Miksi historian todistus?
Historialla sinänsä ei ole sellaista todistusarvoa kuin on Pyhällä Raamatulla. Yhtäkään oppia luterilaisessa tunnustuksessa ei ole muotoiltu historian mukaan, vaan kaikki on johdettu yksin Pyhästä Raamatusta joka on ainoa opin ohjenuora ja arviointiperuste. Jos jokin oppi ei kestä Raamatun valossa, ei auta vaikka sillä olisi miten suuret kannattajajoukot tahansa! Vaikka kokonaiset kirkkokunnat sitä saarnaisivat ja tuhannet marttyyrit olisivat siitä verellään todistaneet, vaikkapa itse taivaan enkeli tai apostoli Paavali ilmestyisi meille saarnaamaan "toista evankeliumia", -hän olkoon kirottu! Näin sanoo Jumalan erehtymätön Sana!
Kuitenkin meidänkin ajassamme liikkuu paljon väärää puhetta kasteen historiasta, etenkin ns. "vapaitten suuntien" edustajien puolelta. He ovat väittäneet ettei alkukirkon historia tunne lasten kastamista ja että lapsikaste olisi muka "uusi keksintö". Ennen itsekin uskoin lähes sokeasti näitä "faktoja", mutta saatuani etäisyyttä uudestikastajaliikkeeseen aloin itse tutkia, mitä kirkkohistoria todella sanoo asiasta. -Hämmästykseni on näiden lähteiden äärellä ollut todella valtava! Kaikki luotettavimpina pidetyt historialliset lähteet osoittavat kiistatta, että lasten kastaminen on ollut käytössä jo apostolien aikana ja ollut yleinen käytäntö Kristuksen kirkossa alusta asti. Historiatiedot osoittavat , että ensimmäinen lapsikasteen hylkäävä ryhmä löytyy vasta n. vuoden 1000 tienoilla! Voin ilolla laittaa tähän muutaman viitteen, josta lukija saa itse todeta kuinka räikeitä vääristelyjä ja jopa suoranaisia valheita on kuultu uudestikastajien puolelta kasteen historiasta:
--------------------------------------------------------------------------------
Polykarpoksen kirje:
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja apostoli Johanneksen oppilas. Hän syntyi v. 70 ja kärsi marttyyrikuoleman v. 156/157. Hän oli apostolisen ajan jälkeen Vähän-Aasian suurin hengellinen johtaja. Aikalaistensa kirjoittamassa Polykarpoksen marttyyrikuolemaa kuvaavassa kertomuksessa "Pyhän Polykarpoksen,Smyrnan piispan marttyyrio", -on paljon puhuva kohta:
Kun Polykarpos oli tuotu areenalle petojen eteen heitettäväksi, prokonsuli kehotti häntä pilkkaamaan Kristusta, jolloin hän säilyttäisi henkensä. Silloin Polykarpos lausui: "Jo kahdeksankymmentäkuusi vuotta olen Häntä palvellut, eikä Hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata Kuningastani, joka on minut pelastanut."
Polykarpos oli palvellut koko siihenastisen ikänsä Kristusta, ollen tuolloin 86-vuotias ja oli täten tullut kastetuksi ja kristityksi sylilapsena v. 69/70. Kun Johannes kuoli n. v. 100, Polykarpos ehti olla tämän oppilaana 20-30 vuotta.
Didakhe:
Didakhee, eli "Herran opetus kahdentoista apostolin pakanoille välittämänä", on syntynyt vuosien 50-100 välillä ja on täten samaa ikäluokkaa evankeliumien kanssa. Didakheessa ei ole paljonkaan varsinaista kasteteologiaa, kastetavasta sen sijaan mainitaan:
"Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Tämä osoittaa, että alkukirkko käytti olosuhteiden mukaan erilaisia kastetapoja. Tapaamme tässä myös varhaisimman maininnan valelukasteesta. Kolmas havainto on, että kaste toimitettiin kolmijäsenistä kaavaa käyttäen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Justinus Marttyyri:
Justinus Marttyyri (v.100-165), joka vaikutti 150-luvulla Roomassa, todistaa lapsikasteesta.
Hän sanoo v. 148 keisari Antonius Piukselle jättämässään kirjeessä kasteesta: "Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymistavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä."
