Ahdistaa ja pelottaa

Olet vielä nuori ja ei se ole heikkoutta jos tärkeiden ihmisten menettäminen koskee. Ja miksi ihmisen pitäisi olla aina vahva. Ei isäpuolikaan ole vahva kun lyö toista hänelle läheistä ihmistä. Tuollainen on todella tosi heikkoutta ja rikollista.
Kun tämä sinulle tärkeäksi tullut ihminen on lähdössä pois, niin sinua pelottaa, että mitä taas pahaa sattuu.
Ei se ole pettämistä jos kerrot eron aiheuttamasta surusta. Voit kertoa terveydenhoitajalle ja hän kyllä ymmärtää.
Luulen että veljelläsi on myös paha olla ja suru ja hän käyttäytyy siksi noin sinua kohtaan. Onko sinulla peremmät välit isäpuoleen kuin veljellä. Veli saattaa olla kateellinen ja sanoo siksi että häivy tieltä.
Pahat asiat kannattaa antaa anteeksi, mutta ei silti saa hyväksyä väärinkohtelua itseä eikä toista kohtaan.
Sinua varmaan helpottaa että saat kirjoittaa vaikka nimettömänä pelosta ja ahdistuksesta.
Onko sinulla mahdollista tavata biologista isää ja muita sukulaisia, mummoa, pappaa tai tätejä ja enoja. Tarvitset nyt aikuisen ihmisen tukea ja apua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kauniita unia. Suojelusenkeli on vieressäsi.

Onko kellään sitä puhelin numeroo antaa johon lapset saavat soittaa jos on vaikeaa?
Olen kuullut siitä... mutta muista edes kuka sitä pitää yllä....

No voi vitsi kirjotin just pitkän viestin kunnes kaikki vaa hävis yhtäkkii. Enää en muista mitä kaikkee halusin sanoo. Sano vanhemmillesi miltä susta tuntuu ihan ekaksi. Muista että sanomalla pystyt vaikuttaa asiohin. Asiat eivät aina mene parhain päin mutta niistä selviää. Se vaatii kärsivällisyyttä ja henkistä vahvuutta. Elämässä on menetyksiä mutta muista sinun ei tarvitse kärsiä muiden takia. Kerro kun olet valmis vanhemmillesi miltä sinusta tuntuu. Eivät he muuten tiedä paljonko kärsit. Aina asiat voi ratkaista kompromissilla. Se vaati aikaa ja järjestelyä. Älä kummiskaan stressaa itseäsi. Kaikki aikanaa. Älä keskity jatkuvasti vaikeaan elämäntilanteeseen sillä tarvitset voimia! Menetyksiä tulee mutta muista sinä olet arvokas ja nuori ihminen. Kaikki muuttuu elämässäsi. Menetyksistä tulet selviämään mutta ei se helppoa ole. Tiedän miten pahalta tuntuu loukkaavat sanat. Itsetunto laskee ja tulee paha mieli. Koita mennä nukkumaan rakas :) kirjottele ihmeessä huomenna jos siltä tuntuu....

Numero on 116 111. Mll nettisivustosta löyty. Soittoajat ma-pe on 14-20 ja la-su 17-20.

Auttakaa!!
Ap

Ei maksa. En tiedä kysyvätkö mutta sen tiedän ettei nimeä tarvi sanoa jos ei halua. Sanot niille nii varmaa ymmärtävät.

En mäkää tee muuta ku makaan sängyssä no mut mul nyt on joku ihme sairaus tiedän sitte 3 päivän päästä mitä tää on. Vatsa on julmetun kipee. :D jokainen ihminen voi olla tilapäisesti ahdistunut mutta jos alkaa olla pitkäaikasta ja arkea haittaavaa nii voi alkaa oireilemaan esim ahdistushäiriönä. Usein ahdistus tuntuu sellaselta ettei kykene tekemään samoja asioita kuin ennen. Samalla tuntuu olevan jatkuvasti huolissaan ja tuntuu etttä on raskasta hengittää. Tälläistä on ahdistus. Ja masennus on sellaista että joitaa ei jaksa kiinostaa mikään (vaikka oman terveyden hoitaminen) tuntuu jumitttuneelta tympääntyneeltä voi heijastua välinpitämättömyytenä omien asioiden hoitaminen sekä muiden ihmisten auttamien ei välttämättä kiinosta jos itsellä on huono olo. Masentuneena tuntee itsensä riittämättömänä ja epäonnistuneena. Ja on jatkuvasti mieli alla ja tähän voi liittyä itsensä vahingoittaminen. On tärkeää tiedostaa mistä masennus tai ahistus johtuu. Tekijöitä on yleensä monia. Voi johtua ihmisistä jotka käyttäytyvät tylysti. Saattaa johtua tämänhetkisestä tilanteestasi myös. Mieti. Itse tiedät parhaiten. Tässä omia fiiliksii kun olen masentunu tai ahistunu. Olosi helpottuisi varmasti jos tilanne rauhottuisi. Jos et uskalla kertoa vanhemmillesi nii soita vaikka nuortenpuhelimeen. Toivottavasti saisit jotaa hyviä vinkkejä selviytymiseen. Ja heillä on vaitiolovelvollisuus joten tuskin kyselevät nimeäsi, ei tarvitse pelätä että vanhempasi saisivat tietää. Päivänjatkoja!

Nii ja sitte voi olla myös sydämmentykytystä jos on ahdistunut.

Jos olet itse valmis siihen. Jos tunnet voivasi luottaa heihin ja että he myös ymmärtävät sinua.

