Kerron nyt omakohtaisista kokemuksista Amerikkalaisten koululääketeiteen konsulttien kanssa. Jotka aina uhkaavat ottaa ajo-oikeuden pois jos et tee juuri niinkuin ne sanovat.
Tässä vähän väliä kohtaan suurta ihmetystä verenpaineideni vuoksi. Ne ovat Amerikkalaisen koululääketieteen konsulttien mukaan aivan liian korkeat ja siksi niitä pitää lääkitä. Liikuntaa pitää lisätä ja syötävää ruokaakin pitää tarkkailla. Kukaan ei kuitenkaan ole kovinkaan kiinnostunut siitä paljonko liikun ja mitä syön.
No, minulle on määrätty ties mitä verenpaine lääkkeitä ja jos ne eivät lihota niin sitten ne väsyttävät. Ja niitä kuulemma pitäisi syödä niin kauan että elimistö tottuu. Mutta kun se tottuu jo muutamassa päivässä ja sen jälkeen paineet ovat entisellään. Sanottakoon tässä vaiheessa että minulla ei ole mitään oireita, jos joku epäilee että onhan niitä pakko olla.
No, olen itsekkin ihmetelly että mistä nuo paineet oikein johtuvat. Miksi minulla niitä on ja muilla ei. Kunnes tässä jouduin polveni vuoksi jättämään liikunnan puoleksi vuodeksi ja kaverin ehdotuksesta moninkertaistin vuorokautisen suolan saannin. Ja VOT, johan tapahtui.
Jo pari päivää sen jälkeen kun laitoin suolaa joka paikkaan: voileivälle, kananmuniin, pekoniin, lihaan, kahviin, ... lihakset "rentoutuivat". Niistä tuli niin joustavia että vaikka heti olisi ruvennut kokeilemaan spakaatia. Koko elämäni lihaksia on aina saanut venytellä. Mutta nyt ne olivat rennot.
Myös verenpaineen lasku oli merkittävää, mutta se alkoi jo ennen suolaa. Pari kuukautta sen jälkeen kun lopetin liikkumisen, verenpaineeni putosi kymmeniä pykäliä. Hetken mietittyäni hoksasin että jos elämässä on tietty määrä asioita jotka pitää tehdä, niin elimistö nostaa painetta niin korkealle että lihaksisto liikuttaa ihmisen tekemään työt. Ja sen vuoksi, kun joka toinen päivä käyn lenkillä ja joka toinen pyöräilemässä/hiihtämässä, elimistö pitää huolen että liikunta tulee tehtyä.
Voita syön jo nyt. Ja paljon lihaa. Mutta kun siihen yhdistettiin runsas suolan käyttä (4-5 tl/vrk) sekä liikkumattomuus, saatiin sekä verenpaine että veriarvot ohjetaulukoiden mukaisiksi. Tosin, tämän puolen vuoden aikana lihosin reilun 10 kg. Mutta siitä ei kukaan sanonut mitään. Kaikki vain ihastelivat hienoja muutoksia taulukoissa ja kättelivät toisiaan siitä miten lääkitys toimii vihdoin tälläkin ihmisellä.
No se polvi... Se siis kipeytyi kalkkeutumien johdosta. Mitä tarjoaa siihen Amerikkalaisen koululääketieteen konsultti: Kuminauhajumppaa!! Oikein fysioterapeutti (en kyseenalaista hänen ammattitaitoaan) näytti miten kuminauhoilla saa vahvistettua alaraajojen lihaksia. Mutta kun sitten otettiin housut pois jotta hän pääsee näyttämään mitä lihaksia pitää vahvistaa, niin hetken tuijoteltuaan hän totesi että lihaksia ei varmaankaan tarvitse vahvistaa. Kyse on jostain muusta.
No, löytyi esim. kolmipäinen pakaralihas joka oli jumissa (olen siis tight ass) ja sitä sitten jatkossakin venytellään. Ja muutenkin lihasten jumeja pitää poistaa (tämä oli ennen suolaa). Mutta päälimmäinen asia oli lenkkeilyn kielto. Enää ei saa juosta. Saa vain pyöräillä, hiihtää, kävellä ja uida.
No, miten tästä etenpäin? Söin purkillisen rustoja kasvattavaa ainetta. Jotain Arhtro... Tulosten piti näkyä parin kuukauden päästä. Ei mitään. Sitten muistin että viisi vuotta sittn kokeilin Lyprinol kapseleita. Tilasin jälleen ja kas kummaa... Jo ensimmäisen viikon jälkeen pääsin taas kyykkyyn ja ylös. Ja kahden viikon päästä pääsin aloittamaan lenkkeilyn. Täytyy tosin sanoa että lihakset olivat hurjasti kutistuneen tämän puolen vuoden tekemättömyyden aikana. Mutta jostain pitää aina aloittaa.
Nyt siis elämä hyyillee. Syön Lyprinolia nivelvaivoihin (joka oikeasti auttaa), lenkkeilen ja pyöräilen kuten ennenkin. Ja ehkä jo ennen kesää saa painoni pudotettua entiselleen sekä kohotettua verenpaineeni sekä kolestroliarvoni lääkäreitä kauhistuttaviin lukemiin.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että toimimalla juuri päinvastoin kun lääkärit neuvovat, parannuin. Tottelemalla heitä, olin varmaan jo vuodepotilaana syömässä 8-13 pilleriä päivässä.
