Tämän maailman lopusta on liikkeellä jos minkälaista opetusta. Moni uskontietä pitkäänkin kulkenut on sekaisin ja ihmettelee, mitä tulisi uskoa. Näissäkin asioissa tulee syventyä Raamattuun.
On paljon asioita, joita opetetaan ja joihin monet uskovat mutta joita Raamattu ei kuitenkaan opeta. Ja on asioita, joita Raamattu opettaa mutta joista vaietaan ja joihin ei siksi uskota. Raamattu on lopunasioissakin uskomme ylin ohje - ei joku julistaja tai saatu profetia, vaikka nämä olisivat miten vaikuttavia. Uskomme, mitä Raamattu sanoo. Opetamme, mitä se opettaa.
Minkä se kieltää, sen mekin kielämme. Ja mistä se ei puhu, siitä meidänkään ei tule puhua. Eikä saa vaatia, että ihmisten on uskottava asioita, joista Raamattu vaikenee.
Viimeinen päivä on keskeinen uskomme kohta. Mitä sinä päivänä tapahtuu?
Viimeisenä päivänä Jeesus tulee takaisin (Matt 24,30). On ollut niitä, jotka ovat ilmoittaneet olevansa maan päälle palannut Jeesus. Todennäköisesti vuosituhannen vaihtuessa kuulemme näitä ilmoituksia. Voit olla varma, ettei se, joka näin väittää, ole se Jeesus, jota odottamme.
Jeesus ei synny uudestaan lapseksi, kasva aikuiseksi ja sitten kerro tulleensa takaisin. Tällaisista väitteistä Herramme varoitti: "Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko" (Matt 24,23). Ja vaikka Jeesukseksi itseään väittävä tekisi ihmeitä, joita Jeesus teki, silti hän ei ole Jeesus. "Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan" (Matt 24,24).
Jeesus palaa takaisin kirkkaudessa ja kunniassa, jota hänelle ei ollut tullessaan ensimmäisen kerran. Hän tulee enkeliensä kanssa. Kaikki tajuavat, että nyt taivaan ja maan Herra saapuu maailmaan, ja kaikki näkevät Jeesuksen.
Eikä Jeesusta tarvitse mennä odottamaan johonkin tiettyyn paikkaan - korkealle vuorelle tai Jerusalemin Öljymäelle kuten jotkut ovat tehneet. Jeesus saapuu näihin paikkoihin, mutta hän saapuu kaikkialle muuallekin. Miten tämä on mahdollista, sitä emme ymmärrä nyt, mutta Jumala, jolle kaikki on mahdollista, pystyy järjestämään tämänkin.
Viimeisenä päivänä tapahtuu kaikkien ylösnousemus (1 Kor 15). Haudat tyhjenevät, kuolleiden sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen, Jumala antaa uuden ruumiin niille, joiden ruumis on maatunut haudassa ja ihminen kokonaisuutena - sieluna ja ruumiina -astuu Jumalan eteen.
Ilmestyskirjassa on puhutteleva sana siitä, ettei ketään unohdeta: nekin, joiden ruumis on virunut syvällä merenpohjassa, nousevat ylös ja heidätkin tuodaan Jumalan eteen (Ilm 20,13). Jokaisen ihmisen elämä, teot ja tekemättäjättämiset, arvioidaan ja koko ihmiskunta jaetaan kahteen joukkoon: toiset saavat ikuisen elämän, toiset tuomitaan ikuiseen kuolemaan.
Viimeisenä päivänä Jumala hävittää nykyisen maailman (2 Piet 3,10). Tämä on syntiinlankeemuksen maailma ja siksi tässä maailmassa on paljon pilallemennyttä. Jumala sietää maailman pahuutta pitkää, vaikka se tuntuukin ihmisiä rakastavasta Jumalasta pahalta ja se loukkaa hänen pyhyyttään.
Viimeisenä päivänä hän tekee siitä lopun. Jumala luo tilalle uuden maailman (Ilm 21,1), jota hyvä Jumala hallitsee suvereenisti, ja siksi siellä ei ole mitään pahaa. Ikuinen elämä on elämää uudessa luomakunnassa.