Olet erittäin järkevä ja fiksu nuori. Kun lähellä joku koko ajan toistaa tuollaista, minä tapan, vihaan, ym. niin eipä ole ihme jos alkaa pelätä ja ei koe mitään empatiaa häntä kohtaan.
Olet joutunut näkemään ja kokekaan hirveätä lyhyen elämäsi aikana ja eihän nuori ja oikeastaan vielä lapsi voi mitenkään puolustautua ja päästä pakoon.
Ei koe elämää turvalliseksi moisessa kaaoksessa.
Ja kyllähän nuori pelkää että jos puolustaudun ja vaadin muutos, niin ehkä joudun kokonaan ulos tai syrjään rakkaiden elämästä. Sinulle on nyt äiti se kaikista läheisin henkilö.
Jostain syystä äitisi ei ole saanut aikaiseksi muuttaa tilannetta. Rakastat isäpuolta, mutta jos hän on tuollainen tyyppi, niin teille kaikille on kyllä hyvä että hän ei ole enää täällä.

Äitisi on turtunut ja itsekin niin järkyttynyt, ettei huomaa sinun ahdinkoa. Kun on itse tottunut kaaokseen ja kuvittelee että lapsetkin pärjäävät ja varsinkin jos näyttelet reipasta.
Kyllä sinun pitää päättää ja kertoa, ettet jaksa. Alussa saattaa äiti hämmästyä, mutta ei hän sinua hylkää, ei lakkaa rakastamasta.
Ja usko että on vielä olemassa ihan oikeasti hyviä ihmisiä, jotka tahtovat auttaa ja pelastaa vaikeuksissa olevia lähimmäisiä. Vaikka en tunne, niin minäkin autan Romaniassa kurjuudessa olevia lapsia ja nuoria.
Ja sinuakin tahdon näin ihan sydämestäni auttaa ja tukea. Kyllä meitä ihmisiä on vielä olemassa. Ymmärrän että on vaikea luottaa, kun saanut elää jatkuvassa pelossa pitkän aikaan ja ei ole pystynyt puhumaan tunteistaan.
Uskon että elämä kantaa sinua ja saat vielä kokea oikeata elämää.

Kiitos aidoista sanoista. Minulla ei itselläni ole lapsia, mutta siksi kai minulla riittää sydäntä yrittää jotenkin auttaa toisia ja erityisesti lasia ja nuoria, joilla on tulevaisuus edessä. On tälläkin palstalla joskus ilkeitä vastauksia ja mikäli sellaisia tulee, niin ei kannata välittää.

En tiedä onko tämä oikea neuvo, mutta jospa alkaisin puhumaan äidille näin. Äiti ole minulle todella tärkeä ihminen ja varmaan sinulla on nyt oikein vaikeaa. Sitten kerron hiljaa ja lempeästi, että sinulla on niin paha olla että tuntuu ettet jaksa. Voitaisiinko me yhdessä tehdä jotain ja saada apua.
Sinä tunnet parhaiten äitisi ja osaat päättää milloin olisi paras hetki ottaa asia puheeksi. Saattaa hän alussa hämmentyä, alkaa vaikka itkemään, mutta ei hän sinua jätä eikä lakkaa rakastamasta.
Toivon sinulle levollista unta jälleen. Kirjoitellaan.

Hei.

Täällä yksi aikuinen joka on myös kokenut turvattoman lapsuuden ja kärsii masennuksesta. Koska itse jäin vaille apua nuorena koen ehdottoman tärkeäksi sinulle sanoa että hae nyt jonkun aikuisen kautta apua tai yritä ainakin puhua jollekin.

Jos sinun ikäisenäsi tunnet noin olet todennäköisesti masentunut. Jos jäät vaille apua voi masennuksesi pahentua tai palata myöhemmin. Jos et pysty äidille puhumaan niin sitten terveydenhoitajalle tai vaikka jollekin opettajalle jos koet että joku on sellainen jolle voi puhua. Aikuiset osaavat ohjata sinua eteenpäin niin että saat apua.

Tärkeintä että uskallat jollekin kertoa ja pyytää apua. Toivon kovasti että vielä toivut ja muista että aina on ihmisiä jotka välittävät sinusta. Minua kosketti kirjoituksesi ja tunnen tuskaa koska noin nuori ihminen on noin ahdistunut. Laitan tähän loppuun vielä linkin sinne Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuille josta pääset esim. chattiin jos et saa soitettua. Paljon voimia sinulle! Jos jaksat palaathan kertomaan oletko saanut apua ja muista että tänne voi tulla aina kertomaan miltä tuntuu ja joku kyllä ymmärtää.

http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/

Kurja juttu jos et pysty puhumaan kellekkään koska uskoisin että olosi helpottuisi siitä kun puhuisit. Yritä vielä kuitenkin soittaa edes lasten ja nuorten puhelimeen ja nimettömänä kertoa. Itse olen usein saanut apua aikuisten auttavista puhelimista ja ahdistus yleensä helpottuu jo sillä kun kertoo mikä on hätänä ja joku kuuntelee. Mutta jos et pysty niin ymmärrän senkin. Toivon sinulle voimia edelleen.

Koville avautuminen ottaa jos ei lähipiirissä totuttu puhumaan tunteista ja ei sitä varmaan oikein saa suutansa auki. Ja on se kumma että ihmistä vaivaa jonkinlainen sisäinen ylpeys, että ei halua toisten tietävän että ei mekään niin perusteellisen lujaa. Sitä kai se on että uskoo menettävänsä kasvot ja se minuus ja rooli suhteissa toisten silmissä muuttuu ja ehkä ei olekaan enää suosittu. Niin ei kuitenkaan ole vaan ne läheiset joille kertoo tulevat entistäkin läheisimmiksi. Ystävyys vain syvenee. Kaveri kokee että olen luottamuksen arvoinen kun toinen kertoo pintaa syvemmälle ja yleensä käy, että se toinenkin alkaa purkamaan sydäntään ja sitten ollaan sielunkumppanit ja voidaan antaa jopa vertaistukea.
Todellinen ystävyys jakaa ilot ja surut.

Et ole ollenkaan mikään kummajainen vaan tunteva ihminen, jolle on sattunut jo nuorena rankkoja kokemuksia. Uskon että kun kypsyttelet avutumista ensi alkuun näin kirjoittelemalla, niin lopulla se onnistuu.
Eilen oli ystävänpäivä, mutta onhan se myös tänäänkin.
Toivotan sinulle ystävänpäivää vielä tänäänkin.
Anteeksi tökerö kieleni, mutta jospa sait selvää ajatuksistani.

