Ateisti uskoo oman maailmankuvansa tieteellisyyteen.
Mihin ateisti uskoo?
vastaus
261665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse uskon ateistina tieteen tutkimuksiin ja faktoihin. Tämä tieto muuttuu sitä mukaa mitä enemmän niitä tutkitaan ja mitä enemmän saamme tietoa niistä.
Toista se on teillä kristityillä uskiksilla, teidän aivonne pysähtyi 2000v vanhaan uskomuksiin, kuvitelmiin ja myytteihin.
HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis.
Me kristitytkin uskomme tieteen tutkimustuloksiin.
Ilmeisesti et osaa määritellä omaa uskoasi?
Annappa autan hieman, uskot ettei ole olemassa mitään mitä jumalaksi voitaisiin kutsua.
Mirkalla on ilmeisesti tutkittua "tietoa" tai "faktoja" kvanttifysiikan sellaisilta aleilta joita nykytiedekään ei kykene tutkimaan.
ei ole välttämättä mitään tekemistä ateismisi kanssa. olet ateisti koska et usko jumalaan, kaikki muu mitä teet, sanot ajattelet jne ei liity ateismiin.
>>Me kristitytkin uskomme tieteen tutkimustuloksiin.
"Te uskotte myös satuihin ja höpötyksiin."
En ole tavannut yhtään uskovaa joka uskoisi satujen ovlevan totta. En itsekään usko satujen olevan totta, ja olen uskovainen.
Satuja totena pitävä uskovainen taitaa olla vain oman mielikuvituksesi tuotosta.
Dream on baby, dream on..
Sinulla taitaa olla jakautunut persoonallisuus?
jos jokaisen asian täytyy esittää toisinpäin se on silloin uskonto. Tuntemattomassa maailmassa ateisti uskonto
Raamattuhan on satukokoelma eikä tieteelinen teos...
ateisti tark.ettei usko jumalaan.
Uskon oman maailmankuvani paikallisuuteen, rajoittuneisuuteen. Siihen että se on oma kuvani, enkä voi koskaan sanella toiselle ihmiselle täydellistä ja oikeaa tapaa elää.
Tieteellisyys? No jaa, se on tehokkaan ja länsimaisen maailmankatsomuksen hyvä puoli. Siitä on ollut paljon hyötyä materiaalisen sekä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Ja myös haittaa.
Jos maailmankuvani olisi täysin tieteellinen (vailla tunteita ja mielikuvitusta), näkisin vain biologisia prosesseja, kemiallisia reaktioita ja kappaleiden liikettä. Mutta kun oikeasta kulmasta katsoo niin näkee maailmassa runoutta.
Ehkäpä ole itse osittain "ateisti", joka tapauksessa en "usko" jeesukseen kuten hänet raamatussa kuvataan.
Enkä myöskään "usko" muuhunkaan raamatun tekstiin, koska kaikki mitä maailmasta kirjoitettuna löytyy, on ihmisten aikaansaannosta, siis myös heidän omien ideoittensa ym. tulosta.
Mutta en myöskään tunne olevani ateisti, oikeastaan huvittaa nähdä heidän reaktionsa kristittyjen teksteihin.
Siispä mihin "uskon"?
Maailma on mysteerio, eikä sitä tarvitse uskoa tai kieltää, koska yksinkertaisesti kaikki on jatkuvassa muutoksessa mukaanlukien itseni.Tästä syystä en voi pitää kiinni ajatuksesta: oliko vai ei. Kana vai muna.
Ateismin näen ihmisten osittaisena vapautumisena uskontojen kahleista. Ja siitähän matka voi jatkua ihan mihin vain...
"Ateismin näen ihmisten osittaisena vapautumisena uskontojen kahleista. Ja siitähän matka voi jatkua ihan mihin vain..."
Kieltämättä mielenkiintoinen ajatus. Ehkä tulevaisuudessa tavoitellaan jonkinlaista korkeampaa (kollektiivista) tietoisuutta psykologian, teknologian ja jonkinlaisen "kybermystiikan" avulla. Ja jumala on jokin tuntematon muuttuja tietopiirien verkostossa... Menee kyllä vähän scifiksi :)
Mutta aikoinaan uskonto ja tiede olivat yhteistyössä. Ehkä ne joskus taas yhdistyvät.
Siinä olivat minut kolme tärkeintä. Eivät olleet tärkeysjärjestyksessä.
Ei ole koskaan tullut mieleen että tiedettä, tilastoja ja ihmisiä manipuloidaan?
"Siinä olivat minut kolme tärkeintä. Eivät olleet tärkeysjärjestyksessä."
Omasta mielestäni tärkeysjärjestys on sellainen että ykkösenä on todennäköisyys. Itse asiassa aivan kaikki ihmiset, niin uskovat kuin ateistit, sanoessaan "uskovansa" johonkin oikeastaan kertovat että pitävät kyseistä asiaa todennäköisenä.
Todennäköisyyttä ihmiset arvioivat havaintojen ja niistä kertyneen kokemuksen perusteella. Periaatteessa siis yksinkertainen juttu, mutta mutkana matkassa on aivojen toimintatapa: niillä on taipumus rekisteröidä herkemmin asioita, jotka jo ovat tuttuja ja siitä seuraa että aivoihin ei muodostu tilastollisesti objektiivista kuvaa asioiden todennäköisyyksistä. Tähän perustuu esimerkiksi horoskooppien "ennustusvoima": kun horoskooppi ennustaa jotakin, aivot rekisteröivät paljon voimakkaammin ennustukseen täsmäävät tapahtumat kuin muut. Pahimmillaan voi käydä niin että aivot kehittävät sisäänsä ajatusrakennelman, jota kaikki mahdolliset havainnot tukevat ja edelleen vahvistavat. Sellaista itseään ruokkivaa ajatusrakennelmaa ei helpolla kaadeta vaikka sillä ei olisi kerrassaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa: Jos uskovalta kysyy millä todennäköisyydellä hän uskoo, hän empimättä kertoo prosenttiluvun olevan sata vaikka on varsin tietoinen että monet samalla tavalla vakuutelleet ovat lakanneet uskomasta.