Kahdessa viimeisessä Raamatun luvussa, joissa kuvataan uutta maailmaa, on paljon samaa kuin Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa, joissa kuvataan tätä maailmaa ennen syntiinlankeemusta. Uusi luomakunta on siis hyvin samanlaista kuin oli tämä maailma ennenkuin synti otti sen valtaansa ja elämä uudessa luomakunnassa on hyvin samanlaista kuin elämä nyt, sillä eroavuudella ettei ikuisessa elämässä ole mitään pahaa. Ja se onkin valtava ero.
Ikuinen elämä ei siis Raamatun mukaan ole vain kultakatuja ja kanteleensoittoa. Voimme aavistella uuden maailman elämää, kun hiihdämme Lapin tuntureilla, purjehdimme meren saaristossa tai saamme nauttia tässä maailmassa muusta hyvästä ja kun näissä tilanteissa ajattelemme, mitä elämä olisikaan ilman syntiä.
Eikä ole sitä mahdollisuutta, että ikuiseen elämään päässeet lankeaisivat syntiin ja pian olisi sama tilanne kuin nyt. Uudessa luomakunnassa on Ilmestyskirjan mukaan se ero alun paratiisiin, ettei siellä ole hyvän ja pahan tiedon puuta - puuta, josta Aadam ja Eeva söivät.
Viimeinen päivä on mullistavaa. Eikä se, mitä viimeisenä päivänä tapahtuu, tapahdu vähitellen. Raamattu antaa ymmärtää, että tämä kaikki tapahtuu lyhyessä hetkessä.
Muistammeko, että viimeinen päivä on tulossa? Onko se päivä meille niin todellinen, että se vaikuttaa elämäämme? Paavalille se oli niin todellinen, että se oli hänen mielessään koko ajan. Ja se vaikutti hänen elämäänsä. Hän mietti, mitä on tehtävä ja mitä on viisasta jättää tekemättä, siitä näkökulmasta, että kerran hän vastaa teoistaan Jumalalle. Paavalille oli tärkeää se, mikä on tärkeää sitten, kun on viimeinen päivä.
jatkuu
https://www.sley.fi/luennot/ESITYS/LoppuJR.htm
On paljon asioita, joita opetetaan ja joihin monet uskovat mutta joita Raamattu ei kuitenkaan opeta. Ja on asioita, joita Raamattu opettaa mutta joista vaietaan ja joihin ei siksi uskota. Raamattu on lopunasioissakin uskomme ylin ohje - ei joku julistaja tai saatu profetia, vaikka nämä olisivat miten vaikuttavia. Uskomme, mitä Raamattu sanoo. Opetamme, mitä se opettaa.
Minkä se kieltää, sen mekin kielämme. Ja mistä se ei puhu, siitä meidänkään ei tule puhua. Eikä saa vaatia, että ihmisten on uskottava asioita, joista Raamattu vaikenee.
Viimeinen päivä on keskeinen uskomme kohta. Mitä sinä päivänä tapahtuu?
Viimeisenä päivänä Jeesus tulee takaisin (Matt 24,30). On ollut niitä, jotka ovat ilmoittaneet olevansa maan päälle palannut Jeesus. Todennäköisesti vuosituhannen vaihtuessa kuulemme näitä ilmoituksia. Voit olla varma, ettei se, joka näin väittää, ole se Jeesus, jota odottamme.
Jeesus ei synny uudestaan lapseksi, kasva aikuiseksi ja sitten kerro tulleensa takaisin. Tällaisista väitteistä Herramme varoitti: "Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko" (Matt 24,23). Ja vaikka Jeesukseksi itseään väittävä tekisi ihmeitä, joita Jeesus teki, silti hän ei ole Jeesus. "Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan" (Matt 24,24).
Jeesus palaa takaisin kirkkaudessa ja kunniassa, jota hänelle ei ollut tullessaan ensimmäisen kerran. Hän tulee enkeliensä kanssa. Kaikki tajuavat, että nyt taivaan ja maan Herra saapuu maailmaan, ja kaikki näkevät Jeesuksen.
