"Siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta sanoo, että hallinto-oikeudet ja Korkein hallinto-oikeus tulisivat kumoamaan lainvastaisina mahdolliset rangaistukset, joita papit saavat samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä.
– Vihkimisestä kieltäytyminen tällä perusteella voi täyttää syrjintärikoksen tunnusmerkistön. Papin toimittamaa vihkimistä ei voi missään olosuhteissa pitää virkavelvollisuuden rikkomisena.
Kangas muistuttaa, että pappi käyttää julkista valtaa vihkiessään pariskunnan avioliittoon. Tämä valta ei perustu kirkkolakiin tai -järjestykseen, vaan yksinomaan avioliittolakiin ja lainsäätäjän ratkaisuun.
– Kirkon kannattaisi nyt keskittyä olennaiseen eikä leikkiä Jumalaa maan päällä, Kangas kuittaa."
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Homopareja-vihkivien-pappien-rangaistukset-saatetaan-kumota-oikeudessa/935605
https://eroakirkosta.fi/
– Vihkimisestä kieltäytyminen tällä perusteella voi täyttää syrjintärikoksen tunnusmerkistön. Papin toimittamaa vihkimistä ei voi missään olosuhteissa pitää virkavelvollisuuden rikkomisena.
Kangas muistuttaa, että pappi käyttää julkista valtaa vihkiessään pariskunnan avioliittoon. Tämä valta ei perustu kirkkolakiin tai -järjestykseen, vaan yksinomaan avioliittolakiin ja lainsäätäjän ratkaisuun.
– Kirkon kannattaisi nyt keskittyä olennaiseen eikä leikkiä Jumalaa maan päällä, Kangas kuittaa."
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Homopareja-vihkivien-pappien-rangaistukset-saatetaan-kumota-oikeudessa/935605
https://eroakirkosta.fi/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos pappi potkaistaan ulos kirkon virasta, niin ei hallinto-oikeudella tai Korkeimmalla hallinto-oikeudella ole mitään mahdollisuutta palauttaa papia virkaan takaisin. Jotain korvauksia voidaan toki määrätä.
Voihan viran palauttaa, ei tuo työsuhde ole.
Ei papin työsuhteesta päätä hallintooikeus eikä korkein hallinto-oikeus, vaan tuomiokapituli. Näin sanoo Suomen laki eli kirkkolaki.
"3 § (21.12.2012/1008)
Ero pappisvirasta, pappisvirasta pidättäminen ja pappisviran menettäminen
Eron pappisvirasta myöntää tuomiokapituli hakemuksesta.
Papille, joka ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos pappi ei ole pappisvirasta pidättämisen kuluessa pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa.
Papille, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy papille sopimattomalla tavalla, tuomiokapituli voi asian laadun mukaan antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos papin sopimaton käyttäytyminen, laiminlyönnit pappisvirassa tai käyttäytyminen muutoin osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa.
Jos pappi on tuomittu rikoksesta sellaiseen rangaistukseen, joka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa.
Piispa ja tuomiokapituli voivat pyynnöstä palauttaa pappisviran menettäneelle henkilölle pappisviran."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
Jos lain maallista puolta halutaan soveltaa, niin ensin on kirkkolain perustuslaillinen suoja poistettava, joka vie kaksi vaalikautta. Sitten kumottava kirkkolaki ja vasta sitten maallinen laki pääsee päättämään kirkon sisäisistä asioista. Tämä on tietenkin älyvapaan hölmöä. Samanlainen alyvapaa tilanne koettiin viimeksi rippisalaisuuden suhteen, kun kirkko ei suostunut löysäämään rippisalaisuutta edes lasten hyväksikäyttötilanteissa. Kirkkolain perustuslaillinen suoja pitäisi poistaa ja palauttaa kaikki valta eduskunnalle.
Mutta mihin tuomiokapitulin päätöksestä voi valittaa?
Kirkkolaissa ei sellaista ole osoitettu, niin ei sellaista ole. Kun on uskovaisista kyse, niin valittaa voi jumalalle rukoilun muodossa, josko se menisi kirkkolain yli ja seurauksena salama iskisi taivaalta sopivasti. Tuomiokapitulikin on hölmö järjestely. Ensin piispa päättää / linjaa alueensa toimintaa, siitä valitetaan tuomiokapituliin, jossa taas sama piispa toimii tuomiokapitulin puheenjohtajana.
Tuomiokapitulin päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Kirkkolaki 24:4 § 1 mom:
"Kirkkovaltuuston, yhteisen kirkkovaltuuston, seurakunnan ja hiippakunnan vaalilautakunnan, hiippakuntavaltuuston, tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätökseen sekä kirkkoneuvoston, seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkoneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kirkollisvalituksella hallinto-oikeudelta."
Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksistä ei saa valittaa.
"Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksistä ei saa valittaa."
Eikös juuri nämä tahot ole päättäneet avioliiton olevan e.-l.-kirkossa vain miehen ja naisen välinen liitto, joten...
Viime kädessä se on kirkolliskokous, joka voi esittää kirkon opin muutosta. (Tai, teoriassa, "uudelleentulkintaa", koska virallisesti ottaenhan oppi on Ikuinen Totuus(tm)...)
Toisaalta kirkolliskokous ja piispainkokous eivät kai koskaan tee suoraan vaikuttavia päätöksiä, joten niistä ei tarvitse valittaakaan. Valittaa voi sitten seurakunnasta, joka noudattaa kirkolliskokouksen päätöksiä.
Jännä, että Kangasta on alettu käyttää jatkuvasti asiantuntijana homojen vihkimistä käsiteltäessä. Nytkin puhutaan kuitenkin hallinto-oikeuksien toiminnasta, vaikka hän yksityisoikeuden puolen ihmisiä. Kun lisäksi kirkko-oikeus luetaan hallinto-oikeuden erityisalaksi, voisi olla syytä kuulla myös jotain hallinto-oikeuden professoria.
Loistava aloituksessa tuo Kankaan viimeinen kommentti.
Onhan sillä iskevyytensä, mutta ei ehkä mitään vakuuttavaa juridista päättelyä noin de sentienda ferenda.
Järkeen käypää olisi jos ne jotka haluavat olla erimieltä kirkon perinteisistä opeista perustaisivat uuden itselle sopivan kirkon eikä savustaa perinteistä mieltä olevia ulos perustamaan uutta kirkkoa, mutta näin ei menetellä, vaan perinteistä mieltä olevat tullaan taas lopulta savustamaan ulos kirkosta kuten kävi naispappeuden kanssa. Tosin eihän mikään ole kirkon toiminnassa järkeen käypää, vaan kaikessa mennään perse edellä puuhun.
Kysymys ei ole järjestä vaan siitä kuka saa pitää kertyneet rahat.
Juuri näin. Kristillisyydessä on ennen kaikkea kyse Rahan palvonnasta. Rahan himo ohjaa kaikkea tekemistä.