Romahdan... en jaksa. Tässä parin päivän sisällä on tullut tunne "luovutan" en jaksa, en pysty yrittämään. En saa yöllä unta kunnolla, näen painajaisia. Ahdistaa, viimeyölläkin itkin sängyssä,hikoilin paljon, pelkäsin, romahdin totaalisesti. En jaksanut enää. Minua ahdistaa. Minua pelotti, kaikki. Istuin sängys nurkassa romahtamassa. En pysty enää yrittämään, en vain jaksa enää. Kerroin parhaalle ystävälleni ja se oli minulle tosi iso kynnys, lähetin hänelle sen viestinä koska en pystynyt kertoa sitä puhelimessa, että kuinka ahdistunut olen. Itkin ihan helvetisti ennenkuin lähetin viestin, hän kuitenkin tuki minua ja sanoi että ei ikinä jätä minua. Mutta en pysty kertomaan kenellekkään muulle. Ahdistun jos joku alkaa puhumaan minulle siitä aiheesta. Viimeyö oli romahtamis pisteeni...en jaksanut. Itkin,hikoilin,minua pelotti,en pystynyt liikkumaan. En jaksanut tehdä mitään. En jaksa enää...en vain jaksa. Auttakaa!!

En ole ollu tääl parii päivää.. ja tiedostan sen. Olen ollut järkyttynyt kaikesta mitä elämässäin tapahtuu. En tee muuta kuin silmät pyöreinä ihmettelen jähmettynein katsein. En voi enää ymmärtää maailmaa.. olen itse täysin hukassa en pysty auttamaan sinua. Olen pahoillani. Minun elämäni pahin pelko toteutuu ehkä ja se päivä kun koittaa niin menetän kaiken. Menetän syyni elää.

No hienoa että sait ilmaista parhaalle ystävällesi ja olet saanut häneltä tukea. Itku on hyvä kanava ja auttaa sielun tuskassa. Eikö äitisi mitenkään ole huomannut, että sinulla ei ole kaikki hyvin. Jutteletko ja touhuatko äidin kanssa päivän aikana. Jaksatko käydä koulua?

Hei, lukiessani tätä keskustelua minulle tuli niin paha mieli että on pakko sanoa jotain. Olet vielä niin nuori ja on kurjaa että joudut kokea tuon kaiken. Vaikuttaa siltä että olet masentunut. Sinun ei tarvitse pelätä että ihmiset ajattelevat että olet heikko tai että ongelmasi eivät ole aitoja pienen ikäsi takia. Et ole yhtään heikko, oikeastaan ajattelen että olet hyvin rohkea, en tiedä mitä olisin itse tehnyt tuon ikäisenä. Ajattele sitä tällä tavoin, jos sinua pelottaa jokin, eikö se tarkoita sitä että jos kohtaat pelkosi niin olet rohkea? :) Huomaan tekstistäsi että sinua ahdistaa kertoa muille paitsi parhaalle ystävällesi. Olen iloinen että olet kertonut hänelle, se on ensimmäinen askel. Ja se vaati sinulta rohkeutta ja vahvuutta, mitä sinulla varmasti on. Jos kerrot äidillesi, olen varma että hän ymmärtää, aikuisena ihmisenä, ja se saattaa tuntua hyvin pelottavalta ajatukselta nyt mutta tulet lopulta tuntemaan helpotusta kun tajuat että asiat eivät kaadu siihen että kerrot aidot tunteesi. Tämä kaikki on varmasti ollut myös rankkaa äidillesi niin hänellä ei ole ollut aikaa huomioida näitä asioita joka on harmillista mutta tapahtuu hyvin usein kun on meneillään stressaava ajanjakso. Tiedän että tämä kaikki on pelottavaa sinulle ja ymmärrän sinua. Sinun ei tarvitse kertoa kellekkään heti mutta olisin hyvin iloinen jos pystyisit ottamaan toisen askeleen ja kertoa ehkä terkkarille koulussa tai äitillesi. Jos se helpottaa, voisit vaikka kirjoittaa kirjeen. Siten pystyt helposti miettiä rauhassa täsmälleen mitä haluat sanoa. Se mitä olet nähnyt isä-puolesi tekevän ei ollut oikein. Niin ei olisi ikinä pitänyt tapahtua mutta toivon että voit antaa hänelle anteeksi, koska kaunan kantaminen on myös henkisesti raskasta. Myös että antaisit anteeksi veljellesi, vaikka hänen käytöksensä on hyvin epäsoveliasta ja inhottavaa. Minullekin on nuorempana tapahtunut vaikka mitä kummia, olen myös kokenut sitä kuinka sisarukset sortavat ja tuntuu siltä kuin kukaan ei ymmärrä, vanhemmat eivät ymmärrä ja kaikki ajattelevat että olen jotenkin huono ja en ansaitse mitään hyvää. Se on hyvin vaikeaa kertoa ihmisille mitä oikeasti tuntee... Joskus siinä kestää kauan. Kasvaessani vanhemmaksi kuitenkin suhteet sisaruksiini paranivat kun aikuistuimme mutta toivon yhä että olisin kertonut heille silloin kuinka paljon heidän sanansa satuttivat minua. Ei tuollaista tarvitse kestää ja heillä ei ole mitään oikeutta sanoa mitään loukkaavia asioita. Veljesi on myös vielä nuori, ja tuon ikäiset pojat eivät aina ymmärrä sanojensa ja käytöksensä vaikutusta. Hän on varmasti myös kokenut paljon surua näiden asioiden tapahduttua mutta se ei silti oikeuta häntä käyttäytymään sinua kohtaan noin. Luulen, että hän purkaa pahaa oloaan sinuun ja ei oikeasti tarkoita sanojaan. Mutta yksi asia joka auttoi minua paljon on kirjeiden kirjoittaminen. En myöskään ole joskus saanut suutani avattua ja tuntuu vain siltä että on parempi pysyä hiljaa mutta loppujen lopuksi jos pysyy hiljaa niin olo vain pahanee. On helpompaa istua rauhassa ja miettiä mitä sanoa ja sitten kirjoittaa ylös. Kuule, minusta olet hyvin rohkea ja erityinen tyttö. Tiedän miltä tuntuu kun tärkeä ihminen lähtee pois elämästä. Se sattuu ja pelottaa, mutta lapsi kulta, asiat eivät kaadu siihen vaikka siltä saattaakin tuntua. Välillä ei jaksa nousta sängystä ylös mutta täytyy löytää se ilo ja toivon pilke takas sydämeen missä sen kuuluu olla. Vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä että se on lopullisesti kadonnut, se tulee vielä takaisin. Kunhan et anna periksi. Mikään näistä tapahtuneista ei ole sinun vikasi. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja joskus emme tiedä miksi. Mutta tärkeintä on että opimme ja jatkamme eteenpäin. Toivon sinulle paljon voimia ❤️ Anteeksi vielä jos minulla tuli kirjoitusvirheitä tai epäselviä lauseita, suomi ei ole vahvin kieleni :) Ihan sydämeni pohjasta toivon sinulle kaikkea parasta. Olet hyvin vahva ja kaunis tyttö, älä unohda sitä ja muista että merkitset paljon, vaikka kuka sanoisi mitä tahansa muuta.

