Kari Kuula kertoo kirjassaan Hyvä, paha ja synti luterilaisesta etiikasta. Luterilaisessa ajattelussa luotetaan siihen, että ihmisellä on Jumalalta lähtöisin oleva luonnollinen moraalin taju. Kristityn ja ei-kristityn näkemykset oikeasta ja väärästä ovat periaatteessa samanlaisia. Mutta:
"Luterilaisen etiikan mukaan kristityn ja ei-kristityn elämäntavat eivät ole täsmälleen samanlaisia.
Uskon todellisuuden ulkopuolella ihminen noudattaa luonnollista moraalilakia pakosta tai koska hän uskoo siitä olevan hyötyä itselleen. Ihminen siis tavoittelee pohjimmiltaan omaa etua tehdessään rakkauden tekoja. Tämä johtuu synnin vaikutuksesta. Synti ei turmele ihmisen kykyä ymmärtää mikä on oikein, mutta se tuo oikein tekemiseen itsekkyyden ja oman edun motiivin. Ihminen itse ei kuitenkaan tiedosta tätä vaan uskoo toimivansa altruistisesti.
Uskon todellisuudessa elävän kristityn teot ovat motiivinsa suhteen toisenlaisia. Kristitty tekee hyviä tekoja ilman ulkonaista pakkoa ja lähimmäisensä edun tähden. Lisäksi kristitty pitää tärkeänä tehdä oikein siksi, että se on Jumalan tahto. Motiivien tasolla kristityn valintoja ohjaavat oman edun sijaan lähimmäisen tarve ja halu noudattaa Jumalan tahtoa."
Laitoin tämän viestin ateismipalstalle koska haluaisin kuulla ateistien mielipiteitä Kuulan esittämästä moraalin motiivien erosta, miksei myös palstalla vierailevien uskovaisten.
"Luterilaisen etiikan mukaan kristityn ja ei-kristityn elämäntavat eivät ole täsmälleen samanlaisia.
Uskon todellisuuden ulkopuolella ihminen noudattaa luonnollista moraalilakia pakosta tai koska hän uskoo siitä olevan hyötyä itselleen. Ihminen siis tavoittelee pohjimmiltaan omaa etua tehdessään rakkauden tekoja. Tämä johtuu synnin vaikutuksesta. Synti ei turmele ihmisen kykyä ymmärtää mikä on oikein, mutta se tuo oikein tekemiseen itsekkyyden ja oman edun motiivin. Ihminen itse ei kuitenkaan tiedosta tätä vaan uskoo toimivansa altruistisesti.
Uskon todellisuudessa elävän kristityn teot ovat motiivinsa suhteen toisenlaisia. Kristitty tekee hyviä tekoja ilman ulkonaista pakkoa ja lähimmäisensä edun tähden. Lisäksi kristitty pitää tärkeänä tehdä oikein siksi, että se on Jumalan tahto. Motiivien tasolla kristityn valintoja ohjaavat oman edun sijaan lähimmäisen tarve ja halu noudattaa Jumalan tahtoa."
Laitoin tämän viestin ateismipalstalle koska haluaisin kuulla ateistien mielipiteitä Kuulan esittämästä moraalin motiivien erosta, miksei myös palstalla vierailevien uskovaisten.
Vastaukset 45
Vanhimmat
selkeästi luterilaisen lahkon kristitty.
Miten muuten asian saa käännettyä päälaelleen.
Käytä vaikka tuota hakua ja etsi aiemmat vastaukset joissa perustellaan miksi uskova toimii pakon tai pelon edessä.
Aika tavanomainen arvio.
Itse olen sitä mieltä että sekä uskovien että ei uskovien, tapauskovaisten ja hihhulien, eri uskontojen edustajien... kaikkien ihmisten moraali rakentuu samoista aineksista: ympäröivä yhteiskunta, perhe, ystävät, oma pohdiskelu.
Uskovaiset selittävät tekevänsä jumalan tahtoa. Ei-uskovat tekevät hyviä töitä koska maailma on silloin lopulta parempi elää sekä itselle että muille.
Molemmat tuntevat hyvää oloa hyvyyttä tehdessään. Eli siinä mielessä kummankin tarve hyvyyteen on itsekäs. Uskova voi sanoa "ihanaa, olen tehnyt hyvän työn, nyt jumala tykkää". Ei-uskova voi sanoa "ihanaa, olen tehnyt hyvän työn, nyt olen tehnyt ihmisiä onnellisiksi ja jotkut saattavat noudattaa esimerkkiäni".
