Olen seurannut tätä palstaa jonkin aikaa.Enään ei tarvitse ihmetellä miksi maailmassa on niin paljon väkivaltaa.Mikään muu foorumi ei ole niin riitaisa kuin tämä keskustelupalsta.Jos te ette voi elää riidatta keskenänne niin älkää puhuko Jumalasta mitään! TE TEKOHURSKAAT!
ns.USKOVAISET
ihmettelen?
9440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi niin helposti tulee yleistyksiä...jokainen ns.uskovainenkin on oma persoonansa.Asioista kuitenkin voi ola erimieltä ja hyvä onkin keskustella,parasta on kuitenkin ottaa asioista itse selvää sillä kukin meistä seisoo ja kaatuu herransa edestä,eli tehköön itse kukin täyttä totta omassa elämässään minkä sitten kokeekin parhaaksi...loppujen lopuksi kaikkihan meistä on ihmisiä...vai? Meitä kun on niin moneen !
Mutta suurin osaa ihmisistä maailmassa
ovat eksyssissä ja ja uskovat johonkin
mikä ehkä ei ole olemassakaan ja sen lisäksi
riitelevät jostain olemattomasta.
Miten paljon yksinkertaisempi tämä elämä olisi ilman tätä.
ja monet luopuvat uskostaan lopun ajoilla. monia vääriä profeettoja ja monet menevät väärään suuntaan...
minäkin. Kovin omituista ja ymmärrysköyhää porukkaa, eikä toivoakaan muutoksesta parempaan. Tämän vuoksi meidän on jätettävä nykyinen kristillisyys, niin kirkko kuin lahkot ja lohkotkin, omaan arvoonsa ja etsydyttävä apostolisen uskon alkulähteile niin kuin mm. "Jumalan pieni köyhä" - Fransiskus Assisilainen teki.
Ajan tarpeet huutavat kaikkialla täyttymystään ja kansakuntamme henkinen ahdinko on miltei käsinkosketeltavaa todellisuutta ja tänäkin päivän 3-4 lähimmäistämme ei jaksa enää, vaan päättää oman käden kautta päivänsä ilman, että kukaan välittää.
Uskovaisina esiintyvät puhuvat ja paasaavat rakkaudesta, mutta tätä rakkautta heidän keskuudestaan on aivan turhaa etsiä, tai sitä heiltä riittää vain niitä kohtaan, joista on toivoa saada jäsen joukkoonsa. Samoin uskovaisten piirit kaikkialla Suomessa ovat täsmälleen tyhjää täynnä silloin kun joku todella henkistä tukea ja rohkaisua, rakkautta ja ymmärrystä tarvitsisi ja niinpä tältäkään foorumilta en ole löytänyt tuskin ainuttakaan todellista Jumalan miestä ja - naista. On vain Pakana(M)-psykoosia ym. ym. joilla tästä maasta ja maailmasta ei parempaa tehdä.
Pari juttua mihin kiinnitin huomioni.
>>Tämän vuoksi meidän on jätettävä nykyinen kristillisyys, niin kirkko kuin lahkot ja lohkotkin, omaan arvoonsa>Uskovaisina esiintyvät puhuvat ja paasaavat rakkaudesta, mutta tätä rakkautta heidän keskuudestaan on aivan turhaa etsiä, tai sitä heiltä riittää vain niitä kohtaan, joista on toivoa saada jäsen joukkoonsa.
lähes jokainen päivä kun kuuntelen viestejä kansakuntamme pahenevasta ahdingosta ja siitä kehityksen suunnasta, joka kansakuntamme keskuudessa vallitsee.
Jeesus puhuu siitä, kuin ihmiset tuntevat säiden ja ilmojen ennusmerkit, mutta oman aikansa ennusmerkkejä eivät tunne. Tämä on realismia tänäkin päivänä ja tämän kansakunnan keskuudessa. Kansakunnan, jolla ei ole enää minkäänlaista tulevaisuutta, ellei todella rajua muutosta parempaan tapahdu. Niin tuhoisia ajan tuulet ja ajan virrat - ajan merkit - ovat.