Ei tarvitse 11-vuotiaan potea syyllisyyttä, kun aikuiset tappelevat. Kyllä se on heidän välinen asia. Olisit voinut itse joutua pahoinpitelyn kohteeksi. Äidille on hyvä ettei tämä mies ole enää teidän seinien sisäpuolella.

Älä viiltele, niistä jää ikuiset arvet ja ei se ongelmaa ratkaise. Mitä menetät siinä, jos äitisi ei aluksi ymmärrä ja vaikka alat itkemään siinä puhelimessa. Tuskin olet ensimmäinen itkijä ja he ymmärtävät. Soita sitten uudelleen ja jatka.
Kun kerrot äidille murheesta, se yhdistää ja lähentää teitä. Sano äidille että hän on sinulle tärkeä. Ei hän sinua torju eikä hylkää vaikkei alussa ymmärtäiskään.
Miten se ystävä on reagoinut. Oletteko jutelleet vaikeuksista se viestin jälkeen?
Voimia taas sinulle ja teille kaikille. Ja enkeleitä.

Äitini kertoi tänään että isäpuoleni oli sanonut ettei halua meitä lapsia enää tänne... se ihminen jonka menetän ja jota rakastan niin vihaa minua. Hän esittää kilttiä ja kivaa vaikkei olisi. Äiti kertoi myös että hän oli haukkunut äitiä. Tuntuu ettei hän kertonut minulle kaikkea. Miten voin enää katsoa isäpuoltani silmiin kun tiedän ettei hän välitä minusta. Äiti on itkenyt nyt paljon, tuntuu että hän ei jaksa. En minäkään... Mietin miksi isäpuoleni ikinä sanoi minulle että rakastaa minua jos ei se ole totta. Minua pelottaa, ahdistaa. Kaikki on pilalla. Äitini on paljon onnellisempi ilman häntä, onneksi äitini ymmärsi sen. En voi sanoa enää että rakastan isäpuoltani koska en tiedä itsekkään onko se enään totta. Hän on pilannut elämäni. On helpottavaa tietää että isäpuoleni lähtee ensiviikolla pois. Itken koska rakas ihminen lähtee elämästäni ja myös siksi että olen tein virheen ja luotin häneen. En ikinä anna hänelle anteeksi! Minua pelottaa. Pelkään häntä, pelkään että hän lyö äitiäni. Ja että seuraavaksi hän lyö niin kovaa että äitini kaatuu ja kuolee. Minua pelottaa,ahdistaa. Äiti sanoi että hän ei halua kertoa minulle mitä kaikkea hän on sanonut. En haluaisi itkeä mutta pistää väkisinkin itkemään kun saa tietää että se ihminen jota rakasti ja johon luotti ei välitä takaisin eikä ole koskaan välittänyt. Mietin miksi minun elämäni on tälläistä. Olen niin ahdistunut :(

Ihminen joka lyö toista ja vielä nuoren ihmisen silmien alla on peto luonteeltaan. Saattaa olla että hänessä toisinaan on vallalla hyvä puoli, sellainen on kaikissa ihmisissä. Katkeruutta ja vihaa ei kuitenkaan kannata kantaa ihan sinun itsesi hyvin voinnin vuoksi. Vaikka kuinka vihaat tätä miestä se viha ei vaikuta häneen, että voi tunteillasi kostaa vaan kauna syö vain sinua ja aiheuttaa lopulla masennusta. Kun hän lähtee pois, sinun ei tarvitse enää häntä pelätä.

Tienkin tyyppi on turhautunut kun saa heiton pois perheestä ja purkaa vihaansa haukkumalla teitä. Uskon että teillä helpottaa kun hän lähtee. Jospa sitten sinäkin saat aikaan avata suusi äidin kanssa.
Sinun kannattaa kirjoittaa ajatuksia vaikka päiväkirjaan, jos on et kaikkea saa sanottua täällä. Aikoinaan kun itsellä oli vaikeaa, sanoin paljon helpotusta ja apua kirjoittamalla pitkiä juttuja vihkoihin ja päiväkirjaan. Tavallaan kirjoitin pahaa oloa ulos. Se on paljon järkevämpi tapa viiltely. Kokeile muutama viikko sitä keinoa.
Voimia tulevalle viikolle.

Hei
Haluan sanoa sinulle muutaman asian. Olet kokenut paljon pahaa. On normaalia kokea ahdistuneisuutta ja pelkoa. Saa itkeä. Saa tuntea olonsa voimattomaksi ja kurjaksi. Tärkeää on, että ymmärrät, että ei ole sinun vikasi että tunnet näin.