Samassa kirjeessä hän jatkaa: "Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena ovat tehdyt opetuslapsiksi." -Opetuslapseksi tehdään Jeesuksen sanojen mukaan kastamalla ja opettamalla. Heidät oli siis kastettu vuosien 80-90 välillä. Tällöin apostoli Johannes vielä eli, joten nuo kasteet tapahtuivat apostolisen ajan sisällä.
Irenaeus:
Kirkkoisä Irenaeus (140-202) syntyi Smyrnassa ja oli piispa Polykarpoksen oppilas, joka taas oli apostoli Johanneksen oppilas. Irenaeus tuli kuuluisaksi Gnostilaisen harhaopin vastustajana. Hän kirjoittaa:
"Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka Hänen kauttansa uudestisyntyvät Jumalalle: rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia." -Että Irenaeus tarkoittaa kastetta, ilmenee hänen sanoistaan: "uudestisyntyminen Jumalalle" ja hänen viitauksestaan Jeesuksen kastekäskyyn (Matt. 28:18-20)
Cyprianus:
Cyprianus (200-258), tuli Karthagon piispaksi vuonna 248. Hänen aikanaan pidettiin Karthagossa kirkolliskokous. "Vapaille suunnille" tämän kokouksen koollekutsumisen syy ja kokouksessa tehty yksimielinen päätös ovat hyvin epämiellyttäviä, joten ne selitetään väärin: "Historiallinen totuus, jota ei koskaan voida kumota, on se, että katolinen kirkkoisä Cyprianus, Karthagosta, v. 252 kutsui luokseen 66 muuta piispaa ja heidän kanssaan perusti tämän Raamatun hengelle ja sanalle tuntemattoman kasteen." (von Bell, Armas: Oppi ja elämä, sivu 104.) -Onko "kumoamaton totuus, että lapsikaste perustettiin Kartahagossa v. 253", vai suoltaako väitteen esittäjä suoranaista valhetta? -Tapahtumien kulku oli seuraava:
Piispa Fidus oli pikkutarkka kirkonmies ja joutui tämän ominaisuutensa vuoksi vaikeuksiin. Raamattu käskee monessa kohdassa kristityn tervehtiä toista kristittyä "pyhällä suunannolla" (Room. 16:16, 1.Kor. 16:20 jne.) Tämän mukaisesti kastaja suuteli kastettua toimituksen jälkeen, koska tästä oli nyt tullut kristitty. Fidus ei halunnut kastaa vastasyntynyttä vauvaa koska hän ei halunnut suudella tätä! -Siksi hän kyseli, pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksanteen päivään, kuten ympärileikkauskin. Silloin Cyprianus kutsui koolle kirkolliskokouksen käsittelemään asiaa.
Tämä kokous päätti, ettei vastasyntynyttäkään saa jättää Jumalan armon ulkopuolelle, vaan lapset on kastettava heti syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä. Kokouksessa ei alkuunkaan käsitelty kysymystä, tuleeko lapsia kastaa vai ei! Kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä lapsikasteen oikeutuksesta ja apostolisesta alkuperästä!
Hippolytoksen kirkkojärjestys:
Roomalainen Hippolytos (170-236), Irenaeuksen oppilas, tunnetaan erityisesti ns. "Hippolytoksen kirkkojärjestyksen" luojana. Se kirjoitettiin vasta vuonna 215, mutta se kuvaa Rooman seurakunnan olosuhteita jo toisen vuosisadan keskivaiheilla. Siitä käy ensinnäkin ilmi, että pääsiäisaamuna oli seurakunnan suuri kastejuhla, jossa "ensiksi tulee kastaa lapset. Kaikkien, jotka voivat puhua puolestaan on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun muun perheeseen kuuluvan puhuttava."
Lapsikastetta ei siis tarvinnut mitenkään puolustaa. Se oli selviö! Tästä käy myös ilmi, että jo tuolloin oli käytössä ns. kummijärjestelmä.