Tässä vähän väliä kohtaan suurta ihmetystä verenpaineideni vuoksi. Ne ovat Amerikkalaisen koululääketieteen konsulttien mukaan aivan liian korkeat ja siksi niitä pitää lääkitä. Liikuntaa pitää lisätä ja syötävää ruokaakin pitää tarkkailla. Kukaan ei kuitenkaan ole kovinkaan kiinnostunut siitä paljonko liikun ja mitä syön.
No, minulle on määrätty ties mitä verenpaine lääkkeitä ja jos ne eivät lihota niin sitten ne väsyttävät. Ja niitä kuulemma pitäisi syödä niin kauan että elimistö tottuu. Mutta kun se tottuu jo muutamassa päivässä ja sen jälkeen paineet ovat entisellään. Sanottakoon tässä vaiheessa että minulla ei ole mitään oireita, jos joku epäilee että onhan niitä pakko olla.
No, olen itsekkin ihmetelly että mistä nuo paineet oikein johtuvat. Miksi minulla niitä on ja muilla ei. Kunnes tässä jouduin polveni vuoksi jättämään liikunnan puoleksi vuodeksi ja kaverin ehdotuksesta moninkertaistin vuorokautisen suolan saannin. Ja VOT, johan tapahtui.
Jo pari päivää sen jälkeen kun laitoin suolaa joka paikkaan: voileivälle, kananmuniin, pekoniin, lihaan, kahviin, ... lihakset "rentoutuivat". Niistä tuli niin joustavia että vaikka heti olisi ruvennut kokeilemaan spakaatia. Koko elämäni lihaksia on aina saanut venytellä. Mutta nyt ne olivat rennot.
Myös verenpaineen lasku oli merkittävää, mutta se alkoi jo ennen suolaa. Pari kuukautta sen jälkeen kun lopetin liikkumisen, verenpaineeni putosi kymmeniä pykäliä. Hetken mietittyäni hoksasin että jos elämässä on tietty määrä asioita jotka pitää tehdä, niin elimistö nostaa painetta niin korkealle että lihaksisto liikuttaa ihmisen tekemään työt. Ja sen vuoksi, kun joka toinen päivä käyn lenkillä ja joka toinen pyöräilemässä/hiihtämässä, elimistö pitää huolen että liikunta tulee tehtyä.
Voita syön jo nyt. Ja paljon lihaa. Mutta kun siihen yhdistettiin runsas suolan käyttä (4-5 tl/vrk) sekä liikkumattomuus, saatiin sekä verenpaine että veriarvot ohjetaulukoiden mukaisiksi. Tosin, tämän puolen vuoden aikana lihosin reilun 10 kg. Mutta siitä ei kukaan sanonut mitään. Kaikki vain ihastelivat hienoja muutoksia taulukoissa ja kättelivät toisiaan siitä miten lääkitys toimii vihdoin tälläkin ihmisellä.
No se polvi... Se siis kipeytyi kalkkeutumien johdosta. Mitä tarjoaa siihen Amerikkalaisen koululääketieteen konsultti: Kuminauhajumppaa!! Oikein fysioterapeutti (en kyseenalaista hänen ammattitaitoaan) näytti miten kuminauhoilla saa vahvistettua alaraajojen lihaksia. Mutta kun sitten otettiin housut pois jotta hän pääsee näyttämään mitä lihaksia pitää vahvistaa, niin hetken tuijoteltuaan hän totesi että lihaksia ei varmaankaan tarvitse vahvistaa. Kyse on jostain muusta.
No, löytyi esim. kolmipäinen pakaralihas joka oli jumissa (olen siis tight ass) ja sitä sitten jatkossakin venytellään. Ja muutenkin lihasten jumeja pitää poistaa (tämä oli ennen suolaa). Mutta päälimmäinen asia oli lenkkeilyn kielto. Enää ei saa juosta. Saa vain pyöräillä, hiihtää, kävellä ja uida.
No, miten tästä etenpäin? Söin purkillisen rustoja kasvattavaa ainetta. Jotain Arhtro... Tulosten piti näkyä parin kuukauden päästä. Ei mitään. Sitten muistin että viisi vuotta sittn kokeilin Lyprinol kapseleita. Tilasin jälleen ja kas kummaa... Jo ensimmäisen viikon jälkeen pääsin taas kyykkyyn ja ylös. Ja kahden viikon päästä pääsin aloittamaan lenkkeilyn. Täytyy tosin sanoa että lihakset olivat hurjasti kutistuneen tämän puolen vuoden tekemättömyyden aikana. Mutta jostain pitää aina aloittaa.
Nyt siis elämä hyyillee. Syön Lyprinolia nivelvaivoihin (joka oikeasti auttaa), lenkkeilen ja pyöräilen kuten ennenkin. Ja ehkä jo ennen kesää saa painoni pudotettua entiselleen sekä kohotettua verenpaineeni sekä kolestroliarvoni lääkäreitä kauhistuttaviin lukemiin.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että toimimalla juuri päinvastoin kun lääkärit neuvovat, parannuin. Tottelemalla heitä, olin varmaan jo vuodepotilaana syömässä 8-13 pilleriä päivässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.