Olen entinen mormoni. Liityin nuorena tyttönä mormoneihin ja erosin aikuisena kun tuli loppuunpalaminen ja asiat täytyi selvittää.
Olen käynyt täällä silloin tällöin lukemassa näitä viestejä. Vieläkin saan "väsymyskohtauksen" kun luen aktiivimormonien palavaa selitystä, sitä samaa jota itsekin harrastin vuosikymmeniä.
Aina on pakko osata selittää. Aina on altavastaaja. Aina täytyy kehitellä vastauksia ja olemattomia arkeologisia todisteita mormonin kirjasta tai opin ja liittojen kirjasta tai kallisarvoisesta helmestä (käsittämättömin kirja!)Aina täytyy etsiä vastauksia siihen, mitä siellä Amerikassa ihan oikeasti tapahtui silloin 1800-luvulla. Ja loppujen lopuksi meistä kukaan ei tiedä, miten kaikki sai alkunsa. Me olemme map-kirkon "virallisen" tiedon ja kirkon hyväksymän historiikin varassa.
Paljon hyvääkin mormoneissa on, mutta ei mitään sellaista erikoista jota ei jostakin muustakin uskonnollisesta yhdyskunnasta löytyisi. Ja kun silmät avautuvat, tajuaa sen kalliin asian, että ihmisten oppeja ne nämä kaikki lahkot ja liikkeet ovat. Joku ihminen on rukoillut ja valaistunut ja saanut seuraajia.
Tuolla alhaalla joku kirjoitti kiroamisesta. En ole sellaista nähnyt, mutta muistan yhden jutun Pohjanmaalta. Kirkon lähetyssaarnaajille hommattiin kai asuntoa kaupungilta ja eräs mies oli kieltäytynyt ottamasta vuokralle...tai oli häätänyt nämä, en muista tarkalleen. Jotain "kiroamisen" tapaista siellä kai tapahtui, olikohan siinä oikein lähetyspresidenttikin mukana, kun povasivat tälle miehelle kuolemaa ja sitten pian tämä mies kuolikin, en muista mihin. Joka tapauksessa siitä puhuttiin naamat valkeina meidän seurakunnassa, kuinka voimallinen map-kirkko on.
Aina jäin ihmettelemään sitä, kun puhuttiin Joseph ja Emma Smithistä avioparina ja jotenkin esimerkkinä...ja kun kirkossa vielä avioliitosta opetetaan niin vakavassa hengessä, ja sitten löydän tämän naisten nimien luettelon, joiden kanssa Josephkin oli naimisissa. Sen toki tiesin, että moniavioisuutta oli, mutta miksi Smithistä puhuttiin aina yksiavioisena, hän kun oli tämä profeetta ja kirkon perustaja ja häntä pidetään suurena esimerkkinä.
Samoin ihmettelin sitä, että Smith oli vapaamuurari.
Otsikon Adam-omni-ahman on yksi suurimpia ihmettelyn aiheita mormonikirkossa. Aadam kävi siis Missourissa eräässä laaksossa joka sai nimekseen aadam-omni-ahman.
Minäkin koetin tehdä lähetystyötä. Kyllä oli kuulkaa hankala selittää jollekin Pihtiputaan hartaalle, uskovaiselle mummolle tuota aatamin käyntiä tuolla Ameriikoissa.
Väsynyt olen edelleenkin ja monet asiat elämässäni jäivät vähän puolitiehen. Mutta toivotan kaikille hyvää jatkoa ja voimia myös mormoneille sillä tiellä jonka olette valinneet. Se vaatii paljon uskoa, muuta en osaa sanoa!
Olen käynyt täällä silloin tällöin lukemassa näitä viestejä. Vieläkin saan "väsymyskohtauksen" kun luen aktiivimormonien palavaa selitystä, sitä samaa jota itsekin harrastin vuosikymmeniä.