Eli vastustan uskovien ja ei-uskovien erottelua. Samanlaiset inhimilliset puolet on kummallakin, he vain selittävät sitä eri sanoilla.
Minusta ihmiselle on jo evoluution kautta kehitynyt tiettyjä perus arvoja jotka mahdollistavat ihmislajin säilymisen. Ja niitä voi korkeintaan uskonnon tapainen memeetinen hirviö kierouttaa.
Itse olisin ajatellut asian olevan pikemminkin päinvastoin: uskovainen tekee hyvät tekonsa pakosta, ei-uskova vapaasta tahdostaan. Erona myös se, että mielestäni "Jumalan tahto" on aivan ilmiselvästi ulkoinen pakko.
" Ihminen siis tavoittelee pohjimmiltaan omaa etua tehdessään rakkauden tekoja."
Joka ainoa ateisti (ja uskova) on varmaankin tehnyt niitä hyviä tekoja ilman, että olisi edes olettanut niistä olevan mitään hyötyä itselleen. Näin vaikka rajattaisiin vain sellaiset teot, jotka vaativat jotain itseltäänkin.
Asia ei tietenkään ole musta-valkoinen; uskovat eivät ole homogeenistä joukkoa, kuten eivät myöskään ei-uskovat.
Kuula ei varmaan mitenkään perustele väitettään. Joten mitä siitä voisi sanoa?
Itse pidän ajatusta vieraana. Kristitty ei ole yhtään sen moraalisempi kuin ei-kristitty. Miksi olisi?
Peruskysymys onkin se, että mikä tekee kristitystä kristityn?
Taidatkos siihen vastata?
>> Peruskysymys onkin se, että mikä tekee kristitystä kristityn? >>
Ne tilastot joita palstalla tämän tästä näkee, kertovat kristittyjä olevan xx%, ateisteja pari prosenttia. Luulisin että tilastoissa esim. minut laskataan kristityksi ?
Mikä minusta sellaisen on tehnyt ?
En minä vaan tiedä, olisiko vanhempien päätös tai ehkä kanslisti, joka aikoinaan sellaisen tiedon kirkonkirjaan merkitsi ?
Vai olisiko se rituaali jota kasteeksi kutsutaan tai sen toimittanut kirkonmies, kuka sitten lie ollutkin ? Vaikeaa minun kuitenkin on muutaman viikon ikäistä, mistään mitään ymmärtämätöntä kersaa kristityksi mieltää.
Tämähän oli mielenkiintoinen kysymys, kerroppa oikea vastaus, kun sen ilmeisesti tiedät.
Minun määritelmä: kristitty on henkilö, joka seuraa Raamatun sanomaa. Ongelma vain on se, että mikä on Raamatun sanoma. Vaikka toitotetaan Jeesuksesta ja lähimmäisenrakkaudesta, niin samalla ollaan valmiita riistämään lähimäisiltä perusoikeuksia.
Hebron, tiedän että olet eri mieltä. Sinun mielikuvitusmaailmassa on kristittyjä ja "kristittyjä". Kristityt ovat nöyriä, kilttejä, mukavia, kunnollisia, rehtejä jne jne jne, kun taas "kristityt" ovat itsekkäitä, pahoja, epämiellyttäviä, selkärangattomia, valehtelevia jne. Ainoa yhdistävä tekijä on se, että molemmat kutsuvat itseään kristityiksi.
Ei se ole kristitty, joka ulkonaisesti on kristitty.
Vasta sisäinen muutos tekee ihmisestä kristityn. Sisäinen muutos tarkoittaa sitä, että Jumala antaa synnit anteeksi ja alat elämään kokonaan uutta elämää Jumalan ystävänä. Kristitty rakastaa Jumalaa!
Nimi kirkonkirjoissa on vain nimi paperilla, ei muuta. Vasta perusteellinen statuksen muutos tekee ihmisestä kristityn.
Kristitty on henkilö, joka tekee Jumalan tahdon ja uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä anteeksiantajana.
>> Ei se ole kristitty, joka ulkonaisesti on kristitty. >>
Aivan samaa olen epäillyt itsekkin.
Kertoisitko vielä käsityksesi seuraavasta
- Montako % suomalaisista on kristittyjä ?
