Helsingin Puu-Käpylä on kuin Daavidin oksa
Tunsin aikanaan erään kaverin jonka kanssa teimme kaikkea hauskaa. Kuljimme Stadin kuppilat läpi, iskimme naisemme samoista paikoista ja harrastimme yhdessä kaikkea kivaa, mm, valokuvausta. Kummankin mieli oli avoin kaikelle mitä maa päällään kantaa eikä mikään ollut sellainen aihealue josta emme olisi voineet keskustella avoimesti. Tunsin, että hän on minun ”bestis”.
Tämä kaveri muutti tyttöystävänsä vetovoimassa Puu-Käpylään. Pikkuhiljaa ”kaverini” luonne alkoi muuttua. Hänestä tuli ajan saatossa aina vain suvaitsemattomampi. Meni muutamia vuosia ja huomasin, että en voi enää keskustella hänen kanssaan samoista asioista kuin ennen. Enkä mistään uudemmistakaan. Enkä varsinkaan politiikasta. Jos otin tuon aiheen esille missä tahansa yhteydessä niin sain sellaisen omaan maailmankuvaani kohdistuneen arvosteluryöpyn osakseni, että oksat pois.
Noilla Puu-Käpylän sisäpihoilla kesäaikaan, grillibileistä toiseen kulkiessani huomasin, että tämä alue on henkinen sisäsiittola (kuten Daavidin oksa) jossa erilaisuutta ei katsota hyvällä ja jokainen ajattelee samoista asioista samalla tavalla ja minä olin aina kaikessa keskustelussa tikunnokassa ja arvostelun kohteena. Dreadlocksit heiluivat ja pilvi haisi. Kaveristani, joka oli entinen mainos / bisnesmaailmassa kannuksensa hankkinut, elämän myönteinen, suvaitseva City ihminen, oli tullut itsensä ja oman maailmankuvansa ympärille kietoutunut ja sulkeutunut vihervasemmistolainen joka näki ympärillään pelkkää vihaa. Mutta sen voin sanoa, että heillä oli kivaa.
En olisi koskaan voinut uskoa, että miten vahva vaikutus elinympäristöllä on ihmisen persoonan muokkaajana, jopa aikuisiässä. Mutta toisaalta tämä on tuttu tilanne ympäri maailman. Ei New Yorkin tai Los Angeles,in slummeissa mitään filosofeja tai tiedemiehiä kasva vaan se ympäristö kasvattaa kaltaisiaan. Aseiden kanssa riehuvia kouluja käymättömiä roistoja ja huumekauppiaita joita Poliisin kuuluu käsitellä silkkihansikkailla tai muuten,,,,
Tunsin aikanaan erään kaverin jonka kanssa teimme kaikkea hauskaa. Kuljimme Stadin kuppilat läpi, iskimme naisemme samoista paikoista ja harrastimme yhdessä kaikkea kivaa, mm, valokuvausta. Kummankin mieli oli avoin kaikelle mitä maa päällään kantaa eikä mikään ollut sellainen aihealue josta emme olisi voineet keskustella avoimesti. Tunsin, että hän on minun ”bestis”.
Tämä kaveri muutti tyttöystävänsä vetovoimassa Puu-Käpylään. Pikkuhiljaa ”kaverini” luonne alkoi muuttua. Hänestä tuli ajan saatossa aina vain suvaitsemattomampi. Meni muutamia vuosia ja huomasin, että en voi enää keskustella hänen kanssaan samoista asioista kuin ennen. Enkä mistään uudemmistakaan. Enkä varsinkaan politiikasta. Jos otin tuon aiheen esille missä tahansa yhteydessä niin sain sellaisen omaan maailmankuvaani kohdistuneen arvosteluryöpyn osakseni, että oksat pois.
Noilla Puu-Käpylän sisäpihoilla kesäaikaan, grillibileistä toiseen kulkiessani huomasin, että tämä alue on henkinen sisäsiittola (kuten Daavidin oksa) jossa erilaisuutta ei katsota hyvällä ja jokainen ajattelee samoista asioista samalla tavalla ja minä olin aina kaikessa keskustelussa tikunnokassa ja arvostelun kohteena. Dreadlocksit heiluivat ja pilvi haisi. Kaveristani, joka oli entinen mainos / bisnesmaailmassa kannuksensa hankkinut, elämän myönteinen, suvaitseva City ihminen, oli tullut itsensä ja oman maailmankuvansa ympärille kietoutunut ja sulkeutunut vihervasemmistolainen joka näki ympärillään pelkkää vihaa. Mutta sen voin sanoa, että heillä oli kivaa.
En olisi koskaan voinut uskoa, että miten vahva vaikutus elinympäristöllä on ihmisen persoonan muokkaajana, jopa aikuisiässä. Mutta toisaalta tämä on tuttu tilanne ympäri maailman. Ei New Yorkin tai Los Angeles,in slummeissa mitään filosofeja tai tiedemiehiä kasva vaan se ympäristö kasvattaa kaltaisiaan. Aseiden kanssa riehuvia kouluja käymättömiä roistoja ja huumekauppiaita joita Poliisin kuuluu käsitellä silkkihansikkailla tai muuten,,,,
Vastaukset 1
Vanhimmat
Dreadlock = rasta?