Ensinnäkin sellainen ihminen ei ole mitenkään heikko joka on joutunut kokemaan sellaista mille vain ei ole voinut mitään. On sitten kyse onnettomuudesta, sairaudesta tai henkisistä vaikeuksista, ei sen kokija ole heikko. Tiedän, että sinusta voi silti tuntua niin, mutta tahdon sanoa, että suurin osa ihmisistä ymmärtää sen, ettet ole todellakaan heikko vaikka tietysti tunnet itsesi voimattomaksi.

Olet miettinyt paljon auttavaan puhelimeen soittamista. Sanoit ettet tiedä mitä sanoa. Onneksi puhelimessa vastaavat sinulle henkilöt jotka tietävät kuinka mahdottoman vaikeaa sinun on pukea sanoiksi ongelmiasi. He kyllä osaavat viedä keskustelua eteenpäin ja kysellä sinulta asioita. He osaavat auttaa sinua, vaikka sinulla olisi tunne, että et pysty mihinkään. Älä siis ainakaan sitä huoli. Sinusta kyllä pidetään huolta.
Pelkäät, että alat taas viiltelemään. Olisi hyvä, että tiedät miksi harkitset sitä ja mitä kaikkea viiltely oikeasti on. Yritän selittää miksi se ei ole sen arvoista ja miten voit olla rauhallisemmin mielin ja olla pelkäämättä viiltelyn aloittamista. Olet ehkä kuullut, että se voi rauhoittaa. Niin se voi tehdäkin. Olet menettänyt hallinnan tunteesi lähipiiristäsi, perheestäsi ja hiukan itsestäsikin kaiken pelon ja ahdistuksen keskellä. Kaikki tuntuu varmasti sekavalta. Hallinnan tunne elämästä on tärkeä asia, jota kaikki tavoittelevat. Kun sen menettää, käy helposti niin, että kun ihminen ei voi hallita ympäristöään, yrittää hän hallita itseään. Siksi jotkut viiltelevät/juovat alkoholia/polttavat tupakkaa/syövät makeaa pahaan oloonsa. Mutta. Viiltely ei auta kuin sen pienen hetken. Tuloksena voi olla pysyviäkin jälkiä ihossa, jotka sitten myöhemmällä iällä harmittavat. Sen pienen helpotuksen ja hallinnan tunteen voi saada monilla muillakin terveellisemmillä tavoilla. Voin kertoa niistä myöhemmin.

Et ole yksin. Et ole ainoa 11-vuotias, joka tälläkin hetkellä käy samaa läpi. Sanoit, että et haluaisi kertoa äidille, sillä koet, että hänellä on itselläkin huolua tarpeeksi. Niimpä. Ymmärrän mikset halua kertoa. Et haluaisi satuttaa häntä enempää. Muista kuitenkin, ettei sinun kuulu olla yhtään sen aikuisempi kuin olet. Olet lapsi, jonka ei kuulu kantaa noin suurta taakkaa yksin. Jos et halua kertoa äidille vielä mitään, voit jutella muiden kanssa. Ystäväsi tietää asiasta ja hän ymmärtää sinua ehkä kaikkista parhaiten.
tukinet.net on nettisivu jossa voit myös keskustella. Se on vähän kuin auttava puhelin, mutta netissä ja siellä olevien vapaaehtoisten kanssa voi puhua useammin ja kauemmin kuin ehkä puhelinsoitoilla. Mutta suosittelen kokeilemaan molempia. Sekä tukinet.net sivua ja auttavaa puhelinta. Molemmissa sinua osataan auttaa, ymmärtää ja tukea.

Jatkuu

En pysty rentoutumaan. Päässäni pyörii kaikki paha. Minua ahdistaa vieläkin veljeni...yritin mennä tänään sopimaan hänen kanssaan ja sanoin että en halua että riidellään enään ollaanko sovussa ja vastaus oli "turpakii ja häivy täältä" Oma veli ja isäpuoli vihaa minua... minulla ei ole enää perhettä ei si samaa rakastavaa,turvallista mikä minulla oli vuosi sitten. En jaksa enää. Mietin että soitanko nuorten puhelimeen mutta en tiedä pystynkö kertomaan mitään. Juttelin tänään äitini kanssa puhelimessa kaikkea ja hän itki ja sanoi että hän on todella stressaantunut ja väsynyt. Se vähensi pisteitä että olisin kertonut hänelle, hänellä on tarpeeksi vaikeaa ilman minun huoliani.

Hienoa kun teit voitavasi sovinnon suhteen. Rohkenit ottaa vointisi puheeksi äitisi kanssa. Hän alkoi itkemään ei, hyljännyt sinua. Oli myös rehellinen kun tunnusti väsymyksenä ja stressaantunut.
Hän on aikuinen ja kestää enemmän kuin sinä ja eikä ole luottamuksellista että kertoo niin kuin asia on.
Nyt olisi parasta että äitisi ja myös sinä hakisitte ammattiapua. Jospa otat asian esille ja sanot hänelle, että emme selviä omin neuvoin. Ei siinä ole mitään häpeää ja outoa vaan viisasta ja sitä varten ne terveyden ammattilaiset ovat olemassa.
Veljesi reagoi pahaan oloon torjumalla sinut. Onko hän väleissä äidin ja isän kanssa.
Jaksatko käydä koulua?

Yksi asia,joka on tärkeä olla kunnossa on terveellinen ravinto.Kaikissa elämän vaiheissa.Oikea ravinto antaa voimaa ja auttaa jaksamaan.
Esim. B-vitamiinit ovat tärkeitä hermoston toiminnalle,jaksamiselle,mielialalle jne.
Puute aiheuttaa mm. stressin sietokyvyn vähenemistä,päänsärkyä,masennusta,tylsyyttä,väsymystä,heikkoutta,ärtyisyyttä,kes-
kittymiskyvyn puutetta,hermostohäiriöitä,pelokkuutta.
B-vitamiinien puutos johtuu täysjyväviljojen korvaamisella valkoisella viljalla.
86% vitamiineista ja kivennäisaineista on jyvän kuoriosissa ja niiden välittömässä
läheisyydessä.Valkoisesta viljasta on kaikki kuoriosat ja ravintopitoinen alkio
hiottu pois.
Kalkin ja magnesiumin puute aiheuttavat monenlaisia ongelmia olotilaan.