- Kuinka monta kristittyä on maapallolla ?
> Vaikka toitotetaan Jeesuksesta ja lähimmäisenrakkaudesta, niin samalla ollaan valmiita riistämään lähimäisiltä perusoikeuksia. <
Jos kristitty elää Raamatun ohjeiden mukaisesti ja puhuu lähimmäisenrakkaudesta, ei mainitsemaasi ilmiötä pääse syntymään. Tutustupa Apostolien tekojen kymmeneen ensimmäiseen lukuun. Saat sieltä esimerkin siitä miten ensimmäiset kristityt käyttäytyivät.
> kun taas "kristityt" ovat itsekkäitä, pahoja, epämiellyttäviä, selkärangattomia, valehtelevia jne. Ainoa yhdistävä tekijä on se, että molemmat kutsuvat itseään kristityiksi. <
Ovatko tällaiset "pahoja, epämiellyttäviä, selkärangattomia, valehtelevia " ihmiset sellaisia kristittyjä, jotka rakastavat Jeesusta Kristusta, vai ovatko he vain kirkon jäseniä?
Raamatusta ei löydy minkäänlaista perustetta em. kaltaisille teoille. Minä itse en henkilökohtaisesti hyväksy sitä, että joku elää kristittyjen statuksella eikä toimi kuten hänen pitäisi - Jeesuksen opetuksen mukaisesti.
Näillä kahdella "kristitty" -ryhmällä on vissi ero.
"Näillä kahdella "kristitty" -ryhmällä on vissi ero."
Ei. Väärin. Täysin väärin. Hebron, sinä olet luonut tämän eron, koska se parantaa sinun asemaasi. Se saa sinut ja sinun henki. koht. uskontosi näyttämään paremmalta. Jos joku kristitty tekee jotain, mikä saa sinut ja sinun henk. koht. uskontosi näyttämään huonolta, niin sinä vain yksinkertaisesti leimaat tämän kristityn "ei-oikeaksi-kristityksi".
Ok, mennään leikkiin mukaan. Ne natsit, jotka olivat vastuussa n. 6 miljoonan juutalaisen murhasta...eivät olleet oikeita natseja. He vain kulkivat "natsi"-nimityksen alla. Eli natsit eivät olleet vastuussa niistä kuolemista, miltäs tämä kuullostaa?
Aih niin. "Jos kristitty elää Raamatun ohjeiden mukaisesti ja puhuu lähimmäisenrakkaudesta, ei mainitsemaasi ilmiötä [perusoikeuksien riisto lähimmäisiltä] pääse syntymään."
Tutustu tähän sivustoon: http://www.godhatesfags.com/
Ovat he kristittyjä? Minun mielestäni kyllä. Tuo kirkko edustaa yhtä tulkintaa Raamatusta. Onko Hebronilla valtuudet sanoa mikä on oikeata kristillisyyttä ja mikä ei? Tuo on aikamoista itsensä korottamista.
Kysymyksesi on hieman hankala, sillä en ole koskaan miettinyt asiaa. Tiedän ainoastaan, että kun kristittyjen täysi luku on saavutettu (liian laaja alue käsiteltäväksi tässä nyt), saapuu Jeesus Kristus noutamaan seurakuntansa pois maan päältä.
Mutta määrätyt arviot kristittyjen lukumäärästä ovat luettavissa seuraavasta dokumentista:
"Maailman 2,1 miljardista kristitystä n. 1,2 miljardia elää länsimaiden ulkopuolella. Afrikassa kristillisiin kirkkoihin liittyy päivittäin keskimäärin 23.000 ihmistä, kun taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kirkot menettävät päivässä n. 6000 jäsentä. Afrikassa kristittyjä oli v. 1900 n. 10 miljoonaa (9,2%) ja nykyisin EU:n väestöä vastaava määrä (Afrikassa n.383 miljoonaa, 45 %). Aasiassa puolestaan kristittyjä on nykyisin n. 324 miljoonaa. Siellä kristittyjen määrän kasvu on ollut suurinta Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Kiinassa eletään historian suurimpia herätyksen aikoja. Kukaan ei tarkkaan tiedä kiinalaisten kristittyjen määrää, mutta varovaisten arvioiden mukaan puhutaan kymmenistä miljoonista, ja World Christian Encyplopedia arvioi sen jopa 90 miljoonaksi."