Eikä Jeesusta tarvitse mennä odottamaan johonkin tiettyyn paikkaan - korkealle vuorelle tai Jerusalemin Öljymäelle kuten jotkut ovat tehneet. Jeesus saapuu näihin paikkoihin, mutta hän saapuu kaikkialle muuallekin. Miten tämä on mahdollista, sitä emme ymmärrä nyt, mutta Jumala, jolle kaikki on mahdollista, pystyy järjestämään tämänkin.
Viimeisenä päivänä tapahtuu kaikkien ylösnousemus (1 Kor 15). Haudat tyhjenevät, kuolleiden sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen, Jumala antaa uuden ruumiin niille, joiden ruumis on maatunut haudassa ja ihminen kokonaisuutena - sieluna ja ruumiina -astuu Jumalan eteen.
Ilmestyskirjassa on puhutteleva sana siitä, ettei ketään unohdeta: nekin, joiden ruumis on virunut syvällä merenpohjassa, nousevat ylös ja heidätkin tuodaan Jumalan eteen (Ilm 20,13). Jokaisen ihmisen elämä, teot ja tekemättäjättämiset, arvioidaan ja koko ihmiskunta jaetaan kahteen joukkoon: toiset saavat ikuisen elämän, toiset tuomitaan ikuiseen kuolemaan.
Viimeisenä päivänä Jumala hävittää nykyisen maailman (2 Piet 3,10). Tämä on syntiinlankeemuksen maailma ja siksi tässä maailmassa on paljon pilallemennyttä. Jumala sietää maailman pahuutta pitkää, vaikka se tuntuukin ihmisiä rakastavasta Jumalasta pahalta ja se loukkaa hänen pyhyyttään.
Viimeisenä päivänä hän tekee siitä lopun. Jumala luo tilalle uuden maailman (Ilm 21,1), jota hyvä Jumala hallitsee suvereenisti, ja siksi siellä ei ole mitään pahaa. Ikuinen elämä on elämää uudessa luomakunnassa.
Kahdessa viimeisessä Raamatun luvussa, joissa kuvataan uutta maailmaa, on paljon samaa kuin Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa, joissa kuvataan tätä maailmaa ennen syntiinlankeemusta. Uusi luomakunta on siis hyvin samanlaista kuin oli tämä maailma ennenkuin synti otti sen valtaansa ja elämä uudessa luomakunnassa on hyvin samanlaista kuin elämä nyt, sillä eroavuudella ettei ikuisessa elämässä ole mitään pahaa. Ja se onkin valtava ero.
Ikuinen elämä ei siis Raamatun mukaan ole vain kultakatuja ja kanteleensoittoa. Voimme aavistella uuden maailman elämää, kun hiihdämme Lapin tuntureilla, purjehdimme meren saaristossa tai saamme nauttia tässä maailmassa muusta hyvästä ja kun näissä tilanteissa ajattelemme, mitä elämä olisikaan ilman syntiä.
Eikä ole sitä mahdollisuutta, että ikuiseen elämään päässeet lankeaisivat syntiin ja pian olisi sama tilanne kuin nyt. Uudessa luomakunnassa on Ilmestyskirjan mukaan se ero alun paratiisiin, ettei siellä ole hyvän ja pahan tiedon puuta - puuta, josta Aadam ja Eeva söivät.
Viimeinen päivä on mullistavaa. Eikä se, mitä viimeisenä päivänä tapahtuu, tapahdu vähitellen. Raamattu antaa ymmärtää, että tämä kaikki tapahtuu lyhyessä hetkessä.
Muistammeko, että viimeinen päivä on tulossa? Onko se päivä meille niin todellinen, että se vaikuttaa elämäämme? Paavalille se oli niin todellinen, että se oli hänen mielessään koko ajan. Ja se vaikutti hänen elämäänsä. Hän mietti, mitä on tehtävä ja mitä on viisasta jättää tekemättä, siitä näkökulmasta, että kerran hän vastaa teoistaan Jumalalle. Paavalille oli tärkeää se, mikä on tärkeää sitten, kun on viimeinen päivä.
jatkuu
https://www.sley.fi/luennot/ESITYS/LoppuJR.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.