Niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä ( Kristuksessa ) valinnut meidät. Ef. 1:4.
Edessämme on suuri katoamaton, jota eivät mitkään maailman myrskyt ja ajan vaiheet järkytä. Mikä alussa oli se on ikuista ja muuttumatonta. Se, on vahva linna, jonka turviin sydämemme voi kätkeytyä myrskytuulta ja pahan nuolia vastaan! Mikä järkkymätön rauha ja ilo! Kolkkoa ja murheellista on kristityn elämä, jos ei hänellä alituisesti ole silmiensä edessä nämä suuret iäisyys-aarteet.
Sanoessaan, että me olemme Kristuksessa valitut ennen maailman perustamista, tahtoo apostoli meille muistuttaa, että Jumalan armo Kristuksessa on ikuinen, vahva ja järkkymätön. Hän tahtoo sanoa, että minkä teille nyt julistan ei ole vieras ja epätietoinen asia, vaan ikivanha, taivasta ja maata vanhempi. Sillä ennen kuin maailman perustus oli laskettu, oli Jumala ainoassa Pojassaan valinnut meidät, ja täyttyessä lähetti Jumala hänet ihmismuodossa meidän, elämäksemme ja valoksemme.
Ei mikään ole niin järkkymätön kuin Jumalan armopäätös. Mitä Jumala hyvyydessään on päättänyt, sitä ei hän milloinkaan muuta. Ei hän kutsuansa ja antamaansa lahjaa kadu. Ei liioin mikään muu voima voi tehdä tyhjäksi ja estää hänen päätöstään. Hän on miljoonien maailmojen luoja, joka kaikkivaltiaalla sanallaan on määrännyt niiden muuttumattomat radat, sallisiko hän omia päätöksiään järkyttää tahi estää? Jumalan vastustaja, Perkele, vei ihmisen syntiin ja onnettomuuteen. Jättäisikö Jumala nyt ihmisen ilman toivoa ja apua ikuiseen kuolemaan? Elämä, joka oli Isän luona, ilmestyi keskuuteemme, tuli ihmisten valoksi, pelastukseksi ja toivoksi niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä (Kristuksessa) valinnut meidät.
Älkäämme siis koskaan unohtako Jumalan iankaikkista armopäätöstä ihmisen hyväksi. Ja hänen tahtonsa järkkymättömyyttä. Mikä meitä kohdanneekin ja miltä meistä näyttänee ja tuntunee, niin on hänen lohdutuksensa ja autuutensa rikkaus aina sama. Onhan Jumala luonut ihmisen omaksi kuvakseen, lapsekseen ja perillisekseen. Ennen kuin maailman perustus oli laskettu, oli hän laskenut pelastumisemme perustuksen, valinnut meidät Kristuksessa s.o. iankaikkisessa neuvossaan päättänyt parantaa syntiinlankeemuksen tuottamat vauriot hänen kauttaan, päättänyt tehdä hänet toiseksi Aadamiksemme, välimieheksemme, autuuden ruhtinaaksemme, jotta kuka ikinä hätään joutunut, joka hänen puoleensa kääntyy ja uskollaan omistaa hänet, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Kun hän näin oli päättänyt, niin vaikka hän näki edeltäpäin syntiinlankeemuksen ja kaiken synnin ja kurjuuden, jonka ihmissuku sen kautta ylitseen veti, loi hän ihmisen sittenkin lapsekseen ja valtakuntansa perilliseksi. Hän tiesi miten paha oli parannettavissa. Hänen armonsa päätös oli toteutettava. Sen takia valmisti hän jo aikojen alussa taivaan asunnot ihmistä varten, jonne Kristus kertoo viimeisenä päivänä kutsuvansa kaikki uskolliset: »Tulkaa, Isän siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna. maailman perustamisesta asti.»
Koetusaikaa varten valmisti hän myös ihmiselle kuninkaallisella rikkaudella ja loistolla kaunistetun asunnon. Rakensi, istutti ja kaunisti maan ja täytti sen kaikella. mitä ihminen tarpeekseen ja viihtymisekseen tarvitsi. Jumala sanoi: »Kaiken tämän minä annan teille! Vallitkaa kalat meressä ja taivaan linnut ja kaikki eläimet, jotka maan päällä liikkuvat.»
Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiseen nähden on usein murheelliselle sydämelle suuri lohdutus, ilo ja vahvistus. Olenhan ihminen. Jumalan suuret, ikuiset armon ajatukset kohdistuvat ihmiseen. Onhan Jumalalla Isän sydän ja muuttumaton pelastusneuvo. Sitä paitsi on hän kaikkivaltias Luoja. Enhän koskaan voi langeta niin syvään, ettei hän uudestaan voisi minua korottaa. Vaikka esivanhempamme, joilla oli kaikki edellytykset voidakseen pitää Jumalan käskyt, arvottomasti rikkoivat ne, niin siitä huolimatta hän sydämellisellä rakkaudella säälien langenneita lapsiaan etsii ja lohduttaa heitä. Ja koska hän antoi ainoan, rakkaan Poikansa veljeksemme ja Vapahtajaksemme, jaksamme. Niin varmaa on, ettei hän välinpitämättömästi suhtaudu ihmiseen. Hänen sydämessään asuu Isän rakkaus. Miten paljon hyvää voi rikas Isä vielä voi lapselleen tehdä! Monta syvään murheeseen vaipunutta kristittyä on Jumalan Henki näin lohduttanut.
Edessämme on suuri katoamaton, jota eivät mitkään maailman myrskyt ja ajan vaiheet järkytä. Mikä alussa oli se on ikuista ja muuttumatonta. Se, on vahva linna, jonka turviin sydämemme voi kätkeytyä myrskytuulta ja pahan nuolia vastaan! Mikä järkkymätön rauha ja ilo! Kolkkoa ja murheellista on kristityn elämä, jos ei hänellä alituisesti ole silmiensä edessä nämä suuret iäisyys-aarteet.