Lähde: http://www.suol.fi/ahonen.htm
Sitten ne suomalaiset.
Kirkon näkemys kristittyjen lukumäärästä Suomessa on mahdollisesti erittäin ruusuinen. Kuten tunnettua, kristityn määritelmä on aina erilainen riippuen tulkinnasta.
Jos kristityksi luetaan sellainen henkilö, jonka Raamattu määrittelee kristityksi, niin silloin Suomessa on heitä hyvin vähän. Lukua en ala arvioimaan, koska minulla ei ole dokumentoitua tietoa asiasta.
> Ei. Väärin. Täysin väärin. Hebron, sinä olet luonut tämän eron, koska se parantaa sinun asemaasi. Se saa sinut ja sinun henki. koht. uskontosi näyttämään paremmalta. <
En ole luonut mitään eroa, vaan olen lukenut Raamattua. Siellä sanotaan selvästi kuka on kristitty ja kuka ei.
> Ok, mennään leikkiin mukaan. Ne natsit, jotka olivat vastuussa n. 6 miljoonan juutalaisen murhasta...eivät olleet oikeita natseja. <
Mitä historia kertoo? Olivatko he natseja?
> Onko Hebronilla valtuudet sanoa mikä on oikeata kristillisyyttä ja mikä ei? <
Ei, minulla ei ole mitään oikeutta sanoa sitä. Sen sanoo Raamattu, ja Raamatun määritelmä kristitystä ja Jeesuksen opetuslapsista on jokaisen luettavissa.
Oletko tutustunut Raamattuun?
"En ole luonut mitään eroa, vaan olen lukenut Raamattua. Siellä sanotaan selvästi kuka on kristitty ja kuka ei."
Kyllä olet. Käytät tätä eroa pitääksesi oman kilpesi kiiltävänä.
"Mitä historia kertoo? Olivatko he natseja?"
Historian mukaan kristityt(eivät kaikki) ovat tehneet kaikkea pahaa. Jos olet valmiina heittämään historian kirjat noitavainojen sekä ristiretkien kohdalla ikkunasta ulos, saat luvan myös heittää sen myös natsien kohdalla.
"Ei, minulla ei ole mitään oikeutta sanoa sitä. Sen sanoo Raamattu, ja Raamatun määritelmä kristitystä ja Jeesuksen opetuslapsista on jokaisen luettavissa."
Hevon paskat. Sinä ensin ylimielisellä röyhkeydellä väität, että eräät kristityt eivät ole kristittyjä, koska he saavat sinut huonoon valoon. Nyt sitten kyyrityt Raamatun taakse kuin pelästänyt hiiri.
"Oletko tutustunut Raamattuun?"
Olen lukenut ajatuksella kannesta kanteen. Aloitin ensimmäiseltä sivulta ja menin sivujärjestyksessä ihan loppuun saakka. En välttämättä muista kaikkea, mutta kauan siihen meni. Entäs itse?
>>Kiinassa eletään historian suurimpia herätyksen aikoja. Kukaan ei tarkkaan tiedä kiinalaisten kristittyjen määrää, mutta varovaisten arvioiden mukaan puhutaan kymmenistä miljoonista, ja World Christian Encyplopedia arvioi sen jopa 90 miljoonaksi."
Jos oikein kyynistä ihmiskuvaa halutaan viljellä niin voidaan väittää, ettei altruismia ole olemassakaan, vaan hyvillä teoilla tavoitellaan taivaspaikkaa, läheisten/Jumalan hyväksyntää tms. ja sitä kautta omaa hyvää oloa. Pohjimmiltaan kristityillä on aikalailla yhtä itsekkäät/epäitsekkäät vaikuttimet, motiivit ovat vain hieman eri lähtökohdista. Eikä hyvien tekojen arvoa laske muuten mitenkään se, että niiden tekijä saa myös itselleen hyvän olon. Rakkauskin vain kasvaa, jos se saa vastarakkautta.
Lienee välttämätöntä tuoda esiin Raamatun sana aiheesta, Matt. 25:31-46: "Mutta kun ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville:'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minun syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni'. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille:'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
Nämä ovat itsensä Herran sanat; jääköön nyt jälkimmäinen osio kirjoittamatta laiminlyöneistä ihmisistä ja heidän osastaan kadotuksessa.