Origenes:
Kirkkoisä Origenes (185-254), oli Aleksandrian koulun etevin teologi. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä, samoin hänen isoisänsä ja todennäköisesti myös isoisän isä. Origenes itse, hänen äitinsä ja hänen isoisänsä oli kastettu lapsena. Hänen isoisänsä oli elänyt vuosikymmeniä aikana, jolloin apostoli Johannes vielä eli. Origenes siis tiesi, mitä puhui.
Selittäessään 3. Mooseksen kirjaa Origenes kirjoittaa: "Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia." Roomalaiskirjeen kommentaarissa hän tarkentaa: "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia." Samassa yhteydessä hän puhuu myös siitä, miten apostolit "tiesivät, että kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen."
Rinnakkaiskohta tälle löytyy Luukkaan evankeliumin kommentaarista: "Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Näin Origeneksen perustelu käsittää myös perisynnin. Origenes todistaa siis selvästi lapsikasteen apostolisen alkuperän puolesta.
Augustinus:
Kirkkoisä Augustinus (354-430), vanhan kirkon suurin persoonallisuus Paavalin jälkeen, valittiin vuonna 395 Hippon piispaksi, jossa virassa hän oli kuolemaansa asti. Hänen valtavasta kirjallisesta tuotannostaan poimimme pari kohtaa. Hän sanoo: "Kirkon tapa kastaa pienokaisia ei ole halveksittava eikä myöskään uskottava, ellei se olisi apostolinen tapa."
Augustinuksen aikalainen oli esim. pelagiolaisuuden (harhaoppi) "isä" britannialainen munkki Pelagius, joka saapui Roomaan. Perisynnin kieltämisestään huolimatta hän sanoo: "En ole edes kuullut, että kukaan harhaoppinen olisi ollut niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen."
Pelagiolaisuutta vastaan suunnatussa teoksessaan Augustinus kirjoittaa: " Kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta. Se on aina pitänyt siitä kiinni."
Yhteenveto:
Alkukirkon ajalta vuoteen 430 mennessä on säilynyt lukuisia kirjoituksia, jotka joko suorasti tai epäsuorasti puhuvat lapsikasteesta. Koko vanhan kirkon yksimielinen todistus on lapsikasteen apostolisen alkuperän puolella. Kaikkialla (Gnostilaisesta markionilaiskirkosta voimakkaita vaikutteita saanutta Itä-Syyrian kirkkoa lukuunottamatta) kohdataan 100-luvulla lapsikaste vanhana ja vakiintuneena koko kirkon tapana, jonka sekä idässä, että lännessä katsotaan periytyvän apostoleilta.
Neljänä ensimmäisenä vuosisatana kukaan ei vastusta lapsikastetta eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Vain yksi mies (Tertullianus) tahtoo siirtää kasteen myöhempään ajankohtaan, mutta siihenkään ei suostuta. Vanhan kirkon yksimielinen todistus on, että lapsikaste on apostolista alkuperää. Kuluu yli tuhat vuotta, ennen kuin ensimmäinen lapsikasteen hylkäävä ja "uskovien kastetta" puolustava ryhmittymä ilmestyy kirkon historiaan. Ensimmäisen lapsikasteen hylänneen ryhmän historia tuntee vasta 1100-luvulta Ranskasta. Pierre de Bruis oli ensimmäinen baptistisen kasteopin edustaja (1104), hänen kannattajiaan sanottiin "petrobrusialaisiksi". Runsaammin uudestikastamista alkoi esiintyä vasta uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla (alkaen v. 1525).
Kumpaa me nyt uskomme, kristillisen kirkon yksimielistä todistusta vai "vapaita suuntia" eli oman aikamme uudestikastajia? -Onko 1900-luvun uudestikastaja näissä asioissa luotettavampi lähde kuin apostoli Johanneksen opetuslapsi? Kun on kysymys siitä, onko lapsikaste apostolista alkuperää vai ei, , ensimmäisten kristillisten vuosisatojen todistus painaa ehdottomasti enemmän, kuin tällä vuosituhannella eläneitten uudestikastajien mielipiteet.
Kristillisessä kirkossa opin ratkaisee Raamattu, eikä perimätieto. Kirkon historialla on silti oma merkityksensä. Onhan selvää, että jos apostolit kastoivat lapsia, käytäntö periytyi kirkkoon. Sellaista apostolista tapaa ei olisi voitu heti poistaa. Jos taas apostolit eivät olisi kastaneet lapsia eivätkä hyväksyneet lapsikastetta, sen mukainen kastekäytäntö olisi ainakin jossain ollut käytössä heti apostolisen ajan jälkeen.