Sanoessaan, että me olemme Kristuksessa valitut ennen maailman perustamista, tahtoo apostoli meille muistuttaa, että Jumalan armo Kristuksessa on ikuinen, vahva ja järkkymätön. Hän tahtoo sanoa, että minkä teille nyt julistan ei ole vieras ja epätietoinen asia, vaan ikivanha, taivasta ja maata vanhempi. Sillä ennen kuin maailman perustus oli laskettu, oli Jumala ainoassa Pojassaan valinnut meidät, ja täyttyessä lähetti Jumala hänet ihmismuodossa meidän, elämäksemme ja valoksemme.
Ei mikään ole niin järkkymätön kuin Jumalan armopäätös. Mitä Jumala hyvyydessään on päättänyt, sitä ei hän milloinkaan muuta. Ei hän kutsuansa ja antamaansa lahjaa kadu. Ei liioin mikään muu voima voi tehdä tyhjäksi ja estää hänen päätöstään. Hän on miljoonien maailmojen luoja, joka kaikkivaltiaalla sanallaan on määrännyt niiden muuttumattomat radat, sallisiko hän omia päätöksiään järkyttää tahi estää? Jumalan vastustaja, Perkele, vei ihmisen syntiin ja onnettomuuteen. Jättäisikö Jumala nyt ihmisen ilman toivoa ja apua ikuiseen kuolemaan? Elämä, joka oli Isän luona, ilmestyi keskuuteemme, tuli ihmisten valoksi, pelastukseksi ja toivoksi niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä (Kristuksessa) valinnut meidät.
Älkäämme siis koskaan unohtako Jumalan iankaikkista armopäätöstä ihmisen hyväksi. Ja hänen tahtonsa järkkymättömyyttä. Mikä meitä kohdanneekin ja miltä meistä näyttänee ja tuntunee, niin on hänen lohdutuksensa ja autuutensa rikkaus aina sama. Onhan Jumala luonut ihmisen omaksi kuvakseen, lapsekseen ja perillisekseen. Ennen kuin maailman perustus oli laskettu, oli hän laskenut pelastumisemme perustuksen, valinnut meidät Kristuksessa s.o. iankaikkisessa neuvossaan päättänyt parantaa syntiinlankeemuksen tuottamat vauriot hänen kauttaan, päättänyt tehdä hänet toiseksi Aadamiksemme, välimieheksemme, autuuden ruhtinaaksemme, jotta kuka ikinä hätään joutunut, joka hänen puoleensa kääntyy ja uskollaan omistaa hänet, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Kun hän näin oli päättänyt, niin vaikka hän näki edeltäpäin syntiinlankeemuksen ja kaiken synnin ja kurjuuden, jonka ihmissuku sen kautta ylitseen veti, loi hän ihmisen sittenkin lapsekseen ja valtakuntansa perilliseksi. Hän tiesi miten paha oli parannettavissa. Hänen armonsa päätös oli toteutettava. Sen takia valmisti hän jo aikojen alussa taivaan asunnot ihmistä varten, jonne Kristus kertoo viimeisenä päivänä kutsuvansa kaikki uskolliset: »Tulkaa, Isän siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna. maailman perustamisesta asti.»
Koetusaikaa varten valmisti hän myös ihmiselle kuninkaallisella rikkaudella ja loistolla kaunistetun asunnon. Rakensi, istutti ja kaunisti maan ja täytti sen kaikella. mitä ihminen tarpeekseen ja viihtymisekseen tarvitsi. Jumala sanoi: »Kaiken tämän minä annan teille! Vallitkaa kalat meressä ja taivaan linnut ja kaikki eläimet, jotka maan päällä liikkuvat.»
Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiseen nähden on usein murheelliselle sydämelle suuri lohdutus, ilo ja vahvistus. Olenhan ihminen. Jumalan suuret, ikuiset armon ajatukset kohdistuvat ihmiseen. Onhan Jumalalla Isän sydän ja muuttumaton pelastusneuvo. Sitä paitsi on hän kaikkivaltias Luoja. Enhän koskaan voi langeta niin syvään, ettei hän uudestaan voisi minua korottaa. Vaikka esivanhempamme, joilla oli kaikki edellytykset voidakseen pitää Jumalan käskyt, arvottomasti rikkoivat ne, niin siitä huolimatta hän sydämellisellä rakkaudella säälien langenneita lapsiaan etsii ja lohduttaa heitä. Ja koska hän antoi ainoan, rakkaan Poikansa veljeksemme ja Vapahtajaksemme, jaksamme. Niin varmaa on, ettei hän välinpitämättömästi suhtaudu ihmiseen. Hänen sydämessään asuu Isän rakkaus. Miten paljon hyvää voi rikas Isä vielä voi lapselleen tehdä! Monta syvään murheeseen vaipunutta kristittyä on Jumalan Henki näin lohduttanut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hänen sydämessään asuu Isän rakkaus. Miten paljon hyvää voi rikas Isä vielä voi lapselleen tehdä! Monta syvään murheeseen vaipunutta kristittyä on Jumalan Henki näin lohduttanut.
aamen, aamen
Koetusaikaa varten valmisti hän myös ihmiselle kuninkaallisella rikkaudella ja loistolla kaunistetun asunnon. Rakensi, istutti ja kaunisti maan ja täytti sen kaikella. mitä ihminen tarpeekseen ja viihtymisekseen tarvitsi. Jumala sanoi: »Kaiken tämän minä annan teille! Vallitkaa kalat meressä ja taivaan linnut ja kaikki eläimet, jotka maan päällä liikkuvat.»