Näemme siis, että nämä uskovat Jumalan ihmiset tekivät noita hyviä tekojaan tietämättään; ilman ansiotarkoitusta. Ja tällaisenhan voi saada aikaan ainoastaan Jumalan rakkauden vaikutus ihmisessä!
arvioit oman paikkasi olevan?
sillä jokainen, joka uskoo Herraan Jeesukseen, pelastuu!
En siis minäkään teoillani ja ansioilla vaan yksin armosta, yksin uskosta.
Ja kyseinen luku ei puhu muuten mitään Jeesukseen uskomisesta, tai edes Jumalaan uskomisesta, ainoastaan toisten ihmisten auttamisesta. Ja koska kaikki kristityt tietävät että tehdessään hyvää he tekevät sen kuin Jeesukselle, yksikään noista lampaista ei siis voi olla kristitty.
Heikki
uskon hedelmistä! Ja lampaathan ovat Raamatussa vanhurskaiden (uskovia) vertauskuvia, kun taas vuohet ovat jumalattomien. Hehän ovat epäuskossaan myös hedelmättömiä.
Ihmiset tappavat. Ihmiset tuhoavat. Ihmiset rakastavat. Ihmiset luovat uutta elämää.
Ja uskonnot väittävät hyviä tekoja heidän jumalansa ansioiksi, ja pahoja tapahtumia epäuskon seurauksiksi.
Eli "jumalan rakkaus" on abstrakti voima, empatia ihmisen sisällä, pyrkimys säilyttää elämä sen sijaan että tuhoaisi kaiken.
Noihin Raamatun sanoihin viitaten: kaikkien uskontojen tavoite on tulla "lampaiksi". Mutta kun siihen oikein kovasti pyyrkiin, muuttukin tietämättään "vuoheksi".
pettyisitkö, jos jumalattomat vuohetkin pääsisivät taivaaseen?
Vai oletko pahoillasi, jos vuohia joutuu helvettiin?
Katsotaan riittääkö kanttisi vastata.
niin minulle kuin uskoakseni kaikille toisillekin uskoville, jos nuo "vuohetkin" pääsisivät taivaaseen! On vain yksi ongelma; Raamatun mukaan taivaaseen ei voi päästä mitään syntiä - eikä näin ollen myöskään synneissänsä kuollut "vuohi" so ihminen.
Juuri siksi minäkin täällä ateistien palstalla kirjoittelen, että edes yksi kenties voisi löytää tien taivaan kotiin vievälle tielle!
näyttää jäävän huomiotta persoonallinen pahuuden isä, jota Raamatussa Perkeleeksi kutsutaan. Sen tarkoitus on ihmisen tuhoaminen ja suistaminen kadotukseen.
Toki syntiinlangenneen ihmisen mieli on luonnostaan pahaan taipuvainen, mutta sielunvihollinen on kaiken surkeuden alku ja juuri.
ei ole helppo. Jokainen tuntee vuohia. Omainen, ystävä, hyvä työtoveri ikuisessa piinassa, mikä painajainen se olisikaan...
ja uusi on sijaan tullut.
Ne, jotka joutuvat kadotukseen, muistavat kylläkin kaikki menetetyt mahdollisuutensa tulla uskovaisiksi ja tietävät taivaan olemassaolon ja sen ihanuudet.
Mutta taivaaseen päässeet taas eivät tiedä kadotuksessa olijoita eikä heidän kärsimyksiään, sillä kaikki synnin muistotkin ovat taivaassa pois pyyhityt.
>> Ne, jotka joutuvat kadotukseen, muistavat kylläkin kaikki menetetyt mahdollisuutensa tulla uskovaisiksi ja tietävät taivaan olemassaolon ja sen ihanuudet.
Mutta taivaaseen päässeet taas eivät tiedä kadotuksessa olijoita eikä heidän kärsimyksiään, sillä kaikki synnin muistotkin ovat taivaassa pois pyyhityt. >>
Onko olemassa minkäänlaista mahdollisuutta että käsityksesi ihmisen muistitoimintojen kehityksestä kuoleman jälkeen ei olisikaan 100% oikea ?
Johanneksen Ilmestys 21:3-4:
"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: 'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt".
Katkelma toiselta puolelta, Luuk. 16:22-28:
"Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen:'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä'. ---- Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
Ehkäpä nämäkin hieman antanevat lisää viitteitä - on tietenkin valta kullakin uskoa tai sitten ei.