Aina on pakko osata selittää. Aina on altavastaaja. Aina täytyy kehitellä vastauksia ja olemattomia arkeologisia todisteita mormonin kirjasta tai opin ja liittojen kirjasta tai kallisarvoisesta helmestä (käsittämättömin kirja!)Aina täytyy etsiä vastauksia siihen, mitä siellä Amerikassa ihan oikeasti tapahtui silloin 1800-luvulla. Ja loppujen lopuksi meistä kukaan ei tiedä, miten kaikki sai alkunsa. Me olemme map-kirkon "virallisen" tiedon ja kirkon hyväksymän historiikin varassa.
Paljon hyvääkin mormoneissa on, mutta ei mitään sellaista erikoista jota ei jostakin muustakin uskonnollisesta yhdyskunnasta löytyisi. Ja kun silmät avautuvat, tajuaa sen kalliin asian, että ihmisten oppeja ne nämä kaikki lahkot ja liikkeet ovat. Joku ihminen on rukoillut ja valaistunut ja saanut seuraajia.
Tuolla alhaalla joku kirjoitti kiroamisesta. En ole sellaista nähnyt, mutta muistan yhden jutun Pohjanmaalta. Kirkon lähetyssaarnaajille hommattiin kai asuntoa kaupungilta ja eräs mies oli kieltäytynyt ottamasta vuokralle...tai oli häätänyt nämä, en muista tarkalleen. Jotain "kiroamisen" tapaista siellä kai tapahtui, olikohan siinä oikein lähetyspresidenttikin mukana, kun povasivat tälle miehelle kuolemaa ja sitten pian tämä mies kuolikin, en muista mihin. Joka tapauksessa siitä puhuttiin naamat valkeina meidän seurakunnassa, kuinka voimallinen map-kirkko on.
Aina jäin ihmettelemään sitä, kun puhuttiin Joseph ja Emma Smithistä avioparina ja jotenkin esimerkkinä...ja kun kirkossa vielä avioliitosta opetetaan niin vakavassa hengessä, ja sitten löydän tämän naisten nimien luettelon, joiden kanssa Josephkin oli naimisissa. Sen toki tiesin, että moniavioisuutta oli, mutta miksi Smithistä puhuttiin aina yksiavioisena, hän kun oli tämä profeetta ja kirkon perustaja ja häntä pidetään suurena esimerkkinä.
Samoin ihmettelin sitä, että Smith oli vapaamuurari.
Otsikon Adam-omni-ahman on yksi suurimpia ihmettelyn aiheita mormonikirkossa. Aadam kävi siis Missourissa eräässä laaksossa joka sai nimekseen aadam-omni-ahman.
Minäkin koetin tehdä lähetystyötä. Kyllä oli kuulkaa hankala selittää jollekin Pihtiputaan hartaalle, uskovaiselle mummolle tuota aatamin käyntiä tuolla Ameriikoissa.
Väsynyt olen edelleenkin ja monet asiat elämässäni jäivät vähän puolitiehen. Mutta toivotan kaikille hyvää jatkoa ja voimia myös mormoneille sillä tiellä jonka olette valinneet. Se vaatii paljon uskoa, muuta en osaa sanoa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
mitä itselle sattuu elämän aikana.
Sillä kirkko ja sen seurakunnat ovat sitä varten että ne auttavat ihmisiä heidän vaikeuksissaan eikä päinvastoin!
Sorry sinun loppuunpalamisestasi! Se on ihan vakava asia ja tosi ikävä kokemus varmaan, mutta oletko ihan varma että syynä oli sinun uskontosi?
olisiko voinut olla jokin elämäntilanteesi... kenties?
Me ihmiset löydämme niin helposti vian kaikialta muualta kuin itsestämme.... ja eihän aina tarvitse olla edes vikaakaan, vaan asiat vaan ajautuvat johonkin suuntaan.
aika kummallista , että minulla on AIVAN PÄINVASTAISIA kokemuksia henk. kohtaisesti... olen käynyt aikamoisia kokettelemuksia elämässäni läpi...
niin taloudellisesti kuin muutenkin, mutta ei ole tullut mieleenkään syyttää niistä Jumalaa tai kirkkoa.
Olen AINA saanut apua ja lohtua ylhäältä kun olen sitä rukouksessa pyytänyt tai olen saanut sitä pappeuden siunausten kautta. Luotan niiden voimaan todella!
