Verovaroin ylläpidetyssä YK-järjestössä ihaillaan

Hitleriä. Nyt on todella kova juttu, josta on tietysti vaiettu.

Ihmisoikeusbisneksessä liikkuu miljardeja. Hyvyyden kaapuun on naamioitunut myös pahuutta, mutta siitä puhuminen on hankalaa.

Globaalimoralismilla tarkoitan maailmanparantajan elämänkatsomusta, jossa isien ja äitien perinteinen tehdastyöläissosialismi on ylevöitetty maailmanlaajuiseksi punavihreäksi anarkofeministiseksi vapautusliikkeeksi, joka vastustaa perinteisiä instituutioita. Sen iskusanoja ovat rauha, kehitys, ihmisoikeudet, tasa-arvo, rasisminvastaisuus ja ilmasto. Todella hyviä asioita. Kukapa ei haluaisi rauhaa?

Ongelmat alkavat, kun jostakin liikkeestä, aatteesta tai instituutiosta tulee uskonnollinen kultti. Kultillisuuden yksi tuntomerkki on ehdoton kuuliaisuus, jossa palvonnan kohteesta ei voida uskoa mitään kielteistä. Kun jokin taho asettuu kritiikin yläpuolelle, siinä on fundamentalismin piirteitä. Itsensä jumalallistanut järjestö on kuin narsisti, joka ei ikinä erehdy. Tällöin kriitikko saadaan näyttämään epäilyttävältä.

Miltä kuulostaisi, jos Suomen ulkoministeriö olisi antanut satoja tuhansia euroja järjestölle, jossa ihaillaan Adolf Hitleriä? Tai mitä, jos Suomen ja Euroopan kirkkojen yhteistyökumppanina on järjestö, jonka työntekijöissä on uusnatseja?

Helmikuun alussa YK:n eri elimien vahtikoiraksi syntynyt antisemitisminvastainen kansalaisjärjestö UNWatch julkaisi 130-sivuisen raportin YK:n palestiinalaispakolaisjärjestön UNRWA:n piirissä ilmenevästä uusnatsismista ja antisemitismistä. Kymmenet UNRWA:n työntekijät Libanonissa, Jordaniassa, Gazassa ja Syyriassa ovat yllyttäneet antisemitistiseen väkivaltaan. Ilmiö on jatkunut vuosia. UNRWA:n opettajat ovat julkaisseet ihailevia kuvia Hitleristä ja iloinneet terrori-iskuista. YK on kaikessa hiljaisuudessa erottanut muutaman työntekijän, UNWatchin raportin esipuheessa sanotaan. Myös Suomen ulkoministeriö on rahoittanut UNRWA:ta.

Toimittajan kirjoitus Kirkko ja Kaupunki lehdessä.