Tarton rauhan raja oli liian edullinen Suomelle

Valkoiset saivat valtioalueemme hallintaan 4.1918 ja pysähtyivät siten Rajajoellekin. Vastaan asettui aluksi osasto puna-armeijaan liittyneitä entisiä punakaartilaisia.

Onnettoman kapinan, sisällissodan ja Petrogradissa perustetun SKP:n vehkeilyjen johdosta suhteet Neuvosto-Venäjään olivat myrkyttyneet ja Suomi ajautunut alkuvaiheessa Saksan vasalliksi.

Tarton pitkällisissä rauhanneuvotteluissa 1920 erimielisyydet vihdoin sovittiin.
Suomelle luovutettiin Petsamo keisarikunnan aikaisemman sitoumuksen perusteella, joka sitoumus oli jo vahvistettu 1918 Kansanvaltuuskunnalle.
Suomi vetäytyi miehittämiltään Vienalaisalueilta.

Omaisuudesta luovuttiin päikseen: Bolsevikeille luovutettiin muun muassa Valkeasaari-Pietari rautatie ja sen juuri valtavasti laajennettu ratapiha Pietarissa, suomalaisomisteiset tehtaat ja muut yritykset sekä suomalaisilta jäänyt yksityisomaisuus. Suomalaisille luovutettiin Venäjän valtion omaisuus, kuten kasarmit jne.

Häpeärauhasta puhuneet olivat tyytymättömiä ratkaisuun:
- Omaisuutensa (jotkut kaiken) menettäneet suomalaiset, joita taisi olla useita tuhansia. Korvausvaatimukset Suomen valtiolta eivät tuottaneet heille mitään.
- Vienankarjalaiset pakolaiset ja heidän edusmiehensä, jotka olivat tavoitelleet vähintään autonomiaa Wilsonin kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteen perusteella.
- Heimoaktivistit joilla oli samankaltaisia tavoitteita.

Suomi jätti nämä tahot tyytymättömiksi Tartossa, vaan eipä parempaan ollut mahdollisuuksia.

Jälkiviisaana voi katsoa, että Suomen olisi kannattanut tehdä vaihtokauppaa luopumalla Suomenlahden itäisemmistä saarista ja Inon linnoitusalueesta.
Jälkimmäisen luovuttamista esitti sekä von der Goltz että Mannerheim.
Ståhlberg kuitenkin kielsi Suomen valtioalueen luovutukset.
Jostain syystä bolsevikit eivät olleet kiinnostuneita Inosta Tartossa.

Turvaa Suomen suunnalta ei saada siirtämällä rajaa, vaan luomalla luottamusta.
Stalinin Neuvostoliitto ei luottamuksesta piitannut, koska sen tavoite oli koko ajan Suomen sotilaallinnen tai poliittinen alistaminen.

Tarton rauhaa väitettiin häpeärauhaksi siksi, että kuviteltiin Itä-Karjalasta ainakin Repolan ja Porajärven olleen saatavilla. Venäjä ei siihen suostunut, mutta luopui Petsamosta. Tanner ajoi valtuuskunnan suostumaan tähän.

"Suomea Venäjä ei ole tietenkään koskaan pitänyt sotilaallisena uhkana vaan sitä joka antaa itsensä tulla kutsutuksi Suomeen. Ja tässä oli se ongelma."

Oli tosiaan ongelma. NL ja Saksa solmivat liiton 23.8. 39 ja seurauksena NL katsoi liittolaisensa niin uhkaavaksi, että hyökkäsi Suomeen 30.11. 1939 tavoitteena koko maan valtaus.

Äärivasemmisto ei ole näemmä vieläkään kuullut asiasta.

Suomi sitoutui Tarton rauhassa 1920 purkamaan Inon linnakkeen. Kronstadtin kapinan aikana keväällä 1921 Suomi ampui Inon rannikkotykeillä varuskunnan hallintorakennuksia. Myöhemmin Suomi purki Inon linnakkeen. Ampuminen ei tainnut lisätä naapurien yhteisymmärrystä.

Tällä hetkellä Suomen raja on 175 km:n päässä Pietarista.

Eli liian lähellä Pietaria.

Sodankäynti on nimittäin nopeutunut vuoden 1939 jälkeen. Nykyaikainen panssarivaunu etenee maastossa 50 km/h. Vuoden 1939 vaunut kulkivat vain 20 km/h.

Näissä muuttuneissa olosuhteissa Venäjän turvallisuus vaatii, että rajaa on siirrettävä 200 km lännemmäksi. Johonkin Päijänteen paikkeille.

Meidän täytyy ymmärtää Venäjän perusteltu huoli turvallisuudestaan. Meidän täytyy myöntää, että nykyiset rajat ovat liian edulliset Suomelle.