Olen suunnitellut eroavani evankelis-luterilaisesta kirkosta huomenna, sillä se ei ole puolustanut perinteistä avioliittokäsitystä kuten mielestäni kuuluisi. Kirkko ja kaupunki -lehtikin on sellaista vasuripropagandaa nykyään, etten pysty kokemaan sitä kautta yhteenkuuluvuutta seurakuntaan. En halua enää rahoittaa moista skeidaa kirkollisveron muodossa!
Mitä tilalle?
Mielestäni kristinusko on kuitenkin tosi tärkeä osa länsimaista kulttuuriperimää. En sinänsä usko että oma henkisyyteni riippuu minkään uskoyhteisön jäsenyydestä. Haluaisin vaan jotenkin käytännön tasolla pysyä osana kristillistä yhteisöä, ja siten tavallaan "äänestää" tietynlaisen kristilliskonservatiivisen maailmankatsomuksen puolesta.
Katolisen kirkon jäseneksikö tässä pitäisi ryhtyä? Siellä ainakin suhtaudutaan asioihin sopivan perinteikkäästi eikä juosta joka trendin perässä. Antakaapa vinkkejä!
Mitä tilalle?
Mielestäni kristinusko on kuitenkin tosi tärkeä osa länsimaista kulttuuriperimää. En sinänsä usko että oma henkisyyteni riippuu minkään uskoyhteisön jäsenyydestä. Haluaisin vaan jotenkin käytännön tasolla pysyä osana kristillistä yhteisöä, ja siten tavallaan "äänestää" tietynlaisen kristilliskonservatiivisen maailmankatsomuksen puolesta.
Katolisen kirkon jäseneksikö tässä pitäisi ryhtyä? Siellä ainakin suhtaudutaan asioihin sopivan perinteikkäästi eikä juosta joka trendin perässä. Antakaapa vinkkejä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikös katolisen kirkon päämies eli nykyinen paavikin ole vähän trendien perässä juoksentelija? Miksi valita kolmen pääkirkon (luterilainen, ortodoksi, katolinen) välillä, kun pienempiäkin yhteisöjä on?
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko? Tosin käytännössä olettaa, että kiistät evoluution.
Katoliseen kirkkoon liittyäksesi sinun pitää lopettaa uskomasta luterilaiseen ehtoollisoppiin ja siirtyä katoliseen.
Itse en ole vuosiin kirkkoja tarvinnut. Raamatun luku ja hiljainen rukous riittävät hyvin. Vapaita suuntia voi kokeilla, mutta minut niistä karkoitti sellainen jatkuva ulkokultaisuus, pöyhkeys ja ylpeyden synti. Moni saarnamies pyrkii itse kohottamaan itsensä, mutta moisesta ei ole palkkiota tiedossa.
Samanhenkisten ystävien kanssa Raamattupiiri ja uskonasioista keskustelu riittää rukouksen lisäksi. Ei sitä tarvitse esittää tietävää ja muita parempaa Raamatun tuntijaa, nöyrään sydämeen Kristus asettuu helpommin. Kirkko ei enää ole pitkään aikaan nöyryyttä tuntenut eikä Jumalan sanaa kunnioittanut. Itse lukemalla eteenpäin, Jumala kyllä ymmärtää eropäätöksen!
Kristinusko sellaisenaan vaatimattomana kuin se oli alkukristittyjen aikaan ilman mitään turhia liturgioita ja sakramentteja. Ei Jumala vaadi kirkkosaleja ja messuja ...
Ei synninpäästöönkään pappia tarvita ... Ehtoollisenkin alkukristityt nauttivat Jeesuksen muistoksi ilman, että sitä oli pappi jakamassa. Jumalan siunausta ja anteeksiantoa voi pyytää Jumalalta suoraan, eikä se tarvitse mennä papin kautta.
Siis ihan joutavaa koko kirkkolaitos kaikkine papinkaapuineen, kasukoineen, alttareineen ja jumalankuvineen.
Kirkko on mielestäni pitkälle etääntynyt juuristaan kaikkine riitteineen ja tuonut hengellisen ahdingon monille jäsenilleen/maan päälle. Olisimmepa tyytyneet yksinkertaiseen Jeesuksen uskoon. Itse olen jo eronnut.
Kun nyt on muodissa lähiruoka, niin miten olisi "lähiuskonto":
http://www.karhunkansa.fi/about_pages/view/2