Jos puhuminen tuntuu haastavalta, voit kirjoittaa. Ajaa saman asian kuin puhelin.
tukinet.net

En tiedä miten toimia. Kiitos näistä kaikista vinkeistä ja avuista! Mutta olen liian ahdistunut tekemään mitään... auttakaa jos jaksatte

Minusta tuntuu että asiat joita minulle ovat tapahtuneet ovat vain tosi pieniä asiota joista muut eivät hätkähtyisivätkään. Ovatko minun asiani edes isoja...?

Olet toisiaan saanut erittäin hyviä vastausta ja tukea Feenikseltä. Älä yhtään aliarvioi vertailemalla pahaa oloa toisten kokemisiin. Olet vielä niin nuorikin, että tarvitset todella aikuisen taholta. Jokaisen tuntemus on se oma ja ei pidä silloin ajatella, ettei ole oikeutettu apuun ja tukeen, jos maailmassa on ihan hirveitä asioita. Muistelen aikaa kun olin 11-vuotias. Olin ihan lapsi vielä silloin. Olet vaikeassa tilassa melkein lapsena.

Sinua varmaan jonkin verran auttaa että tiedät että täällä on meitä elämän tuulia nähneitä ja jaamme kanssasi sitä josta et voi siinä lähipiirissä nyt kertoa.
Ei minullakaan ole helppoa ollut, mutta todella olen saanut apua kun olen puhunut ystävieni kanssa. Kirjoittaminen on auttanut paljon, myös uskoni rakastavaan Jumalaan. Ole kokenut elämässä, että vaikka on vaikeaa, niin asiat kyllä selkiävät ja jotenkin järjestyvät.

Se hyvä vaikeista hetkistä on ollut, että haluan auttaa ja tukea toisia ja varsinkin nuoria. Kunpa minun nuoruudessa olisi ollut tällainen mahdollisuus kirjoittaa nimettömänä jollekin, mutta ei. Oli vain ruutuvihko johon sepustin huoleni ja iloni. Ei ollut nettiä. Minulla oli kyllä hyvät välit pikkuisen nuoremman siskon kanssa. Minun ongelma oli että jouduin kiusatuksi koulussa ja asuin asunolassa kuluviikot. Koin valtavaa koti-ikävää ja odotin viikonloppua.
Toivottavasti päiväsi on sujunut jotenkin ja jopa paremmin kuin viime aikoina.
Ikäni puolesta voisin olla mummo sinulle. Tuleekin mieleen kysyä, että onko sinulla mummoja ja pakkoja elossa ja jos on niin asuvatko lähellä.

Romahdan. Isäpuoleni lähti tänään lentokoneella omaan maahansa ja en kai näe häntä enää ikinä. Olen itkenyt melkein koko ajan. Ikävöin häntä niin. Vaikka en ole antanut hänelle anteeksi kokonaan niin silti hän oli yksi tärkeimmistä Ihmisistä. Yksi perheenjäsenistäni vietiin minulta pois... isäpuoleni. Halasin häntä ennenkuin lähdin kouluun ja oli tuskaa miettiä eträ tämä on viimeinen kerta kun näemme. Suru on suuri😭😭 en jaksa enää. Romahtamis pisteeni meni. En tiedä mitä tehdä... olen toivoton. En halua päästää isäpuolestani irti! RAKASTAN JA IKÄVÖIN HÄNTÄ. EN JAKSA ILMAN HÄNTÄ.

Muistan kun olin nuorena töissä toisessa maassa, johon siihen aikaan oli vaikea päästä muuten kuin työn tai asioiden merkeissä. Seitsemän vuoden aikana tuli monia hyviä ystäviä, jotka muuttivat siinä maassa pois omille kotiseuduilleen kun heidän työsopimus loppui. Sitten tuli myös minun aika jättää lopullisesti vieras maa ja rakkaat ystävät. Oli kyyneleitä ja erohalija ja ajattelimme ettemme enää koskaan maan päällä tapaa. Kului vuosia ja niin vain on käynyt, että monia näitä ystäviä olen päässyt tapamaan jälkeenpäin. Tosin on heitä jo kuollutkin, kun on aikaa kulunut.
Sanon sinulle, että jos ihminen ei ole kuollut, niin aina on mahdollisuus tavata ja pitää yhteyttä. Jos isäpuoli on sinulle tärkeä niin voit vielä hänet joskus nähdä.
Jospa pidät yhteyttä mummosi kanssa ja teillä on yhteinen kieli, niin saisitko häneltä tukea ja ymmärrystä.
Jos sinulla on jokin kiva harrastus niin kannattaa paneutua sen pariin se lievittää surua. Katsoin illalla telkkua ja siinä Inhimillisessä tekijässä kertoi kolme ihmistä, miten olivat selvinneet kun heillä oli ollut lapsena ja nuorena vaikeaa.

Yksi mies oli saanut selviytymisvoimaa metsästä ja luonnosta ja vielä tänäänkin kokee saavansa voimaa katselemalla karhuja. Toinen mies selvisi harrastamalla nyrkkeilyä ja tekee sitä nyt leipätyökseen. Kolmas henkilö, nainen oli löytänyt oman maailman musiikin parista ja paneutui pianon soittoon. Ei harrastukset perhettä korvaa tietenkään mutta ihminen on sopeutuvainen ja selviää vaikeistakin tilanteista. Sinunkin elämään tulee varmasti uusia ihania ihmisiä, se on varmaa ja äitikin on siinä lähellä. Me palstalaiset tahdomme olla vaikka näin etäällä niitä kivoja ihmisiä ja tukea sinua vaikeassa tilanteessa.
Olet sympaattinen nuori ihminen.