Aito alkuperäinen apostolinen usko, silloin kun se on saanut sijan ihmisten sydämissä, on ollut ratkaisu kansakuntamme ahdinkoihin ja ongelmiin vuosisatojen aikana useitakin kertoja. Mm. 1700 ja 1800 luvuilla syntyneet suuret herätysliikkeet, mutta nykyinen maassamme esiintyvä kristillisyys ei ole vastaus mihinkään. Korkeintaan joillekin yksilöille yksilötasolla. Joka toki sekin on hyvä, mutta tällaisenaan kristillisyytemme ei riitä mihinkään eikä pysty vastamaan ajan haasteisiin. Hyvänä esimerkkinä tämäkin foorumi, jossa ihmiset osaavat ja pystyvät keskustelemaan lähinä vain Pakana(M):stä.
Eli tätä on kotoisen kristillisyydemme taso ja ei todellakaan kiinnosta.
No se on kyllä totta, että ei hyvältä näytä. Erikoista on, kun lukee hieman varhasempaa kirjallisuutta ja ihmisten ajatelmia, sanotaanv aikka 1900-luvun alkupuolelta, oltiin silloin hyvin pitkälle samaa mieltä. Mitä ne ihmiset ajattelisivatkaan meidän nykyisestä menosta ja ihnateista??? Mielestäni kyllä olet erittäin oikeassa siinä, että tämän ajan henki yleisesti otettuna on köyhä ja arvoton.
Se herätys, mikä tapahtui parivuosisataa sitten näyttää olleen tunteellisen herätys, mutta aikakausi toisen jälkeen vaaditaan vielä enemmän. Uskoisin, että järjellinen herääminen tunteen kanssa on se mitä eniten kaivataan nykyään.
Yhteiskunnan haasteet on kovat, ihmisten vaatimukset myös. Kirkkoa ei olisi, jos se ei vastaisi myös tämänpäivän haasteita jollain tavalla.
Ja kyllä tällä foorumilla muutakin on nähty kuin pakanan ympärillä riehumista. Ja tämä foorumi nyt on vain yksi kymmenistä muista, reaalielämää unohtamatta, jossa tapahtuu paljon enemmän mitä näissä kuvioissa. Sen sain kokea ja nähdä kun kiersin viime kesänä Suomea. Kyllä herätystä on, mutta sillä tavalla kuin sitä oli vuosisadat sitten, sillä tavalla sitä tuskin enää enempää kaivataan.
Toivottavasti et haksahdu ajattelemaan, että nämä keskustelufoorumit ovat kansakuntamme hengellisen tilan todellinen mitta, vaikka ne jotain siitä varmasti ilmaisevatkin. Todellinen Hyvä tehdään salassa.
"....... Todellinen synnin turmiovalta hallitsi Lapin ja Peräpohjolan Väestön elämää 1800 luvun puolivälissä. Koko silloinen elämänmeno oli suistunut raiteiltaan ja oli vaipumassa yhä syvempään ja syvempään turmioon. Porovarkaudet, miestapot, huoruuden synnit, juoppokurjuus jne. oli vallannut koko silloisen sukupolven. Jokaisessa kylässä oli oma viinaporvari, joka piti huolen siitä, että rahat eivät riittäneet lasten leipään, vaatetukseen ja muuhun jokapäiväiseen toimeentuloon.
