Kuka täällä taas

Tuut, tuut.... Pois tieltä risut ja männynkävyt. :)

(näin aina, tää on vakio)

Tästä tulikin mieleeni vanha merimiestarina. Silloin kun miehet olivat vielä rautaa ja laivat puuta. Hii-o-hoi. Purjekuunari Tornator lastattiin Oulun satamassa täyteen mustia tervatynnyreitä. Määränpäänä Rio de Janeiro ja Brasilia. Lähtöaamuna vanha kapteeni Karlsson käski tuomaan kannelle kaksi isoa tyhjää puutunnyriä. Toinen tynnyreistä pyöritettiin keulapakan luo vahtipaikalle ja toinen tynnyri laivan ruoripelin viereen. Tynnyreihin porattiin yläosaan iso kahden tuuman reikä kumpaankin. Puosu sai määräyksen naulata tynnyreiden kannet kiinni. Ensimmäiselle reisullensa vanhemmilta salaa matkaan lähtenyt nuori laivapoika Matias kysyi kapteenilta: "mikä tynnyreiden tarkoitus oikein oli". Kapteeni Karlsson myhäili itseksensä salaperäisesti ja imaisi piippuansa "aika näyttää nuori mies, aika näyttää. Hii-o-hoi " Sopivan tuuliraon löydyttyä nostettiin Tornatorin purjeet ja lähdettiin matkaan. Ohitettiin Tanskan salmet ja tultiin isolle valtamerelle. Vuoroon oli myrskyä ja vuoroon ihan pläkää. Päivällä paistoi aurinko ja yöllä vilkkuivat taivaan tähdet. Merimiehet tekivät perusjuttujansa. Jynssäsivät kantta, pleissasivat köysiä ja kiipelivät mastoissa, olivat vuoroittain vahdissa ja pitivät laivan ruorista kiinni kukin vuoronperään. Matka kesti ja kesti. Lampuista oli jo öljytkin vähissä ja jouduttiin olemaan melkein pimeässä. Eräänä joulukuun alun päivänä (Lusian päivä) oltiin jo lähestymässä himoittua määränpäätä Rio de Janeiroa. Kapteeni Karlsson komensi miehet kannelle käskynjakoon. Karlsonilla oli kädessään iso kuparinen kauha. Kapteeni määräsi puosun rikkomaan tynnyrien kannet. Ihme ja kumma tynnyrit olivat täynnänsä tuoksuvaa steariinia ja lamppuöljyä. Laivapoika Matias ymmärsi lopultakin miten kaukaa viisas mies Tornatorin kapteeni olikaan. Siinä vasta merikarhu. Hii-o-hoi. Öljyä saatiin niin runsaasti että kaikki öljylyhdyt paloivat kirkaina. Lopusta öljystä valettiin tanakoita kynttilöitä. olihan Lusian päivä. Imelä kynttilöiden haju täytti ilman. Tornatorin saavuttua Rio de Janeiroon alkoi tervalastin purku. Kapteeni komensi vapaavuorossa olevan miehistön maihin. Nuori Matiaskin sai luvan lähteä kaupungille ja oppimaan miesten tavoille. Hii-o-hoi. Vain vanha kapteeni jäi yksiksensä laivaan. Karlsson kömpi omaan kapteenin messiinsä ja avasi varovasti oman salaisen puutynnyrinsä. Tynnyri oli lähes tyhjä. Näin oli ollut jo monena vuotena. Karlsson huokaisi itseksensä. Olisikohan jo aika jäädä eläkkeelle, kun joutuu aina pimeässä istumaan. kun ei ole öljyä niin ei lyhty pala. Hii-o-hoi

Muistan tuon matkan, kuin eilisen. Kukaan ei tosin tienyt että olin mukana. Matkasin salaa märssykorissa. Kapteeni Karlsson toki joskus vilkuili kohti märssykoria, miettivä ilme kasvoillaan. Mutta hänellä oli omat kiireensä, ja niin unohtui märssykori. Minä sain ilmaisen laivamatkan maailman ääriin. Ja täällä olen edelleen, tyytyväisenä elellyt Amandan kanssa. Buenos dias.

No kun törmäsin kahteen kertaan komeron oveen. Polttimot melkein ummessa.

Kylän 40v opettajaneidin tykönä kävin taas yhtenä iltana pitkällä jälki-istunnolla. Mopon valot pidin pimeänä ja köröttelin ihan hissuksiin soratiellä hänen mökillensä. Näillä syrjäkulmilla kun aiheettomat juorut tuppaa leviämään niin kovin herkästi. On pidettävä lyhty pimeänä sanoo opettaja. Olen käynyt jälki-istunnoissa koko pitkän talven ja saamassa yksityisopetusta. Opettajaneiti on tarjonnut minulle myös pahalta haisevaa vanhaa juustoa. Se on kuulema hyväksi minulle.Opettajaneidin mukaan olen kehittynyt kovasti parempaan suuntaan. Hän on edelleen aivan ihmeissään pitkäkestoisesta kovapäisyydestäni. Se on kuulema mahdollisuus jatko-opinnoilleni. Hän on määrännyt minulle lisää jälki-istuntoa vuoden loppuun asti kovapäisyyteni takia. Pelkään että joku päivä rojahdan ojaan mopoineni, kun pimeässä ei mitään näe eteensä. Ajanko edelleen lyhty pimeänä ? mitkä ovat vaihtoehtoni ?
terveisin ylioppilas Larvanto

Met olemma käyneet sitten samalla juustopalalla.