Entä jos vaikka minä toimisin kuin hyvä kristitty kaikissa käytännön teoissani, jopa paremmin kuin sinä, mutten vain pystyisi Jumalaan uskomaan (en ole saanut mitään syytä siihen, enkä ala uskomaan varmuden vuoksi)? Rankaistaanko minua siitä, kun taas Jumalaan uskovat murhaajat pääsevät taivaaseen? Tiedän, etä aihe on aika loppuun kaluttu, mutta... vaihtoehdot ovat, että jos jumala on olemassa niin minä a)pelastun (kiva) b) en pelastu, jolloin jumala on verrattavissa lähinnä sadistiseen diktaattoriin, jollaisen puolella en haluaisikaan olla. Niinpä en ala uskomaan "varmuuden vuoksi". Ja uskokaa jo, että jos joku ei Jumalaan usko, on Raamatun todistusvoima hänelle nolla. Sitä on turha vetää keskusteluun mukaan, en minäkään paukuta päähäsi hindulaisuuden pyhää kirjaa.
Ja altruismista vielä: edelleen, vaikuttimet ovat molemmilla "puolilla" samat. Kutsukaa te sitä Jumalan rakkaudeksi, minä kutsun sitä sosiaaliseksi käyttäytymismalliksi. Kumpikaan ei ehkä suoraan tavoittele omaa etuaan, mutta uskoo kuitenkin toimivansa oikein, ja se on iso ajava voima.
>> Johanneksen Ilmestys 21:3-4: jne. jne. >>
- Ateistit eivät usko niinkuin sinä.
- Hindut, buddhalaiset jne. eivät usko niinkuin sinä.
- Edes liberaalit luterilaiset piispat eivät usko samalla tavalla kuin sinä.
Sinulle uskosi on epäilemättä ainoa oikea mutta kysymys kuuluikin:
** Onko olemassa minkäänlaista mahdollisuutta että käsityksesi ihmisen muistitoimintojen kehityksestä kuoleman jälkeen ei olisikaan 100% oikea ? **
dilemma on vaikea!
Tuosta uskomaan rupeamisesta, vaikkapa varmuuden vuoksi, on sanottava, että se on ihmiselle aivan mahdotonta; vain silloin kun on Jumalan antama etsikonaika, se on mahdollista. Noita etsikonaikoja annetaan ihmiselle 2-3 kertaa hänen elämänsä aikana; harvat vain ottavat siitä vaarin.
liberaalipiispojen kannanotoista! Samalla se on hyvin surullinen huomio.
Luonnollisesti kenenkään ihmisen, uskovaisen ja minunkaan ei ole mahdollista mennä puhumaan 100%:sti kuoleman jälkeisistä asioista, mutta Raamatun antama kokonaiskuva viittaa hyvin suurella todennäköisyydellä, että juuri näin on.
Vanhurskaita tottakai ovat, ja voivat olla uskoviakin, mutta eivät selvästikään Jeesukseen uskovia ja Matteusta lukeneita/kuulleita.
Heikki
>> Luonnollisesti kenenkään ihmisen, uskovaisen ja minunkaan ei ole mahdollista mennä puhumaan 100%:sti kuoleman jälkeisistä asioista, mutta Raamatun antama kokonaiskuva viittaa hyvin suurella todennäköisyydellä, että juuri näin on. >>
Tuo myönnytys riittää hyvin, todennäköisyydet ovat matematiikkaa. Ei kenenkään uskostaan tarvitse luopua, useimpien kohdalla en sellaista edes suosittelisi.
Kunhan vain voi myöntää että kaikesta huolimatta joku muukin voi olla oikeassa vaikka eritavalla ajatteleekin.
Fanatismillä ei yhteiskuntaa voi rakentaa, malttia ja yhteistyötä sen olla pitää.
JK. Liberaalipiispoissa ja heidän kannanotoissaan ei ole mitään surullista, usko on iloinen asia !
Ja sielunvihollinen on meidän jokaisen sisällä. Ihmisellä on tuhoava sekä rakentava puoli. Ja hyvin usein tuhoava, sadistinen, tukahduttava ja kapeakatseinen tuhoava puoli elää uskovien teoissa ja puheissa. Valitettavasti.
Syntyisikö vapaaehtoisuus esim. taivaspaikasta?