Historialla sinänsä ei ole sellaista todistusarvoa kuin on Pyhällä Raamatulla. Yhtäkään oppia luterilaisessa tunnustuksessa ei ole muotoiltu historian mukaan, vaan kaikki on johdettu yksin Pyhästä Raamatusta joka on ainoa opin ohjenuora ja arviointiperuste. Jos jokin oppi ei kestä Raamatun valossa, ei auta vaikka sillä olisi miten suuret kannattajajoukot tahansa! Vaikka kokonaiset kirkkokunnat sitä saarnaisivat ja tuhannet marttyyrit olisivat siitä verellään todistaneet, vaikkapa itse taivaan enkeli tai apostoli Paavali ilmestyisi meille saarnaamaan "toista evankeliumia", -hän olkoon kirottu! Näin sanoo Jumalan erehtymätön Sana!
Kuitenkin meidänkin ajassamme liikkuu paljon väärää puhetta kasteen historiasta, etenkin ns. "vapaitten suuntien" edustajien puolelta. He ovat väittäneet ettei alkukirkon historia tunne lasten kastamista ja että lapsikaste olisi muka "uusi keksintö". Ennen itsekin uskoin lähes sokeasti näitä "faktoja", mutta saatuani etäisyyttä uudestikastajaliikkeeseen aloin itse tutkia, mitä kirkkohistoria todella sanoo asiasta. -Hämmästykseni on näiden lähteiden äärellä ollut todella valtava! Kaikki luotettavimpina pidetyt historialliset lähteet osoittavat kiistatta, että lasten kastaminen on ollut käytössä jo apostolien aikana ja ollut yleinen käytäntö Kristuksen kirkossa alusta asti. Historiatiedot osoittavat , että ensimmäinen lapsikasteen hylkäävä ryhmä löytyy vasta n. vuoden 1000 tienoilla! Voin ilolla laittaa tähän muutaman viitteen, josta lukija saa itse todeta kuinka räikeitä vääristelyjä ja jopa suoranaisia valheita on kuultu uudestikastajien puolelta kasteen historiasta:
--------------------------------------------------------------------------------
Polykarpoksen kirje:
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja apostoli Johanneksen oppilas. Hän syntyi v. 70 ja kärsi marttyyrikuoleman v. 156/157. Hän oli apostolisen ajan jälkeen Vähän-Aasian suurin hengellinen johtaja. Aikalaistensa kirjoittamassa Polykarpoksen marttyyrikuolemaa kuvaavassa kertomuksessa "Pyhän Polykarpoksen,Smyrnan piispan marttyyrio", -on paljon puhuva kohta:
Kun Polykarpos oli tuotu areenalle petojen eteen heitettäväksi, prokonsuli kehotti häntä pilkkaamaan Kristusta, jolloin hän säilyttäisi henkensä. Silloin Polykarpos lausui: "Jo kahdeksankymmentäkuusi vuotta olen Häntä palvellut, eikä Hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata Kuningastani, joka on minut pelastanut."
Polykarpos oli palvellut koko siihenastisen ikänsä Kristusta, ollen tuolloin 86-vuotias ja oli täten tullut kastetuksi ja kristityksi sylilapsena v. 69/70. Kun Johannes kuoli n. v. 100, Polykarpos ehti olla tämän oppilaana 20-30 vuotta.
Didakhe:
Didakhee, eli "Herran opetus kahdentoista apostolin pakanoille välittämänä", on syntynyt vuosien 50-100 välillä ja on täten samaa ikäluokkaa evankeliumien kanssa. Didakheessa ei ole paljonkaan varsinaista kasteteologiaa, kastetavasta sen sijaan mainitaan:
"Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Tämä osoittaa, että alkukirkko käytti olosuhteiden mukaan erilaisia kastetapoja. Tapaamme tässä myös varhaisimman maininnan valelukasteesta. Kolmas havainto on, että kaste toimitettiin kolmijäsenistä kaavaa käyttäen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Justinus Marttyyri:
Justinus Marttyyri (v.100-165), joka vaikutti 150-luvulla Roomassa, todistaa lapsikasteesta.