Sinulla oli rankka päivä eilen. Ei se ole helppoa että melkein kaikki perheenjäsenet asuvat kaukana ja etäällä, vaikka ovat olemassa. Ja on vielä kielimuurikin. Joskus aikuisena onneksi nykyään on helppo matkustaa ja tavata ulkomailla, mutta kyllähän läheisten kanssa haluaisi elää joka päivä.

Oletko syntynyt täällä Suomessa ja koetko että täällä on sinun kotimaa. Suomalaisessa kulttuurissa on tapana ettei ihmiset oikein osaa puhua henkilökohtaisista asioista. Saatan olla väärässä, mutta niin usein muunmaalaiset kokevat.
Varmasti sinun äidilläkin on vaikeaa kun hänen mies lähti. Vaikka heillä oli vaikeaa, niin siitä huolimatta heillä on ollut myös rakkautta toisiaan kohtaan. Kunpa teidän lähipiirissä olisi nyt ihmisiä jotka auttaisivat äitiä. Teillä ei taida olla muista äidinpuoleisia sukulaisia täällä. Mutta ystäviä voi silti olla.
Oletko saanut nukuttua nyt viima aikoina?
Jälleen voimia tulevalle päivälle.

On hienoa, että jaksat puhua täällä vaikka olet varmasti väsynyt. On tutkittu, että ne ihmiset, jotka kovien koettelemusten keskustelevat kokemastaan, voivat myöhemmin paremmin kuin ne, jotka eivät puhu.

Sanoit, ettet oikein jaksa tehdä mitään. Se on oikei. Itsestä huolehtiminen on vaikeampaa, kun on tunnekouhun vallassa. Toisaalta, koska sinulla on voimia puhua täällä, niin mietin, että ehkäpä jaksaisit kokeilla sekasin-chattia. Siellä sinun ei tarvitse kirjoittaa yhtään enempää kuin täälläkään. Eli saat vapaasti päättää koska juttelet.
Chattia on kehuttu valtavasti ja koska se oli niin suosittu, päätettiin se säilyttää, vaikka alunperin sen piti olla vain väliaikainen.

Vaikka täällä pääasiassa minä ja iäkkäämpi osaamme myös tukea sinua ja jakaa kanssasi kokemuksia ja vinkkejä, niin sekasin-chatissa on vastaamassa henkilöitä, joilla erityisesti on kokemusta auttamisesta. Heillä voi olla hyviä ja tehokkaita keinoja auttaa juuri sinua. Ennenkaikkea saat mahdollisuuden jutella luotettavan ihmisen kanssa. He ymmärtävät sen kuinka huono olo sinulla on, sillä he keskustelevat sinunlaistesi lasten kanssa päivittäin.

Sekasinchatissa voit kysyä ihan mitä tahansa. Ei ole liian pieniä ja merkityksettömiä asioita. On hyvä, että ongelmiin puututaan ajoissa, etteivät ne kasva vielä suuremmiksi. Monet lapsuudessaan ja nuoruudessaan ahdistuneet ja masentuneet ovat myöhemmällä iällä harmitelleet sitä, etteivät hakeneet apua riittävän ajoissa.

Kaikki alkaa pienistä asioista. Kuten sanoin, olet hyvässä vauhdissa, kun täälläkin jaksat puhua olostasi.
Olisi hienoa, jos jaksaist kokeilla vaikka tuota sekasin-chattia. Sinun ei tarvitse muuttaa kirjoittamisessasi mitään. Tuntemattomat henkilöt kirjoittavat tuntemattomille henkilöille haluamistaan asioista haluamanaan ajankohtana. Siksi ajattelin, että sekasin-chat voisi olla sinulle helpoin tapa aloittaa.

https://sekasin247.fi/#sekasin-2

Heippa sinä nuori ystävämme. Jos vielä seuraat tätä palstaa, niin miten olet jaksellut. Muistan sinua ja toivon että asiasi järjestyy.

Olen iloinen jälleen kun saan kuulla sinusta. Olet monesti mielessä ja otan sydämessäni osaa suruusi ja mielessä on myös äitisi. Kyllä tuollaisessa tilanteessa kuin sinulla ja äidillä on luonnollista itkeä. Olisi outoa jos ette itkisi.
Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja vaikka kokee toisaalta vihaa kun toinen tekee pahaa, mutta kun tietää että toisessa on myös hyviäkin piirteitä ja ajan myötä on tullut läheisyyttä ja kiintymystä.
Kyllä sinun kannattaa nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja soittaa johonkin ylläannettuun numeroon. Kyllä se helpottaa kun saa ihan oikeasti puhua ja vaikka itkeäkkin siinä puhuessa.
Kun isäpuoli on nyt lähtenyt niin se ikävä on suurimmillaan. Ajan myötä alkaa helpottaa ja suru muuttaa muotoaan. Sitten alkaa tulla mieleen uusia asioita.On myös helpottavaa ettei sinun enää tarvitse pelätä ja kokea sitä mahdollista uhkaa että mies on väkivaltainen. Kyllä se on hyvä juttu että se mies lähti pois. Olisi voinut vaikka tappaa teidät.
Äitisi on tavallaan rakastanut isäpuoltasi vaikka hän oli väkivaltainen. Onkohan mies ollut sairaaloisen mustasukkainen. Silloin ihminen ei kontrolloi tunteitaan.
Kyllä se kuule sittenkin teille molemmille helpotus ja hyvä ratkaisu että hän on elämästänne lopullisesti poissa.
Muistan teitä.