Ateistilla ei tavallaan ole mitään syytä tehdä hyvää. Näinollen ateistin hyvät teot painavat moraalisesti enemmän,vaikka näin tekona olisi identtinen kristityn kanssa.
Ateisti ei tunnusta synnin olemassaoloa,ja jos synti olisi,niin kun ateisti ei "vastusta pahaa syntiä Jeesukseen turvaten",niin ateistin pitäisi tehdä enemmän syntiä.
Kun tätä ei havaita,niin no jätetään sanomatta,ettei loukata uskovaisten maailmankäsitystä pakanallisella rienauksella.....
Uskovaisella on siis havaittavissa kaikkien tahojen havainnoin huomaama pakote tehdä hyvää(orjamoraali) ja ateistilla taas pakotteita ei ole,mutta tekee silti hyvää melko lailla saman verran kuin uskovakin(herramoraali)
-Kyllä. Nietche oli raivopää,mutta tarkoittaako tämä automaattisesti sitä,että hän olisi väärässä tässä asiassa?
Täyttikö Nietche oman "herramoraalinsa"?
-tuskinpa.
(Äijän tekstejä lukiessa kun vaikuttaa että mies jäi uskonnon hihnaan kuin koira,joka puree talutusremmiään matkalla eläinlääkärin lopetuspiikille...)
Niin, me ateistithan olemme tunnetusti tunnevammaisia psykopaatteja. Ihmiset tekevät hyviä tekoja koska suurimmalla osalla meistä on kyky empatiaan. Kyky nähdä itsensä toisen näkökulmasta ja tuntea toisen surua. On ihmisellä aika mustavalkoinen näkemys jos näkee moraaliset teot ainoastaan edun tavoitteluna. Samalla menetelmällä voidaan sanoa että uskovaiset hyvillä teoillaan haluavat mahdollistaa itselleen taivaspaikan. Itsekästä sekin. Epäitsekkäimmät ihmiset löytyvät varmaan buddhalaisten keskuudesta koska heille itseys ei ole mitenkään tärkeää.
ensin "squirrel'ille; ei ehkä kannattaisi kovin paljon tuohon Nietzheen turvautua; Raamattu taas on ylivertainen - jopa maallisen elämän ohjeena!
Ja noista hyvien tekojen ansioista; niilä ei kukaan voi ansaita taivaspaikkaa, sillä sanoohan Raamattu, että "meidän parhaimmat tekommekin ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä". Toisin sanoen ihmisellä (uskovallakin) on tahtomattaankin teoissaan ikäänkuin ketunhäntä kainalossa - oma kunnia ja erinomaisuus.
Niinpä ei jää jäljelle muuta kuin: armosta, anteeksiantamuksen ja uskon kautta Jeesuksen Kristuksen nimeen käy ihmisen tie taivaaseen!
"Raamattu taas on ylivertainen - jopa maallisen elämän ohjeena! "
Hmm.. Niin sen varjollahan on tehty vain hyviä asioita, mitä moraaliin tulee. Ristiretket ym. muka raamatun nimmissä tehdyt hirmutyöthän ovat vain saatanasta..
on tosiaan tehty paljon pahaa. Mutta on huomattava, että uskonto ja usko ovat kaksi eri asiaa. Tarvinneeko tarkentaa?
Niin.. Uskosta muodostuu uskonto kun moni uskoo samaan, ja joku/jokin otetaan uskon ohjaajaksi.
Totta kai usko johonkin on hyvästä. Pyrkiminen parempaan. Se, että joillakin asioilla on väliä. Että ei vain makaa sängyn pohjalla odottaen kuolemaa.
Uskonto taas on ihmisen sisäisen uskon käyttämistä yhteisen sovitun totuuden luomiseen. Sillä voi olla tuhoisia seurauksia.
"Moraalinen" ihminen noudattaa moraalia omasta velvollisuudentunnostaan. Oman onnen tavoittelu (synti?) rajoittuu tämän velvollisuudentunnon johdosta. Myös "ateistilla".
Uskovaiset sen sijaan (Herra Kuulan mukaan):
"kristitty pitää tärkeänä tehdä oikein siksi, että se on Jumalan tahto"
Ja:
"Motiivien tasolla kristityn valintoja ohjaavat oman edun sijaan lähimmäisen tarve ja halu noudattaa Jumalan tahtoa."
Eli nimenomaan kristityt toimivat "ulkoisen pakon" ohjaamina?