Onko ihminen toiselle ihmiselle hyödyke?
Onko ihminen hyödyke ideologioille tai opeille?
Kysymys ei ole pelkästään uskonnoista, vaan kaikista ideologioista.
Pohjois-koreakin on ideogiastaan kiinni pitävä valtio, se ei sano tunnustavansa mitään uskontoa.
Armeijoissa, kun soditaan, karkurit mestataan.
Mestataankohan ideologioissa julkisesti, "julkihäpäistään" ihmisiä?
Itsenäisesti ajatteleva, on vaarallinen kaikille ideologioille.
Ihmisille pitää luoda rajat, mitä ei saa ylittää?
Jos haluaa sanoa julkisest mielipiteensä, täytyy olla haarniska.
Täytyy tietää mitä tekee ja miksi tekee, eikä päästää ketään liian lähelle.
Ei valita puolia eikä olla puolueellinen.
On puolueita, joilla on hovi ja lakeijat (ystävänsä). Onko puolueiden ja hovien ystävyys voimassa olevaa niin kauan kuin on samallatavoin ajatteleva ja ei opillisesti poikkea liikaa rajoista?
Uskonnoissa on usein paljon ihmisten välisiä riitoja, joiden sanotaan koskevan opillisia kysymyksiä. Onkohan se niille, jotka haluavat valtaa, "vaarallista", jos jonnekin johtajan paikalle yrittää asettua esimerkiksi "kaksi kukkoa yhden sijaan", "kanalaumaa" pitää saada aina joku johtaa? Jokaisella puolueella on aina johtajansa. Tietenkin hyvät strategiset johtajat, osaavat asiansa ja useinkin "lauma" pysyy hallinnassa. He osaavat käyttää ruoskaa oikealla hetkellä ja syöttää oikealla hetkellä.
Ihmiselle kuitenkin olisi paljon tärkeämpää se, että olisi oikeasti välitetty, kuin osa jotain "suurta shakkipeliä"... hmm...
Onko ihminen hyödyke ideologioille tai opeille?
Kysymys ei ole pelkästään uskonnoista, vaan kaikista ideologioista.
Pohjois-koreakin on ideogiastaan kiinni pitävä valtio, se ei sano tunnustavansa mitään uskontoa.
Armeijoissa, kun soditaan, karkurit mestataan.
Mestataankohan ideologioissa julkisesti, "julkihäpäistään" ihmisiä?
Itsenäisesti ajatteleva, on vaarallinen kaikille ideologioille.
Ihmisille pitää luoda rajat, mitä ei saa ylittää?
Jos haluaa sanoa julkisest mielipiteensä, täytyy olla haarniska.
Täytyy tietää mitä tekee ja miksi tekee, eikä päästää ketään liian lähelle.
Ei valita puolia eikä olla puolueellinen.
On puolueita, joilla on hovi ja lakeijat (ystävänsä). Onko puolueiden ja hovien ystävyys voimassa olevaa niin kauan kuin on samallatavoin ajatteleva ja ei opillisesti poikkea liikaa rajoista?
Uskonnoissa on usein paljon ihmisten välisiä riitoja, joiden sanotaan koskevan opillisia kysymyksiä. Onkohan se niille, jotka haluavat valtaa, "vaarallista", jos jonnekin johtajan paikalle yrittää asettua esimerkiksi "kaksi kukkoa yhden sijaan", "kanalaumaa" pitää saada aina joku johtaa? Jokaisella puolueella on aina johtajansa. Tietenkin hyvät strategiset johtajat, osaavat asiansa ja useinkin "lauma" pysyy hallinnassa. He osaavat käyttää ruoskaa oikealla hetkellä ja syöttää oikealla hetkellä.
