Syrjäytynyt vai itsensä syrjäyttänyt

Olipas taas typerä yleistys.

Anna esimerkki syrjäytyneestä, jota yhteiskunta "paapoo".

paapoa = hyväillä, hoivata, hemmotella, vaalia, palvoa hartaasti

Kaikki ne syrjäytyneet mitä minä näen tuolla kaduilla ja puistoissa... En ole saanut sellaista vaikutelmaa, että yhteiskunta hoivaa ja hemmottelee heitä. Päinvastoin. Suurin osa näyttää siltä, että Kuolema olisi heille tervetullut vieras.

Jos et ole vielä syrjäytynyt, nyt olisi aika syrjäytyä. Ethän halua tukea tätä Suomen rikastuttamista. Kun tarpeeksi paljon syrjäydytään, ei rikastuttamiseen enää riitä rahaa.

Hitto kun mua toisaalta kiinnostais jäljittää osa näistä nettiräkäläjä sittiäisistä ja alkaa sitten järjestelmällisesti tuhota niiden elämää. Ensin tuhota niiltä niiden talous ja terveys sellaiselle tolalle, mistä ne ei enää ikinä nouse jaloilleen. Siinä samalla alkaa sellainen eristäminen, koettaa löytää jokin tapa miten tuhota niiltä kaikki niiden ihmiskontaktit jollain erittäin kieroontuneella tavalla - tavoitteena aivan samoin tilanne, mistä ne ei enää ikinä nousis jaloilleen.

Tätä jatkaa näille räkäsittiäisille muutama vuosikymmen niin, ettei niistä lopulta olisi jäljellä kuin jokin tutiseva ihmisraunio, ja sitten lopuksi aukoa niille vielä naamaa samalla tavalla, sinä olet itse itsesi syrjäyttänyt - ihan oma vikas kun olet tuollainen itse asiansa sössinyt nyhverö.

Olemme kaikki tietenkin yhtä kauniita, yhtä fiksuja, yhtä terveitä ja yhtä kaikkea. Kaikilla meillä on ollut aivan ihana lapsuus ja maailma on paratiisi! Olet oikeassa, oma vika, mitäs meni!

Ihan sama koskee terveytensä ryypännyttä, sillä vika on ihan oma ja silti yhteiskunta eli muut ihmiset maksavat laskun.

Ihmiset pitää laittaa kantamaan vastuuta omista valinnoistaan. Tärkeää on kotikasvatus ja valistustyö. Jos joku haluaa olla yksin "syrjäytyneenä", niin ok ja jos ei halua, niin liittyköön sitten vaikka johonkin vapaaehtoistoimintaan tai ruvetkoon harrastamaan jotain mikä saattaisi ehkä kiinnostaa, ja jos mikään ei kiinnosta, niin ei sitten. Oma vika. Vanhukset ja liikuntakyvyttömät ovat asia erikseen, kun se ei ole heidän oma syynsä.

Ehdotan perustettavaksi jokaiselle suomalaiselle henkilökohtaisen sosiaalitilin, jonne maksetaan verot ja josta saadaa kaikki tuet työttömyyskorvauksia ja eläkkeitä myöten. Se motivoisi jokaista maksamaan veroja, kun näkee kuinka niistä kertyy rahaa itselle varastoon ja välttämään esimerkiksi turhia poissaoloja, koska niistä maksaa vastaavasti itse.

Jos tili joskus tyhjenee, niin silloin putoaa köyhäinavun hoiviin, joka on niukka ruoka ja muut tarvikkeet, eikä mahdollista juopottelua saati vierasmaalaisten maassaoleskelua ilman lupia tai toimeentuloa.

Ja toiset käyttäis mieluummin termiä syrjäytetty. Itse en koe järjestäneeni mitään elämäni vastoinkäymisiä tai ongelmia, vaan olen aina koittanut parhaani mukaan tehdä hyviä ratkaisuita niissä tilanteissa kulloisillakin voimavaroilla ilman mitää apua yhteiskunnalta. Jooh, voisi olla tietysti tyytymätön siihen, että toiset juo tai ottaa velkaa ja silti heitä autetaan, muttei ongelmiinsa syytöntä. Ennen ehkä olinkin. Mutta en koe, että yhteiskunta mitenkään paapoo ketään. Eivät monet ihmiset ole syypäitä omaan tuhoonsa ja kaikilla vain eivät voimat riitä, jos liikaa lyödään. Eikö meidän tulisi auttaa toinen toisiamme ja tukea? Olemmehan kaikki ihmisiä ja meidän tulisi olla lähimmäisiä toisillemme.
Nihilistisen ateistisen materialistisen natsievoluution kannattaja on henkilö, joka kokee, että jokainen vain pärjää niillä voimilla ja resurseilla, jotka on saanut ja jos ei pärjää kuolee pois johonkin olemattomuuteen. Ja ne jotka selviävät ovat jotain voittajia tästä natsikapitalistisen evoluutiopyörän menossa: ikäänkuin meidän pitäisi paeta viikatemiestä kilpajuoksussa ja se, joka jälkeen jää antaa muille etumatkaa. Siinä pelissä ei kukaan voita, koska me kaikki jäämme joskus viimeiseksi. Oma selviytyminen tuntuu varmemmalta, kun muut tipahtelevat oravanpyörästä; onhan sillä taattu parempi työpaikka ja isompi auto ja bling-blingiä, jos ajattelee niin.
Jos ajattelee, ettei meillä ole kiire mihinkään ja vajavaisuuksistamme huolimatta olemme kaikki samanarvoisia ja olemme vastuussa Jumalan edessä tämän elämän jälkeen jonne me kaikki päädymme, niin voi ajatella ja miettiä sitä miten kohtelemme kanssaeläjiä.

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Tähän vielä mietin sitä, kun juoppoja sivuttiin, miksi sitä ajatellaan, että alkoholisteja tulisi vihata tai alkoholistin pitäisi vihata itseään? Tietysti alkoholistin läheiset voivat olla katkeria, mutta ihan kuin se viha ja kovuus olisi se pakollinen hoitomuoto, tai jatkuva häpeä tai syyllisyys. Heikkoja ovat ihmiset eikä se lyömällä parane.