Se, miksi joillekin käy noin ja joillekin ei, on varsin kiinnostavaa. Tieteellisen suuntainen koulutus harjaannuttaa objektiivisempaan havaintojen analysointiin ja vähäntää riskiä mutta on kuitenkin joitakin harvoja tiedemiehiäkin, jotka uskovat yliluonnollisiin asioihin. Olisiko kenties aivojen rakenteessa jotakin, joka toisilla on ja toisilla ei?
Uskonnossa uskotaan yhteen tai useampaan yliluonnolliseen olentoon, joka on tavalla tai toisella vastuussa maailmankaikkeuden olemassaolosta ja toiminnasta.
Tieteestä puuttuu kokonaan yliluonnollinen komponentti. Siinä pelkästään yritetään rakentaa havaittujen asioiden perusteella ennustusvoimaisia todellisuuden toimintamalleja, joihin ei uskota minkäänlaisena "totuutena" vaan joista valitaan kulloisenkin tarpeen mukaan paras. Tieteessä ei uskota mihinkään malliin lopullisena totuutena kuten uskonnoissa, ainoastaan käyttökelpoisuus ratkaisee. Itse asiassa käyttökelpoisin malli on usein sellainen, jonka jokin tarkempi malli on jo osoittanut vääräksi mutta joka monessa tilanteessa on kätevämpi.
Noissa kahdessa lähestymistavassa on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Ahaa, taas salaliittoteoria.. Näitähän riittää..
Viime kädessä ei ole varmaa, että maailmasta voidaan saada tietoa. Tässä mielessä tiedettä voidaan pitää uskona.
Tieteen vääristelijöitä kutsutaan kreationisteiksi tai ufouskoviksi,joilta aina löytyy valtavirralta "salattuja" dokumentteja ja keksittyjä esimerkkejä.
Ihmisten manipulaatiossa kunnostautuvat mm. Jehovan Todistajat.
(esimerkki:"oikeat vastaukset" luetaan tekstistä omin sanoin. Tämä on tehokas aivopesun muoto.
Toinen on toisto ja "puhtaan kielenkäytön oppiminen",esimerkiksi kun opista käytetään ainoastaan sanaa "totuus" on pian vaikeaa tajuta,että "totuus" onkin valhetta...)
Myös muut uskontokunnat ohjaavat moraaliltaan kyseenalaisilla keinoilla ihmiset uskomaan joihinkin muinaisten paimentolaisten kansanperinteeseen..
Tämä salailu,vääristely ja manipulaatio on jokaisen tietävän ihmisen tiedossa.
Hyvä kuitenkin että otit esiin!
Kiitos.
"Viime kädessä ei ole varmaa, että maailmasta voidaan saada tietoa."
Ei niin. On siis tehtävä jompi kumpi perusoletuksista:
1. Mikään havaintomme ei millään tavalla liity maailmaan (jonka olemassaolostakaan ei siis voida sanoa mitään, eikä niin ollen mistään muustakaan).
2. Ainakin jotkut havainnot liittyvät jollakin tavalla maailmaan.
Jos valitsee ensimmäisen vaihtoehdon, niin sitten ei enää olekaan mitään tehtävissä.
Olipa siis väärin tai oikein, on käytännön sanelema pakko toimia kakkosoletuksen mukaan. Siihen ei kuitenkaan sisälly yliluonnollista komponenttia eikä silloin ole kyse samasta asiasta kuin uskonnollisessa uskossa.
"Tässä mielessä tiedettä voidaan pitää uskona."
Tasan kaikki ihmiset toimivat kakkosoletuksen mukaan ja "tiede" on vain systemaattisempi tapa tehdä se. Ei-uskova olettaa että havainnoista saa tietoa ja toimii parhaansa mukaan tyytyen siihen että kaikilla havainnoilla ei (vielä) ole selitystä. Uskova olettaa myös että havainnoista saa tietoa mutta sen lisäksi uskoo että selittämättömät asiat selittyvät uskoon kuuluvin yliluonnollisin komponentein vaikka niillä ei olekaan havaintojen tukea. Uskovat jostakin syystä kovin mieluusti näkevät tämän ylimääräisen uskonsa samana asiana kuin em. perusoletus mutta eri asia se on. Miksi siis köyhdyttää kieltä niputtamalla saman termin alle kaksi asiaa, jotka eivät ole yhteneviä?
Väärin.
Kerropa vielä dorkalle, mihin sinä uskot?
...vaikka siihen, että tulen tämän vuosituhannen aikana maisterin paperit saamaan :)
...satu sitä ennen kuolemaan tai joutumaan esim. pöpilään. (tätä en toivo, mutta se on mahdollista.)
Ateistin ei tarvitse uskotella itselleen mitään. Ateisti tietää, että jumalia ei ole. Toisaalta ateisti myös tunnustaa pienuutensa ja sen, että ihminen ei voi selittää kaikkea maailmankaikkeudessa tapahtuvaa. Analyyttisenä ja uteliaana eläimenä hän pyrkii kuitenkin ottamaan selvää myös tuntemattomasta. Uskovaiset taas ovat kuin pikkulapsia. Kaikkivaltias ja kaikelta suojaava on vain heillä vaihtunut äidistä jumalaan.