Tässä samassa syntikurjuudessa eli, vaikka oli kirkkoherra, myös Lars Leevi Laestadius. Vallitseva ajan henki oli vallannut niin hänet, kuin muutkin sen sukupolven keskellä. Tätä elämänmenoa olisi jatkunut kenties loputtomiin, ellei Jumala olisi voimallisesti puuttunut asioiden kulkuun. Kaikkina aikoina ja kaikkien sukupolvien keskellä Jumalalla on tarve löytää niitä ihmisiä, jotka hän saa tästä maailman ajasta irrottaa ja valmistaa "käsiaseikseen" taistelussa synnin turmiovaltaa sekä henkistä ja moraalista rappiota vastaan. Lars Leevin suhteen tämä mahdollisuus avautui Jumalalle siinä, että Lars Leevi sairastui vakavasti ja oli pitkään kuoleman kielissä. Tämän sairautensa aikana hän joutui perusteellisesti selvittämään suhdettaan Jumalaan, suhdettaan syntiin, iankaikkiseen elämään. Autuutensa tilaa tutkaillessaan hän joutui turvautumaan erään lappalaisvaimon, Marian, apuun. Tämä Maria oli paremmin perillä näistä autuuden asioista, kuin hän Lars Leevi, vaikka hän oli kirkkoherra ja juuri hänen olisi nämä asiat pitänyt tietää.
Tämä Laestadiuksen murros ja perusteellinen asioiden selvittely avasi nyt Jumalalle mahdollisuuden ottaa tämä tutkistelija ja tien etsijä käyttöönsä ja valmistaa hänestä todellinen "huutavan ääni", joka Elian hengessä on valmis astumaan kansan eteen.
Sairaudestaan toivuttuaan Lars Leevi jatkoi näiden kysymysten perusteellista tutkistelua. Jumala oli ottanut hänet "kouluunsa” ja Pyhä Henki kirkasti vähitellen koko totuuden. Oli kuin uusi kirkas huomen, aamunkoitto korkeudesta, olisi valtaamassa hänen sisimpänsä. Mitä enemmän nämä Jumalan vanhurskauden totuudet Lars Leeville kirkastuivat, sitä selvemmin hän näki myös silloisen elämänmenon, kuinka pimeää ja saastaista kaikki oli. Tämän todellisuuden edessä Lars Leevi joutui yhä syvempään murrokseen. Hänen oli tehtävä perusteellinen valinta siitä mitä tietä hän aikoo elämässään jatkaa. Joko ihmisten menon mukaista syntikurjuuden tietä tai sitten tehdä perusteellinen pesäero tämän maailman menosta ja valita Jumalan tahdon tie elämänsä ohjenuoraksi.
Kerrotaan, että Karesuvannon pappilan lähellä oli pieni metsäinen mäenkumpare, jonka ympäri Laestadius käveli tämän murroksensa aikana, joskus useita tuntejakin päivässä, niin että tämän mäenharjanteen ympärille syntyi lopulta vankka polku. Karesuvannon pitäjäläiset panivat tämän merkille ja huolissaan kirkkoherransa mielenterveydestä antoivat hänelle lisänimen "Kävelijä-Lassi”.
Johanneksen evankeliumin 7. luvussa jakeessa 38 Jeesus sanoo: "Uskova minuun, kuten sanoi kirjoitus, sisältä hänen on juokseva virrat veden elävän". (Alkuperäinen kreikkalainen teksti). Tämä elävän veden lähde oli puhkeamassa näiden murrosvaiheiden aikana myös Lars Leevin sisimmässä. Ei ole aina helppoa olla Jumalan työn alla, mutta sitten kun nämä murrosvaiheet on käyty läpi ja Jumala saanut työnsä päätökseen, elävän veden kanavat ihmisen sisimmässä avattua, pääsee Jumala voimallisesti käyttämään tätä ihmistä vuodattaakseen siunauksiensa virrat kuivaan synnin erämaahan, virvoittaen sieluja ja antaen uutta elämää kaikille, jotka tahtovat sen vastaanottaa.
Tämä toteutui myös Lars Leevin kohdalla. Kun hän oli näiden murrosvaiheiden kautta valmistunut elävän veden lähteeksi, tuli hänen aika astua Hengen Voimassa kansansa eteen. Seurauksena oli, todellinen omantunnon herätys ja uusi elämä voitti näissä Lapin ja Peräpohjolan korpikylissä......."
ja nähdä siinä hyvän. Näin omien lasieni takaa :-)