesot ja homovanhemmat pyrkivät tappamalla tappamaan esim. pyhän hengen saaneen uuden uskovan.

Suku on pahin. Suomessa ei sallita paljoa oikeudenmukaisuutta, vaan on tekaistu oppi: On lottovoitto syntyä suomalaiseksi. Se merkitsee, että pitää arvostaa syntymäpaikkaansa yli kaiken eikä vaatia yhtään mitään sen lisäksi. Jos vaatii mitä tahansa henkistä tai materiaalista hyvää niin sellainen taipumus tukahdutetaan mitä julmimmin keinoin ja petturuuden kaikin ilmenemismuodoin.

Farisealainen on uskovainen ja totisesti vanhurskas sekä oikeudenmukainen, joka kasvaa orjantappuran ja ohdakkeen keskellä ja LOPULTA TUKAHTUU.

Mielestäni farisealaisuus on ateismia Sanaan. Ihminen valtaapönkittäen on kuin puu, joka kohtaa latvuksensa taivaisiin, sekä julistautuu valtaapitäväksi.

Se on farisealaisuutta.

Puulla on raamatussa mielenkiintoisia näköaloja. Eedenissä sillä viestitetään monenlaista asiaa. Oli kaikkinaisia puita - ja sen hedelmiä siemenineen.
Eli kun sellaisen puun hedelmää söi (monet mielii hedelmäpuita näköalaansa, mutta katson tätä hieman eri suunnalta) ihminen tuli ravituksi. Eli söi - tuli elämää ja siemen yleensä kertoo - että hedelmällä on jatkumo olemassa.
Monenlaita "hedelmäpuuta" oli käytettävissä.

Mutta, oli siellä Edenissä "Hyvän ja pahantiedon puu" istutusta ja varsin keskellä Edeniä. Siis puulla on hedelmänsä ja sekin ravitsee syöjäänsä, sitä oli hyvä katsella ja makukin oli hmm. ja on monelle sellaista - että sitä nostaa elämäänsä jopa toisten yli.

Mutta, tuolle puulle oli vain Jumalanpuutarhassa - Edenissä vain Jumalan käytössä.
Jumala tiesi hyvän ja pahan välisen hedelmän tuloksen ja siksi ihmisen ei ollut lupa sitä käyttää, kun ei hallitse sitä tietoa.

Siis oltiin sellaisen tiedon äärellä, jossa suvereenisuus oli vain itse Herran käsissä.

Ihmisen vain on näissä tiedon asioissa turvauduttava sen Luojan päätelmiin.

Se Elämänpuu - taas hedelmänä antoi sen iankaikkisen elämän mahdollisuuden.
Kuuliaisuus elämässä antoi mahdollisuuden syödä tuosta Elämänpuusta, aivan samaa kuin tänäänkin. Kristus on elämänpuu - eli se leipä ja "elämä on siinä veressä - ts. viini - vertauskuvana - noin kielellisesti. Ymmärryksemme pelaa asioiden sisälle, kun on tässä mitat - mistä puhutaan. Saviastiakin voi oppia tuon kielen.

ts. luomakunnalla on puilla oma viestintä. Katsopa luontoa. Ihminen ei voi puille ja luomakunnalle antaa elämää - vaan puu kasvaa - Luojan antaman systeemin mukaan ja ihminenkin on maasta - ruumis palaa maahan. Eli elämää ei meillä ole itsessämme, vai väitätkö muuta?

Puuta voimme vain "poltaa" näin pakkasella tuhkaksi - josta saamme lämpöä.

Niin - se puu - vallansanoma- kielessä.
Dan. 4. luvussa puhutaan Nebugadneessarista, säkeestä 19 puhtaan, "se puu olet sinä, kuningas! Sinä ole mahdissasi kasvanut taivaaseen asti ja vallat maan ääriin asti. "hieman vapaasti" tulkaten.
Tuo puu kaadettiin ja kanto - jätettiin maahan. säkeessä 20.

No, se siitä. Mutta havainnoin, että puulla on raamattuun muistiinmerkitys sanoman merkityksellä moninainen näköala. Sen siemen - sen sanoma.

Öljypuuta, oksaa, joku hakataan pois - ja poltetaan, eli hävitetään.
Oksastetaan jaloon puuhun jne.

