Joskus tuntuu, että kuolema nähdään itsestäänselvänä asiana. Monet ihmiset elevät vain elämäänsä ja unohtavat sen, että kuoleminen on kokoajan mahdollista. Suraavan nurkan takana voi olla joku puukon kanssa odottamassa.
Mitä meille oikeastaan tapahtuu kuoleman jälkeen? Kuinka suuri mahdollisuus on, että Jumala tosiaan olisi olemassa ja pääsisimme taivaaseen? Meillä on vain 2000 vuotta vanha kirja ja satu, joka saattaisi yhtä hyvin olla vain valhetta. Miksi me oikeastaan edes olemme täällä?
Mitä meille oikeastaan tapahtuu kuoleman jälkeen? Kuinka suuri mahdollisuus on, että Jumala tosiaan olisi olemassa ja pääsisimme taivaaseen? Meillä on vain 2000 vuotta vanha kirja ja satu, joka saattaisi yhtä hyvin olla vain valhetta. Miksi me oikeastaan edes olemme täällä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli tämä luonnon kiertokulku joka koskee kaikkia eläviä olentoja maapallolla, hyönteisistä ihmisiin. Tarkoituksemme täällä on varmistaa lajimme säilyminen, eli jatkaa sukua sekä kasvattaa jälkikasvumme ja sen jälken kuolla pois seuraavan sukupolven tieltä
Ihmisen on vain niin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että ei sillä ole tässä mailmassa sen kummempaa tarkoitusta kuin sen omistamalla koirallakaan. Ja siksi luodaan jumalia ja taru kertomuksia ikuisesta elämästä ja ihmisen elämääkin suuremmasta tarkoituksesta tällä pallolla. Jotta ei tarvisi kohdata sitä todellisuutta, joka on kuitenkin mielestäni kaikkein loogisin
Yksi gramma kokemusta vastaa tonnia uskoa:
http://www.nderf.org
Minä pidän suurena todennäköisyytenä sitä, että tämä materiaalinen maailma ei sittenkään ole kaikki, ja Stingin laulun sanojen mukaan "we are spirits in a material world".
Minulla on kaksi läheistä ystävää, jotka ovat käyneet rajan tuolla puolen. He eivät enää usko Jumalaan. He tietävät, että Jumala on olemassa.
Mites oliko ne siun kaverit uskovaisia ennen kokemusta? Kumman paikan kaverit näki?
Eivät olleet; toinen tosin oli sekoillut rankemmansorttisesti saatananpalvonnan kanssa. Molemmat kohtasivat Jumalan.
Mielenkiintoista sinänsä, Jumala ei ollut vihainen, kostonhimoinen tai raivoissaan tälle toiselle, vaan lähinnä surullinen ja pahoillaan, että noin oli päässyt käymään.
Ihminen on mysteeri,olemassaolon syytä miettii jokainen joskus.Jokainen ihminen kokee olemassaolonsa eri tavalla, on herkkiä ja vähemmän herkkiä ihmisiä.Vähemmän herkille on tyypillistä väittää, ettei Jumalaa ole, ettei henkimaailmaa ole.He ovat sokeita siis jopa omalle olemassaololleen.Eihän me täällä oltais ihmettelässä, jos maailmaa ja ensimmäistä ihmistä ei olisi luotu.Jumala loi ne.Sitä ennen ei ollut mitään.Olemme osa luonnon kiertokulkua, mutta meissä elää henki, joka loi alussa maailman ja saa kevään tulemaan joka vuosi, kukat kukkimaan ja maan kasvamaan viljaa.
Joitakin ihmisiä on henkimaailma lähellä.He näkevät kaiken luodun kauneuden, tuntevat olevansa osa tätä jatkuvasti muovautuvaa ihmettä.Se, minne jatkamme tästä tomumajasta, riippuu varmasti omasta uskosta.Ne, joiden sielu on kevyt kuin höyhen, leijailevat epäilemättä valoon.
Jumalaa voi luonnehtia täydelliseksi tietoturvapäälliköksi. Meille annetaan täsmälleen niin paljon tietoa itsestämme ja olemassaolostamme ja kaiken tämän tarkoituksesta kuin tarvitsemme.
Jottemme väärinkäyttäisi sitä.
Tajusin oman herkkyyteni ja sen, että henkimaailma todella on olemassa ja läsnä vasta, kun todella sain konkreettisen osoituksen sen olemassaolosta ja siitä, että se, mitä UT:ssa sanotaan, on totta. Olemme kaikki pieniä osia tästä kokonaisuudesta.
En tiedä, onko Jumalaa tai Jeesusta ollut koskaan olemassa, mutta mitä se haittaa jos uskon siihen. Jos ei ole tarjota parempaa, ja usko lohduttaa minua, mitä se ketään vahingoittaa. Saapahan elää elämänsä onnellisena uskoen, kuin hysteeriseti peläten. Lopputulos on kumminkin sama.
Kuolemasta voimme tietää varmuudella että esimerkiksi kuollut ihminen muuttuu maaksi, mutta mitä tiedämme ELÄMÄN HENGESTÄ joka maan aineksissa vaikuttaa elävänä persoonana? Viisainkaan ihminen ei ole koskaan kyennyt selvittämään sitä. On olemassa vain lukematon määrä teorioita, mutta keskeisin lähtökohta niissä aina on että jotakin on tapahtunut. Uskomme luojaan tai emme, mutta käsityskykymme, viisautemme, ja tietomme on vajavaista. Meillä ei siis todellisuudessa ole kanttia edes epäillä etteikö olisi olemassa rajallisen käsityksemme ylittävää viisautta elämän hengen lähdettä ja kaiken tarkoitusta.
kuolleena haluan päästä eroon kaikesta,en halua
toista uusintaa elämähän on turhempia juttuja
mitä olen nähnyt ja kokenut.On rauhoittavaa
tietää et emme ole ikuisia.
Kuolema ei ole pakopaikka! Kaikki kutsutaan kerran ylösnousemuksessa tuomioistuimen eteen ja siinä julistetaan päätös, joko iankaikkiseen elämään, tai kuolemaan ja kadotukseen.
http://www.zarqon.co.uk/Lancet.pdf