Minä olen aivan varma, etten olisi muuten selvinnyt ollenkaan- niin suurta se on ollut.
Aina on seurakunta auttanut ja tukenut apujärjestöjensä kautta tai piispan kautta tai jotenkin, yksin emme ole jääneet!
Väsynyt olen minäkin puhumaan ja todistelemaan ihmisille täällä palstalla evankeliumin opeista, mutta jos joku edes saisi oikeata tietoa niin se on sen arvoista.
Mitä muutakaan voin tehdä?
Olen niin onnellinen evankeliumista ja siitä täydellisestä tiedosta mitä kirkko opettaa.... se on kuin palapeli jonka JOKAINEN pala loksahtaa kohdalleen yksi kerrallaan kun sitä alkaa tosissaan tutkia ja ottamaan selvää muualtakin kun noista iänikuisista historia-asioista.
Ei niissäkään mitään pelättävää ja hävettävää ole... se oli sitä aikaa ja sitä on HYVIN VAIKEATA siirtää tälle nykyajalle. Emme voi koskaan ymmärtää niitä olosuhteita joissa alkuaikojen pyhät elivät... ne olivat hurjan vakeita vainon aikoja jolloin oli poikkeustila monella tavalla.
"Minä olen aivan varma, etten olisi muuten selvinnyt ollenkaan- niin suurta se on ollut."
Miten kuvittelet monien muiden selviävän? Jopa ateistikin voi selvitä vaikka minkälaisista vaikeuksista elämässään.
kuinka vaikeata monilla täytyy olla.
Vastauksesi kuvastaa hyvin sitä sisäänlämpiävää asennetta joka mormoneilla on "muihin" nähden. Opetetaanhan kirkossa jo pienille lapsille ja nuorille, että he ovat "valittuja", "maailman valo", "Jumlan poikia ja tyttäriä" ja matkalla korotukseen ja jumaluuteen. Muiden kirkkojen uskovaiset voivat mormonien ajatuksissa olla hyviä ja vilpittömiä ihmisiä, mutta heidän tietonsa on "vajavaista", vain "meidän tietomme on täydellistä". Elämä kirkon ulkopuolella näyttäytyy mormonin silmissä ja opetuksissa pimeänä, syntisenä, surullisena ja vaikeana. Mutta voin kertoa sinulle Josefina, että kun katselee täältä ulkopuolelta sinne sisällepäin, niin ihme ja kumma - näkymä onkin toisenlainen. Täällä ulkopuolella onkin ihan valoisaa, kun taas muistellessa aikoja mormonina on kuin musta, raskas pilvi tulisi vieläkin pään ympärille ja alkaa ahdistaa. Tällä tunteella taas ei ole mitään tekemistä elämän koettelemusten kanssa, niitä on kaikilla ihmisillä kaikissa uskonnoissa ja ilman uskontoja, koska se nyt vaan kuuluu elämän luonteeseen, näihin olosuhteisiin tämän pallon päällä missä elämme. Jokaisella on omat selviytymiskeinonsa niissä, kenellä huonommat, kenellä paremmat. Usko antaa voimia monille muillekin kuin mormoneille. Sitten on ihan hyviä muitakin keinoja selviytyä vaikeuksista kuin usko, jopa ateistitkin voivat elämässä pääsääntöisesti ihan hyvin, ja jos eivät voi niin ei se heidän ateismistaan johdu vaan ihan muista syistä.
Tiistain tytölle sanoisin, että tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu.
Ilmoittaisitko kaupungin ja vuoden, jolloin tuo kuvailemasi juttu tapahtui?
En voi sanoa paikkoja ja nimiä tällaisella palstalla. Mutta kyllä kai se oli kaikkien tiedossa kun siitä niin kovin puhuttiin.
Tuo nyt on ihan pikku juttu. Kyllä sitä kaikenlaista tapahtuu tällaisissa uskonnollisissa piireissä.