Hän sanoo v. 148 keisari Antonius Piukselle jättämässään kirjeessä kasteesta: "Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymistavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä."
Samassa kirjeessä hän jatkaa: "Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena ovat tehdyt opetuslapsiksi." -Opetuslapseksi tehdään Jeesuksen sanojen mukaan kastamalla ja opettamalla. Heidät oli siis kastettu vuosien 80-90 välillä. Tällöin apostoli Johannes vielä eli, joten nuo kasteet tapahtuivat apostolisen ajan sisällä.
Irenaeus:
Kirkkoisä Irenaeus (140-202) syntyi Smyrnassa ja oli piispa Polykarpoksen oppilas, joka taas oli apostoli Johanneksen oppilas. Irenaeus tuli kuuluisaksi Gnostilaisen harhaopin vastustajana. Hän kirjoittaa:
"Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka Hänen kauttansa uudestisyntyvät Jumalalle: rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia." -Että Irenaeus tarkoittaa kastetta, ilmenee hänen sanoistaan: "uudestisyntyminen Jumalalle" ja hänen viitauksestaan Jeesuksen kastekäskyyn (Matt. 28:18-20)
Cyprianus:
Cyprianus (200-258), tuli Karthagon piispaksi vuonna 248. Hänen aikanaan pidettiin Karthagossa kirkolliskokous. "Vapaille suunnille" tämän kokouksen koollekutsumisen syy ja kokouksessa tehty yksimielinen päätös ovat hyvin epämiellyttäviä, joten ne selitetään väärin: "Historiallinen totuus, jota ei koskaan voida kumota, on se, että katolinen kirkkoisä Cyprianus, Karthagosta, v. 252 kutsui luokseen 66 muuta piispaa ja heidän kanssaan perusti tämän Raamatun hengelle ja sanalle tuntemattoman kasteen." (von Bell, Armas: Oppi ja elämä, sivu 104.) -Onko "kumoamaton totuus, että lapsikaste perustettiin Kartahagossa v. 253", vai suoltaako väitteen esittäjä suoranaista valhetta? -Tapahtumien kulku oli seuraava:
Piispa Fidus oli pikkutarkka kirkonmies ja joutui tämän ominaisuutensa vuoksi vaikeuksiin. Raamattu käskee monessa kohdassa kristityn tervehtiä toista kristittyä "pyhällä suunannolla" (Room. 16:16, 1.Kor. 16:20 jne.) Tämän mukaisesti kastaja suuteli kastettua toimituksen jälkeen, koska tästä oli nyt tullut kristitty. Fidus ei halunnut kastaa vastasyntynyttä vauvaa koska hän ei halunnut suudella tätä! -Siksi hän kyseli, pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksanteen päivään, kuten ympärileikkauskin. Silloin Cyprianus kutsui koolle kirkolliskokouksen käsittelemään asiaa.
Tämä kokous päätti, ettei vastasyntynyttäkään saa jättää Jumalan armon ulkopuolelle, vaan lapset on kastettava heti syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä. Kokouksessa ei alkuunkaan käsitelty kysymystä, tuleeko lapsia kastaa vai ei! Kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä lapsikasteen oikeutuksesta ja apostolisesta alkuperästä!
Hippolytoksen kirkkojärjestys:
Roomalainen Hippolytos (170-236), Irenaeuksen oppilas, tunnetaan erityisesti ns. "Hippolytoksen kirkkojärjestyksen" luojana. Se kirjoitettiin vasta vuonna 215, mutta se kuvaa Rooman seurakunnan olosuhteita jo toisen vuosisadan keskivaiheilla. Siitä käy ensinnäkin ilmi, että pääsiäisaamuna oli seurakunnan suuri kastejuhla, jossa "ensiksi tulee kastaa lapset. Kaikkien, jotka voivat puhua puolestaan on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun muun perheeseen kuuluvan puhuttava."
Lapsikastetta ei siis tarvinnut mitenkään puolustaa. Se oli selviö! Tästä käy myös ilmi, että jo tuolloin oli käytössä ns. kummijärjestelmä.