Kun luette sitä IsoaKirjaa - miettikää, että ei se kaikki, mitä te omilla silmillänne näette, ole välttämättä sitä, mikä kielenä se haluaa tulla ymmärrykseen.

Asian tiimoilta voisi ammentaa, vaikka kuinka näitä asioita, mutta jätetään se kuin "vesa" kukkimaan. Voisiko se vesoa kukkaan siellä armoalttarissakin, manna-astian ja Jumalan tahdon sanan keskellä.

Mutta, se elämänpuu antaa kuitenkin sen elämän. Siemenet ja hedelmät tuottavat satoa -
Kun käyskentelemme täällä katoavaisuuden paratiisissamme - ohdakkeiden ja orjantappuroiden keskellä - katselemme näitä aadamin eli sen siemenen tulosta.
Myös Uuden Adamin ja sen siemen tulosta.

Siemenelläkin on aina merkitys. Mies- siis adamhan luotiin kerronnallisesti ja oppiaksemme kielen - ensin- viestii että miehen siemenkautta jatkuu suku.
Kasvatus oppi on tärkeä ja lapsetkin kertovat luomakunnassa tärkeää opetusta-
Kuuliaisuus oppia kohtaan. Isällä on sanoma - ja se auktoriteetti - ja se siemen kylvääntyy toiseen ja kolmanteen polveen - isän vastuu - siemen antajana.

Viestii Isän ja adamin jälkeläistenkin kuuliaisuuden Isän opille - että kaikkii hedelmäpuut eivät ole meille syömäkelpoisia.
Siksi oikean hedelmän kautta se siemen jatkaa elämää - ja kuuliaisuus.

Nämä on monisäikeisiä opetuksia elämään. On vain hieman höristettävä korvaa Isälle, mitä se sanoo Luojana, että saako sitä elämää vai ei.
Jos tuntuu, että Isän oppi varoitaa katoavaisuuteen joutumisesta - kannatta tietäkin katsoa - meneekö se elämässä oikeiden siemenpuiden äärelle, josta löytyisi oikea ravintohedelmä.

Se ei välttämättä aina tarkoita K-marketin hedelmätiskiä ja lukea siinä rukouksensa ja autuutensa mittaa. Hyvähän se tietenkin omena päivässä elää - se pitää sydänlääkärin kauempana vanhempana. Mutta - näin. Jätän teidät askaretelmaan niitä polttopuita harteillenne, mihin ne käytätte.
Ja onko niin, että joiden lapset kantavat niitä polttopuita tuleksi maailmassa, kun isäpolonen niin on nauttimassa hyväntiedon hedelmää ja miettii, kuinka viisaaksihan tässä mielessään tulee.
Se voi olla jälkipolvelle karvas uhrilampaana oleminen - niin paljon on ajassammekin lapsia heitetty tuleen.

Se on taas oma kertomus sekin.

Edenin puutarhassa käärme toimitti profeetan virkaa. Sen kielitaito ja uskomattoman selkeä artikulointi ilman lecshpaavaa schuhu äschshää sai Evankin hormoonit hyrräämään. Ei ei sielä mitään omenia syöty. Eeva paritteli käärmeen kanssa, kun Aatami oli poimimassa omenia lounaaksi. Aatami, tämä samainen, jonka kylkiluusta Eeva oli veistelty palasi ruuanhakumatkaltaan ja näki loppuhuipennuksen. Eeva reidet levälään ja puhuva käärme nylkytti sen minkä kerkisi. Mälli lensi. Käärme otti hatkat kun näki vittuuntuneen ja mustasukkaisen Aatamin. Aatami puolestaan vetäisi Eevaa parilla avarilla ja taisi siinä nyrkkikin heilahtaa. Jumalahan siitä sitten siitä suuttui ja kertakaikkiaan poisti tämän käärmettä nussivan horo Eevan ja äärimmäisen väkivaltaisen ja vinttipimeän mustasukkaisen Aatamin paratiisista ikuisiksi ajoiksi.

Mutta mihin katosivat käärmeen puheenlahjat?
Ei mihinkään. Nykyään nuo Eevan ja käärmeen jälkeläiset toimivat uskonnollisissa piireissa lipeväkielisinä saarnamiehinä ja aivan saatanan farisealaisina pedofiileinä.