Josefiinalle haluaisin sanoa, että en halua mistään syyttää, en ole katkera, en vihainen, ei mitään pahaa ole mielessä. Minä ajattelin ja tein kuten sinä, samat sanat, sama tyyli. Onhan sitä muitakin asioita, jotka ajavat väsymykseen, mutta tämä uskonto oli sellainen vallitseva tekijä. Sehan hallitsi elämääni, kuten tiedät, ei ollut enää juuri muita hyviä ystäviäkään kuin kirkon piirissä. Jos oli muita ystäviä, aina oli taka-ajatuksena käännyttäminen. Aina piti antaa hyvä kuva kirkosta ja toivoa, että ihmiset kysyisivät jotakin jotta voisi kertoa "evankeliumista".
Minulle ainakin opetettiin mormonikirkossa, että pitää olla "viaton kuin kyyhkynen ja viekas kuin käärme."
Sinä tiedät, että jos joku kyselee kirkosta, siitä ollaan iloisia kun voi tehdä lähetystyötä. Jos joku epäilee, hänet torjutaan heti. Ainakin takanapäin, siellä omissa kokouksissa, kirkosta eronneet ja ne jotka epäilevät tai uskaltavat sanoa jotakin vastaan, teilataan armottomasti.
Kun siihen tarvitaan niin valtavasti uskoa, siis aivan älyttömästi USKOA, että voi uskoa sellaiseen mitä ei ole olemassakaan tai mikä on ihmisestä lähtöisin, mutta luulemme, että on Jumalasta.
Kyllä minäkin rukoilin. Voi kuinka paljon on rukoiltu ja kuljettu vaikeita teitä! Se, että kuuluu tiiviiseen ja suljettuun yhteisöön, on jo sinällään voiman lähde niille, jotka eivät epäile tai anna itsensä epäillä, jotka viihtyvät siinä ja luottavat siihen, että vastaus tulee aina Amerikan profeetalta. Ja se on ihan ok jos mitään vaikeuksia ei tule ja jaksaa USKOA kaikkeen. Elämähän menee silloin tasaista rataa ja tulos on sama kuin jehovan todistajilla tai adventisteilla tai muissa sellaisissa sisäpiireissä.
Älä ole niin kova, Josefiina! En ole lainkaan vihainen tai katkera mormonina olosta. Päinvastoin, tämä oli kokemus jota monilla muilla ei ole. Mutta mitä mieltä sinä olet adam-omni-ahmanista?
Tähän tietenkin aina vedotaan, että mormoni kirkko kasvaa niin valtavasti. Että se on merkki jostakin. Itse olen sitä mieltä kaiken kokemani jälkeen, että kaikki tällaisten uskonnollisten järjestelmien vastustaminen on aivan turhaa työtä. Siksi, että me ihmiset vain olemme sellaisia! Kun joku puhuu tarpeeksi vakuuttavasti (vrt. Hitler ym.) niin aina, aina tulee seuraajia ja kannattajia.
Ihmisellä on erilaisia elämänvaiheita. Jossakin apuyhdistyksen tai muussa kirjassa sanottiin (toisin sanoen joku "profeetta" sanoi), että pitää nimenomaan etsiä niitä, jotka ovat heikossa elämän tilanteessa, siis esimerkiksi eronneita, sairastuneita, kuolemaa tai konkurssin kokeneita ym. ja on aivan selvää, että ihminen tällaisessa elämän tilanteessa saattaa liittyä vaikka mihin, kun ollaan ystävällisiä ja rakastavia.
Itse koen tällaisen käännyttämisen moraalisesti arveluttavana. Lähimmäistä tulee auttaa ja rakastaa, etenkin jos hänellä on vaikeaa, mutta uskonnon tuputtaminen ei kuulu siihen tilanteeseen.
Hyvää päivän jatkoa!
Heippa,
en pyytänyt nimiä, vain paikkakunnan ja vuoden. Niiden kertomisessa ei liene ongelmaa. Jos kerran ovat (potentiaalista) vuokraisäntää mananneet tuolla tavoin, olisi kiinnostava tietää enemmän.
Kissakin kuoli uteliaisuutensa tähden.