Origenes:
Kirkkoisä Origenes (185-254), oli Aleksandrian koulun etevin teologi. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä, samoin hänen isoisänsä ja todennäköisesti myös isoisän isä. Origenes itse, hänen äitinsä ja hänen isoisänsä oli kastettu lapsena. Hänen isoisänsä oli elänyt vuosikymmeniä aikana, jolloin apostoli Johannes vielä eli. Origenes siis tiesi, mitä puhui.
Selittäessään 3. Mooseksen kirjaa Origenes kirjoittaa: "Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia." Roomalaiskirjeen kommentaarissa hän tarkentaa: "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia." Samassa yhteydessä hän puhuu myös siitä, miten apostolit "tiesivät, että kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen."
Rinnakkaiskohta tälle löytyy Luukkaan evankeliumin kommentaarista: "Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Näin Origeneksen perustelu käsittää myös perisynnin. Origenes todistaa siis selvästi lapsikasteen apostolisen alkuperän puolesta.
Augustinus:
Kirkkoisä Augustinus (354-430), vanhan kirkon suurin persoonallisuus Paavalin jälkeen, valittiin vuonna 395 Hippon piispaksi, jossa virassa hän oli kuolemaansa asti. Hänen valtavasta kirjallisesta tuotannostaan poimimme pari kohtaa. Hän sanoo: "Kirkon tapa kastaa pienokaisia ei ole halveksittava eikä myöskään uskottava, ellei se olisi apostolinen tapa."
Augustinuksen aikalainen oli esim. pelagiolaisuuden (harhaoppi) "isä" britannialainen munkki Pelagius, joka saapui Roomaan. Perisynnin kieltämisestään huolimatta hän sanoo: "En ole edes kuullut, että kukaan harhaoppinen olisi ollut niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen."
Pelagiolaisuutta vastaan suunnatussa teoksessaan Augustinus kirjoittaa: " Kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta. Se on aina pitänyt siitä kiinni."
Yhteenveto:
Alkukirkon ajalta vuoteen 430 mennessä on säilynyt lukuisia kirjoituksia, jotka joko suorasti tai epäsuorasti puhuvat lapsikasteesta. Koko vanhan kirkon yksimielinen todistus on lapsikasteen apostolisen alkuperän puolella. Kaikkialla (Gnostilaisesta markionilaiskirkosta voimakkaita vaikutteita saanutta Itä-Syyrian kirkkoa lukuunottamatta) kohdataan 100-luvulla lapsikaste vanhana ja vakiintuneena koko kirkon tapana, jonka sekä idässä, että lännessä katsotaan periytyvän apostoleilta.
Neljänä ensimmäisenä vuosisatana kukaan ei vastusta lapsikastetta eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Vain yksi mies (Tertullianus) tahtoo siirtää kasteen myöhempään ajankohtaan, mutta siihenkään ei suostuta. Vanhan kirkon yksimielinen todistus on, että lapsikaste on apostolista alkuperää. Kuluu yli tuhat vuotta, ennen kuin ensimmäinen lapsikasteen hylkäävä ja "uskovien kastetta" puolustava ryhmittymä ilmestyy kirkon historiaan. Ensimmäisen lapsikasteen hylänneen ryhmän historia tuntee vasta 1100-luvulta Ranskasta. Pierre de Bruis oli ensimmäinen baptistisen kasteopin edustaja (1104), hänen kannattajiaan sanottiin "petrobrusialaisiksi". Runsaammin uudestikastamista alkoi esiintyä vasta uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla (alkaen v. 1525).
Kumpaa me nyt uskomme, kristillisen kirkon yksimielistä todistusta vai "vapaita suuntia" eli oman aikamme uudestikastajia? -Onko 1900-luvun uudestikastaja näissä asioissa luotettavampi lähde kuin apostoli Johanneksen opetuslapsi? Kun on kysymys siitä, onko lapsikaste apostolista alkuperää vai ei, , ensimmäisten kristillisten vuosisatojen todistus painaa ehdottomasti enemmän, kuin tällä vuosituhannella eläneitten uudestikastajien mielipiteet.