Ihmiselle kuitenkin olisi paljon tärkeämpää se, että olisi oikeasti välitetty, kuin osa jotain "suurta shakkipeliä"... hmm...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se syvin juttu miksi olen kirjoittanut palstoille, ei löydy halusta viedä eteenpäin ideologiaa tai esimerkiksi tulla naisena kukkoilemaan teidän kukkojen tunkioille. Sitähän miehet usein puolustavat, oikeutta hallita naisia, oikeutta opettaa naisia, oikeutta olla naisten yläpuolella. Moni niistä asioista, on uskonnon määrittelemää, mutta myös osittain sellaisten miesten, joilla on todellisesti huono "itsetunto" ja joiden pitää saada alistettua aina joku ja jota voi uskonnon nimissä tehdä esimerkiksi naiselle.
Nainen on yhtälailla kuin mieskin oikeutettu ilmaisemaan mielipiteitään. Nehän on mielipiteitä, uskonnolliset tulkinnat tai mikä tahansa muukin arvo jota ilmaisee. Jos miehisyydellään mahtailevat ja kukkoilevat miehet tietäisivät yhtään sen paremmin kuin nainenkaan voisi, ei olisi tarvittu monia epäonnistuneita tulkintoja kaiken sen miehisen uhon "toteennäyttämiseksi".
Uskonnossa kristinusko, on monenlaista suuntausta, ne on "kantajansa" näköisiä ja useinhan jokin johtohahmo koittaa "istuttaa" sitä tulkintaansa, myös muihin ihmisiin.
Tavallaan kaikella mielipiteen ilmaisulla sitä voi tehdä, mutta uskonnon monistaminen, tulkinnoikseen, ei siinä ole mitään mieltä.
Se kuka on uskottavin uskonnollisissa mittelöissä, ei liity siihen, kuka on kaikista nöyrin ja hyväsydämisin tai laupein. Se on uskottavin, jolla on pokkaa ja mitä esiintymistaitoisin on, sitä paremmin kuuntelijoita riittää.
Kait se on hyvä, että joistakin tehdään narreja näytelmiin... jotta ne jotain oppisivat elämästä, mutta onko se niin, että jo valmiiksi hyväuskoiset ja sinisilmäiset, heille se on helpompi tehdä kuin niille "näytelmien todellisille konnille"?
Oletat siis että täällä kirjoittavat vain miehet? Väärin oletettu.
Ketään ei voi käyttää hyväkseen tai "hyödykkeenä", ellei hän itse siihen suostu. Ihmiselle on annettu aivot siksi, että hän niitä käyttää. Omista päätöksistä on myös kannettava vastuu. Näillä periaatteilla olen itse naisena maailmassa aika hyvin pärjännyt.
Ja miksi mielipiteitä ei muka saisi ilmaista????? Niitä ilmaistessa on kuitenkin aina varauduttava siihen, että vastaan voi tulla toisenlainen mielipide. Ei se ole vaarallista, sitä kutsutaan keskusteluksi.
Hyvä, että olet pärjännyt elämässä.
Kun nyt ilmaisit olevasi nainen, niin koetapa tästä edes saada sanomillesi asioille sama painoarvo myös näissä uskonnollisissa piireissä ja genreissä?
Katsellaan miten se keskustelu, jossa tuot mielipiteitäsi esiin siitä etiäpäin etenee miesten kanssa. Se kuitenkin on uskonnollisissa piireissä hallitsemisen keino, jolla voi keskustelun tyrehdyttää ja monille naisille ne seurakuntakuviot ja niiden painoarvo, kuten monille miehillekin, se opetus mitä jaetaan, on aika merkittävä osa ajatusmaailman muokkaajana, esim. miten näkee itsensä naisena tai se onko arvostettu ihmisenä Jumalan silmissä. Moni nainen toki voi asian kanssa olla ihan sinut, että Jumala olisi luonut jonkin ns. "alemmanrodun" miehen jatkeeksi, avuksi niinkuin raamattu asian taitanee ilmaista. Tai kuten Paavali asian ilmaisee, että naisen pitäisi vaieta seurakuntien kokouksissa, joten se siitä mielipiteen ilmaisun vapaudesta.