Kun on pakko elää

Eiköhän monilla ole jossain vaiheessa tuollainen tuntuma, että etsii itseään, paikkaansa ja haluaisi asioiden olevan toisin. Omaan rikkinäisyyteenkin voi saada apua. Itseäni ovat auttaneet terapeuttien Seppo Jokinen ja Tommy Hellstenin kirjat. Saa varmaan kirjastosta. Ja onhan niitä paljonkin itsehoitokirjoja.
Oletan että olet nuori ihminen tai nuori aikuinen.

Ala tekemään jotain käsitöitä esimerkiksi ajatukset niihin.

Itsemurhalle on monenlaisia vaihtoehtoja. Voi kokeilla joka päivä ryyppäämistä, kovia huumeita, seksilomia ja sen sellaista.

Mikset tilaisi jotain rojua kotiin. Jotain jonka tuotanto tappaa tehokkaasti muita elämänmuotoja. Mitä tahansa. Ihmiskunta tappaa tutkimusten mukaan joka päivä sukupuuttoon ainakin 150 muuta lajia.

Vielä riittää hävitettävää ennen kuin kaikki on tapettu sukupuuttoon.

Hei aloittaja!
Tossa kun luin kirjoittamaasi niin siitä tuli mieleen, että tunnet itsesi hyvin. Se on ehdottomasti yksi vahvuuksistasi. Lisäksi olen todella samaa mieltä seuraavista:
"Tyhjä elämä ilman oikeita ystäviä ja päämäärää, tarkoitusta, tuntuu niin raskaalta ja turhalta. "
"Se ei auta että on kohdannut elämässä niin paljon pettymystä ja pahaa. Kun on uskaltanut luottaa on tullut petetyksi ja pahempaa. Sitä menettää toivonsa ihmisistä ja oman arvonsa, uskoo ettei ansaitsekaan parempaa kohtelua tai ystävyyttä/rakkautta.
Mikä ei tapa niin se vahvistaa ei kyllä pidä paikkaansa. Se kovettaa ja katkeroittaa, mutta sama pohjaton tyhjyys ja epätoivo sisällä silti."

Sinulla on myös ratkaisun avaimia hallussa. Tiedät, että voit auttaa itse itseäsi. Sanot olevasi siinä huono, mutta ehkäpä pienellä avulla voisit kehittyä siinä? Jos saisit tehokkaat työkalut, niin osaisit varmaan sitten hoitaa loput. Sanot, että et luota ihmisiin. Myös luottamusta voi parantaa pikku hiljaa.

Kuten tiedät, jos voisit luottaa ihmisiin riittävästi, ja voisit siten hankkia ystävyyssuhteita, olisi se hienoa. Ystävät antavat energiaa ja vaikuttavat ihan fyysiseenkin terveyteen. Ihmissuhdetaitoja ja luottamusta voi kehittää itse ja ammattilaisen kanssa.

Puhut myös toisenlaisesta elämän tarkoituksesta. Joillekin se tarkoittaa voi hengellisyyttä. Joillekin elämän tarkoitus on lähtenyt valottumaan syventämällä itsensä tutkiskelua, niin kehon kuin ajatusten. Itsensä tutkiskelu voi tarkoittaa oman fyysisen kehon tuntemuksen syventämistä, uusien ja ihmeellisten tuntuisten asioiden löytämistä, joka antaa energiaa. Loppujen lopuksi monien mystistenkin ja hämärien harjoitteiden, menetelmien ja suuntausten taustalla on niiden positiivinen vaikutus ihmiseen. Kun ihminen saa lisää hallinnantunnetta elämästään ja kehostaan, elämänlaatu usein paranee. Esimerkkejä on monia. On rentoutumista eri rentoutustekniikoilla, meditaatiota, tietoisuustaitoja, eri tietoisuuden tilojen kokemista, eri liikuntamuotoja ja muita innostavia keinoja tutustua itseensä. Oman kehon sellaiset puolet, josta ei ehkä edes aiemmin ollut tietoinen, voi olla iso voimavara. Esimerkiksi oli itse todella skeptinen kaikkeen meditaation liittyvään ja kuvittelin, että se on vain tylsää ajattelematta olemista. Mutta esimerkiksi "kehoskannaus" niminen rentoutustekniikka sai minussa aikaan sen, että huomasin, että yksinkertaiselta tuntuvat asiat eli hengitykseen ja oman kehon osiin keskittyminen saivat koko kehon heräämään. Uusien puolien löytäminen itsestä on palkitsevaa ja lisää hallinnan tunnetta, riippumatta siitä tekeeko sen uskonnon tuella, meditaatiolla tai jollain muulla tavalla.

Toisten ihmisten auttaminen on usein apua myös itselle. Siitä tulee hyvälle tuulelle, kokee olevansa hyödyksi, elämä ei pöyri vain itsen ympärillä, se palkitsee jatkuvasti ja toisten ihmisten auttaminen voi saada aikaan sen, että kokee olevansa jotain suurempaa kokonaisuutta, joka taas on hyvä poistamaan elämän harmautta. Siksi vapaaehtoistyötä hehkutetaan niin paljon.

Se mitä haluan kertoa tiivistyy parhaiten Maslow -nimisen psykologin tekemään tarvehierarkiaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia
Tarvehierarkiaa ei kannata tuijottaa liian tarkasti, mutta se kertoo hyvin sen, mitä me jokainen kaipaamme elämältä. Kaiken huipulla on se oma juttu. Tunne siitä, että voi elää ja toteuttaa itseään.

Psykologit ja psykoterapeutit osaavat kohdata myös heitä, joille luottamuksen rakentaminen on vaikeampaa. Eri tyyppisiä terapiamuotoja ja harjoitteita on nykyään niin paljon ja yksityiskohtaisemmin eri pulmatilanteisiin, että monet näistä "työkaluista" sopisivat jokaiselle ihmiselle, vaikkei erityistä psykologin apua mihinkään tarvitsisikaan. Myös yksi kerta psykologin vastaanotolla voi saada paljon hyvää aikaan. Se yksi kerta voi riittää siihen, että psykologi voi kertoa miten voi itse auttaa itseään jatkossa.

Hyvä juttu sinulla aloittaja on että on tuo jonkinlainen elämähalu. Kun saa takkiinsa ja pettyy, siitä alkaa jonkinlainen noidankehä: ei oikein osaa luottaa, ei uskalla antautua ystävyyksiin, avautua. Saattaa jopa käyttäytyä tahtomattaan tylysti ettei toinen tulisi liian lähellä, ei pyydä itse kylään, lähesty kaverina ja torjuu toisen kontaktit virallisesti tai välttää tilanteita joissa olisi mahdollisuus tutustua.
Minulla on ollut kaksi tällaista ystävää. On niitä jotka eivät päästä ihmissuhteita tuttavauusastetta lähemmäs.
Vaikea on myös elää, jos elämällä ei ole tarkoitusta ja päämäärää.
Itse olen löytänyt sen perusjujun uskosta Jumalaan ja sen myötä monesta vapaaehtoistyöstä. Onhan elämä toki paljon muutakin ja on ihanaa olla täällä.
En ole enää nuori, mutta haluaisin elää vielä ainakin puolet lisää vuosista, joita on tähän asti kertynyt. Se ei ole kuitenkaan enää mahdollista.