Kristillisessä kirkossa opin ratkaisee Raamattu, eikä perimätieto. Kirkon historialla on silti oma merkityksensä. Onhan selvää, että jos apostolit kastoivat lapsia, käytäntö periytyi kirkkoon. Sellaista apostolista tapaa ei olisi voitu heti poistaa. Jos taas apostolit eivät olisi kastaneet lapsia eivätkä hyväksyneet lapsikastetta, sen mukainen kastekäytäntö olisi ainakin jossain ollut käytössä heti apostolisen ajan jälkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksin kertaisesti luen vain raamatusta esim,Johannes kastajan sanat minä kastan teidät vedellä parannukseen,mutta mun jälkeeni tulee toinen joka on minua väkevämpi,minä en kelpaa edes riisumaan kenkiäni hänen jalastaan.HÄN
kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella.Ensimmäisestä helluntaista lähtien alkoi Jeesus kastaa ihmisiä pyhällä hengellä.Joka uskoo ja kastetaan ,pelastuu .Näin yksinkertaista se on rakas veljeni.Uskon vain raamattuun.
Raamattuun"", sanoi avauksen kirjoittaja!
Miksi sitten ystävä hyvä höpötät lapsikasteesta,mm!
"" Ja Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: Ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista!" (Kol. 2:11-12) ""
""Pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta!" (Tiit. 3:5)""
""...vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti." (Hebr. 9:10) ""
"" Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:11) -Tämä on puhuttu uuden liiton seurakunnalle uuden liiton "pesosta" -eli kasteesta!""
""Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, Sanan kautta!" (Ef. 5:26)""
"" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)""
"" Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27)""
"" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Ap. t. 2:38)""
Yhteenveto:
En löydä ainuttakaan sanaa yllä olevista Raamatun jakeista,jotka, edes viittaisi jotenkin lapsikasteeseen,ei sinne päinkään,ja kovasti näillä yrität perustella lapsikastetta!
Vai "revinkö" ne irti SINUN oppisi yteydestä,niin että Raamattu ei sellaisenaan asiaa kerokkaan,vaan täytyy "selittää",sehän sinulta käy,vaikka turhaakin turhempaa höpötystä ja joutavaa litaniaa,ei mitään tolkkua.
En halua sinulta missään tapauksessa riistää taivasosuutta,tietämättömyyden aikoja Jumala kärsii ja antaa anteeksi,erhetykset,kukapa meistä ei joskus hairahtuisi.
Mutta lopeta opettaminen,hyvä mies. Siunausta.
Mainitsemasi "kirkkoisät" kastettiin itsekin pääosin hyvin myöhäisellä iällä, vasta aikuisina.
Ja mitää tulee apostolien suorittamiin lapsikasteisiin - esitäpä tässä ja nyt edes yksi sellainen - mainitse myös raamatunpaikka! Olen tullut uskoon jo kauan sitten, enkä ole vieläkään sellaista löytänyt ja väitän, että sinäkin siis valehtelet sen, kuten jotkut kirkkoisistä. Huomaan sinut epärehelliseksi, -tee siis parannus ja lue Raamatusta suoraan, mitä se sanoo uskoontulon ja kasteen suhteesta: onhan se kuitenkin myös luterilaisen kirkon opilliseksi ohjeeksi mainittu. Vaikka uusi käännös nyt onkin ala-arvoinen väännös.
Voi voi kun te riitelette ja vääristelette historiaa!Lapsikaste on kristillinen niinkuin verikaste jonka Jeesus sai.Hellarit vääristelevät historiaa niikuin jehovat omalla sarallaan.Kaste oli suuri tapahtuma alkuseurakunnalle.Sitä se ei ole teille.Vesi ja henki!Kaste on ainoa tapahtuma missä vesi ja Henki on yhtäaikaa läsnä.Jo alkukieli puhuu sen puolesta.Ortodoksina puolustan oppia,mutta en kiistele.Raamattua ei pidä tulkita omien kokemusten kautta.Sitäpaitsi,Raamattu on kirkon kokoama,se ei ole taivaasta pudonnut.Yhtä tärkeää on tutustua alkuseurakuntien toimintaan kuin lukea Raamattua.Muuten,hyväksyykös hellarit ehtoollisen naisille?Raamatussa siitä ei ole sanaakaan...Jos jotain ei Raamatussa mainita niin se ei tarkoita epäkristillisyyttä!LApsikaste,naiset ja ehtoollinen,...Kasteen uusiminen on Jeesuksen ruumiin pilkkaa!Yksi kaste riittää.