Jollakin tavalla on pitänyt sinusta, mutta tuo mustasukkaisuus on saanut hänen vihaamaan sinua kun olet toisen miehen lapsi. Mustasukaisuus on tosi paha sairaus ja ei sellaisessa tilanteessa voi perhe elää.
Siinä on se ristiriita: mustasukainen voi rakastaa, mutta toisaalta vihaa. Ihminen on sairas ja ei hallitse tunteitaan.
Se on totta että tavallaan hän on rakastanut sinua, mutta kun et ole hänen biologinen lapsi se on tuonut myös sitä vihaa.
Nyt kun sinulla ei se uhka ole enää lähellä niin niin mielesi antaa sijaa myös niille tunteille joita pelko esti tulemasta esille. Voi olla myös outoa elää kun ei tarvitse pelätä. Tarkoitan että olet jo tottunut pelkäämään ja on vaikea elää uudessa tilanteessa.
Kyllä sinä tarvitsisit nyt oikeasti ammattilaisen apua. Olisi varmaan hyvä juttu jos rohkenisit mennä koulukurattorin tai terveydenhoitajan juttusille ja he voisivat varata ajan nuorten psykologille. Sinulla on ollut pitkäaikainen pelon aiheuttama stressi ja siitä saattaa jäädä trauma sieluusi, jos sitä ei saada käsiteltyä.
Sitä varten ne ammattilaiset ovat että auttavat. Älä vähättele ongelmaasi ollenkaan.
Tsemppiä jälleen.

Sinun isäpuolesi on jossain mielessä sairas. Saa vihata tuota pahaa ja sairasta puolta ja sitä pahuutta mikä hänessä on, mutta voi rakastaa häntä siinä puolessa, jossa hän on ollut hyvä ihminen.
Mitä tarkoitat tuolla että pelkäät menettäväsi kaiken? Pelkäätkö menettäväsi äidin, päätyväsi asumaan pois kotoa, menettäväsi kasvosi? Onko syynä häpeä?
Nyt voi kuitenkin valveille tietää, ettei se väkivalainen mies enää tule uhkaamaan turvallisuuttasi.
Ja ei ihmisten tarvitse selviytyä yksin. Me kaikki tarvitsemme toisiamme.

Voisiko joku auttaa!
Ap

Sinä olet siellä kaukana ja emme voi kävellä sinne. Sinulle on annettu monia linkkejä, puhelinnumeroita ja neuvottu puhumaan tilanteesta jollekin aikuiselle. Kuule, kyllä sinun pitää tehdä se oma osuus. Ymmärräthän.
Sen kyllä tiedän että Jumala, Taivaallinen Isä voi sinua vahvistaa, rohkaista ja antaa voimaa nousta ja lähteä etsimään neuvoa noista lähteistä. Sinua voi rukoilla Jumalaa ja Jeesusta ja minä muistan sinua myös täällä jossain.

En jaksa enää tätä. Olen valmiina vajoamaan alad. Luovutin. En pysty enää. Kaikki on pilalla... miten luulette että pystyn tehdä oman osuuteni kun sängystä nousukin on vaikeaa. Antaa olla, luovutan

Jos jaksa nousta, niin kyllä kai äiti sinut jotenkin huomaa ja ottaa ne yhteyttä koulustakin. Pitää kai välillä nousta tarpeille ja syömää. Jaksaako teillä sitten kukaan käydä kaupassa ja onko rahaa ruokaan?

Jaksatko käydä koulussa, ja jos et niin eikö sieltä oteta yhteyttä, että mikä sinua vaivaa?

Mitä sitten luulet tapahtuvan jos luovutan? Mitä se merkitsee käytännössä?
Onhan sinulla koti, kerroit aikaisemmin ystävästä ja äiti jota rakastat. Ajan myötä se ikäväki helpottaa.
Kerro miten olet jaksellut?

Juo kaljaa, se helpoottaa. Nuorena on hyvä oppia ettei elämä ole aina niin ihaanaa paitsi kun juo kaljaa se maistuu myöskin hyvältä ja siinä on tärkeää hiilihydraattejä

Voi pieni, ota yhteyttä nuortennettiin, koulun terkkariin tai sukulaiseen tai keneen tahansa luotettavaan aikuiseen. Kerro tunteistasi jollekkin, eikä sun tarvi esittää iloista. Sä selviät kyllä, voin luvata sulle että se on kamalaa, mut se on voitettavissa. Kukaan ei vähättele sun ongelmaa kunhan uskallat puhua. Älä päästä sitä liian pitkälle. T. 8 vuotta perheväkivaltaa takana

Pahaolla11
Tässä muutamia vastauksia sinulle.

"En halua puhua kenellekään siitä kuinka ahdistunut olen. "
-Jos otat yhteyttä auttavaan puhelimeen tai sekasin-chattiin niin ei sinun tarvitse puhua ahdistuksestasi. Pääasia on, että saat jonkun joka kuuntelee ja kannustaa.

"Voisiko joku auttaa minua että miten pääsen tuolta pohjalta ylös tai pääsenkö ollenkaan en vaan jaksa enää. "
-Minä voin. Mutta sekasin-chatin tyypit ovat parempia kuin minä ja he ovat nimenomaan sinua varten. He ovat tavallisia ihmisiä kuten sinä ja minä.

"Vai ovatko ongelmani liian pieniä eikö näistä edes pitäisi itkeä tuntuu että ongelmani ovat ihan normaali ihmisen arkea ja olen vain liian heikko ja herkkä? Voisiko joku kertoa että onko ongelmissani edes mitään aihetta itkeä? "
-Jokainen ihminen on yksilö, jolla on oma tapansa tuntea tunteita ja reagoida tunteisiin. Siksi ei ole olemassa yleisiä rajoja sille mikä on liikaa ja mikä liian vähän. Kun vertaa itseään muihin, jotka ovat erilaisia, tulee helposti sellainen olo, että on epänormaali ja kestää vähemmän kuin muut.

hei taas. anteeksi etten ole kirjoittanut tänne nyt hetkeen, mutten ole jaksanut olen vajonnut syvemmälle. Kaikki paha puörii mielessäni. En ole kertonut kenellekkään mitään.

Pahaolla11
Haluaisitko, että joku muu kertoisi sinun puolestasi pahasta olostasi jollekin?

mua pelottaa mun oma perhe mun vanhemmat on eronnut iskä on alkoholisti niin kun myös mun veli veli menee aina ihan hulluks kunse juo nyt se soitti äitille että lähe kuskaamaa äiti vastas että en ja sitten tuli että mä haen mun koiran takas äiti sano että et hae tuossa kunnossa ja nyt mun veli on vihasena jossain ja mua pelottaa niin paljon että en pysty nukkumaa