Jos sinulle selvästi sanotaan, että lisää tietoa ei asiasta ole tulossa, miksi itket ja jankkaat asiasta kuin pikkukakara???
Ja mitä tiedolla ylipäätään teetkään?
Lisäksi voit varmasti itsekin päätellä ajankohdan. Pohjanmaalla nyt ei montaa seurakuntaa varmaankaan ole, ja kiroamiskäytännön kausi on varmasti jossain kirkon historiassa. Ei liene pitkä ollut, jos nuo mormonitkaan eivät muista sellaista.
Kylläpäs sinua kiinnostaa tämä asia!
Pari sanaa vielä. En muista tarkkaa vuotta mutta se tapahtui 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa.
Itse olin hyvin ymmällä tästä tapauksesta. En tosiaan tiedä, oliko siinä kysymys mistään "kiroamisesta" sillä tavalla kuin toinen nimimerkki täällä kertoi, mutta muistan, että siinä oli mukana lähetysjohtajakin jollakin tavalla, ainakin he olivat jotenkin ennustaneet, että huonosti äijälle käy. Siitä puhuttiin aivan yleisesti ja hyvin vakavana esimerkkinä siitä, että kirkkoa ei sovi vastustaa, se leviää joka tapauksessa.
Pohjanmaan seurakunnista kun kyselet, kyllä muistavat, eri asia on tietysti, haluaako kukaan kertoa.
Minun tietämässäni tapauksessa kiroamisen kohde teki itsemurhan jonkin ajan kuluttua tapahtumasta.
Hän ei ollut MAP-kirkon jäsen, vaan ahdingossa ollut psyykkisesti tasapainoton ihminen, jota oli turhaan yritetty vuosikaudet käännyttää mormoniksi.
Kiroaminen tapahtui Helsingissä ja kuulin koko kiroamiskaavan, olin itse samassa huoneessa noin 3 metrin päässä kiroajasta.
Olin lapsi ja kauhuissani,
tilanne oli hyvin pelottava koska kiroaja oli täynnä vihaa ja saatanallista manauksen mahtia (ainakin lapsen silmin, joka itse oli mormoni).
Kevättalvi vuonna 1969. Toivottavasti muistan oikein, saattoi olla myös saman vuoden syksy.
Muistan ajankohdan vaatteista, ei kesä-. eikä talvivaatteet, vaan kiroajalla ns. "välikausitakki".
luettavaa. Huomaa etä et ollut siloin edes aikuinen kun kirkosta erosit kun et tiedä mistään mitään.
oli tämä oma kommenttisi.
Olin 12 vuotias, kun kuulin mormoneista, 15 vuotiaana minua pidettiin "kuivana mormonina" (muille tiedoksi: kuiva mormoni ajattelee kuin mormoni mutta häntä ei ole kastettu), 18 vuotiaana menin kasteelle, 34 vuotiaana erosin kirkosta. Kyllä oli aikuinen.
Mitä tarkoitat, etten tiedä mistään mitään? Ongelma on tietysti se, että vuosien varrella opetus muuttuu kirkossakin, vaikka on se ainut ja oikea. Jotenkin vain näyttää siltä, että ajatukset ja opetukset muuttuvat hiljaksiin. En tiedä.
Minulla on tuolla kellarin komerossa monta kuutiota map-kirkon kirjallisuutta. En ole lukenut sitä aikoihin, mutta voin tietysti joitakin asioita tarkistaa, jos pyydetään.
Tuon edellisen viestin otsikolla "Kyllä oli" oli selvästikin kirjoittanut joku antimorkku, joka esitti suvaitsematonta morkkua. Semmosiin täällä aina törmää vähän väliä. Sinun viestisi oli ihan ok.
ja sinä rakas exmoroko väität ettei suvaitsemattomia ja piikitteleviä mormoneja löydy?
Ei ehkä virallisissa kokouksissa, mutta nimimerkkien takana kasvottomina on kuules ihan eri juttu .......
Ja silloin tällöin käy niinkin että joku jösen esiintyy tömmöisillä palstoilla ei-jäsenenä.
Voimia sinulle.