Olisin kiinnostunut kuulemaan tuosta "ainoa tapahtuma missä vesi ja Henki on yhtäaikaa läsnä. Jo alkukieli puhuu sen puolesta."
Alkukieltä osaamattomana, voisitko selittää minulle kuinka alkukielessä tämä on, että siis alkukieli KOROSTAA että vesi ja Henki on yhtäaikaa läsnä? Ja että se on nimenomaan lapsikaste jossa näin tapahtuu?
Mikä muuten on ortodoksien opetus/näkemys kasteesta?
Kiitos.
>>Kasteen uusiminen on Jeesuksen ruumiin pilkkaa!<
>>Yksi kaste riittää.<
//Vastaan-
//En ymmärrä miten "kasteen uusiminen" Jeesuksen ruumiin pilkkaa olisi? Uusiminen vain on turhaa!Kastetta ei tarvitsekaan uusia kunhan se vain on Raamatullisesti oikein suoritettu uskoontulleille ihmisille!
Mikäli tarkoitat kasteella "sylivauva kastetta", niin se on turhaa! Jeesukse sanoi ,että lasten KALTAINEN on taivasten valtakunta! Täällä hän halusi tuoda esiin sen, että lapset ovat sellaisenaan Jumalaan valtakunnan perillisiä mikäli esim, onnettomuudessa tms, menehtyisivät!
"Lasten kaltainen" tulee olla aikuisenkin LUOTTAMUS Jumalan sanaan Kristuksen suorittamasta sovitustyöstä Golgatalla meidän vuoksemme!
Kun siihen luotamme on Jumalan Pyhä henki saanut sijaa uskovan sydämessä ja hänestä on tullut Jumalan lapsi uskonsa tähden!
Ei ole n`s "perisyntiä" koska Jumala astui alas Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!
Kun lapsi syntyy maailmaan, niin hän syntyy sovitettuun maailmaan, hänen "esi-isien" syntipainen ei koska lainkaan häntä! Vaan jokainen on tilivelvollinen omista synneistään Jumalalle! Samoin tämä "vauvelikin" kunhan hän vain ensin varttuu siihen ikään jolloin hänellä on tuo "tilinmaksu aikansa" tullut hänen eteensä!
"Perisynti" siinämielessä on olemassa siten, että ihmiskunta tuli "synnille alttiiksi" heikon luonteensa vuoksi, ja siksi juuri jokaisen on itse oltava eräänkerran Jumalan edessä Kristuksen kautta Jeesukseen uskomisen perusteella, syntiensä tähden.
"Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"!
Koska kaste ei ole "lihan saastan =(synnin)- poistamista",vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, on kirkollinen vauvakaste syntien sovittajana Raamatullinen harha joka ottaa Jeesuksen paikan syntien sovittajana, ja juuri siksi se on syvää harhaopetusta!
Usko Jeesukseen syntien sovittajana on Raamatullinen opetus ja uskon kautta Kristuksen veren sovitusvoimaan me saamme syntimme anteeksi!
Emme siis kasteen kautta ,vaan Uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa!
>>1 Joh. 1:7
"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
"Tämän -VERTAUSKUVAN MUKAAN- vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena", joka ei ole "lihan saastan =(synnin)- poistamista", vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
Kun kaste otetaan uskoon tulleena, niin sitä ei todellakaan enään tarvitse uusia! Vaan silloin tuo "yksi kaste" riittää!
Jos ihminen on kastettu siten ,että Raamattu ei siten opeta, vaikka kymmenenkin kertaa, on kaste silloin turha ja hyödytön! Eli häntä ei ole kastettu silloin vielä lainkaan!
Kun ihminen Jumalan sanan vaikutuksesta saa uskon sydämeensä ja sitten haluaa Raamatullisen kasteen itselleen, niin hänet kastetaan veteen "upottamalla"! Ei valelemalla niinkuin ev,lut kasteen toimittaa ja opettaa!
Tässä seuraavassa jakeessa seuraan Raamatunmukaisesti sekä usko, että kaste...
>>Apt. 8:12
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset"!