Valinnanvapaus ja kustannusten hillintä ovat vaikea yhtälö
LUKIJOILTA Turun Sanomat 2:00 3
Sote-uudistuksessa tavoitellaan asiakkaiden ja potilaiden vapautta valita palveluita, joita yhteiskunnan rahoittamina tuottavat sekä julkiset että yksityiset toimijat. Lisäksi tavoitellaan noin 15 prosentin (3 miljardin euron) tehostumista, korkeaa palveluiden laatua ja eriarvoisuuden vähentymistä.
Onko tämä yhtälö mahdollinen? Mielestämme se ei ole, minkä jäljempänä perustelemme.
Nykyisin suomalaisten terveydenhuollosta rahoitetaan julkisin varoin vain noin 75 prosenttia. Muiden pohjoismainen taso on 80–85 prosenttia. Britannian ja Hollannin taso on yli 90 prosenttia. Maksamme itse potilaina "suoraan taskuistamme" 2 miljardia euroa enemmän kuin vertailumaissa.
Suomeen on hiipinyt tilanne, jossa lain mukaan kaikilla on periaatteessa oikeus julkisesti rahoitettuihin terveyspalveluihin, mutta samalla suomalainen käy viisi miljoonaa kertaa vuodessa yksityislääkärillä ja kolme miljoonaa kertaa hammaslääkärillä maksaen hoidon itse. Suuri osa erityisesti kaupunkiseutujen väestöstä maksaa terveydenhuoltonsa kahteen kertaan: ensin maksamalla veroja ja sitten itse suoraan tai vakuutuksensa kautta.
Sote-uudistuksessa luvataan, että julkinen raha kulkee potilaan mukana hänen valitsemalleen tuottajalle. Itse hoitonsa tähän saakka maksaneet kansalaiset odottavat nyt saavansa hoidon valitsemaltaan yksityiseltä tuottajalta verovaroin kustannettuna. Tämä lisäisi yhteiskunnan kuluja 500–1 000 miljoonalla eurolla siitä riippuen, kuinka laajasti nykyistä yksityistä terveydenhuoltoa halutaan julkisesti rahoittaa.
Koska sote-uudistuksen lähtökohta on ollut kustannusten reaalikasvun pienentäminen kolmella miljardilla eurolla, voi se yhdistettynä valinnanvapauteen toteutua vain kahdella tavalla:
1. Nykyisin itse maksettuihin palveluihin tuleva julkinen rahoitus otetaan nykyisistä julkisista terveyspalveluista ja korotetaan samalla niiden asiakasmaksuja. Tämä merkitsee tulonsiirtoa köyhemmältä väestöltä varakkaammalle väestölle.
2. Kaikkien tulevaisuudessa julkisesti rahoitettujen palvelujen tasoa ja sisältöä rajataan, jotta niukka julkinen rahoitus riittää. Tällöin voi valita useamman tuottajan kesken, mutta niukan sisällön. Se tulee johtamaan yksityisten terveysvakuutusten kasvuun ja itse maksettavien "lisäpalveluiden" markkinointiin.
Terveydenhuollon julkiseen rahoitukseen on tulossa niin sanottu kapitaatiomalli. Yksityiselle tai julkiselle sote-keskukselle maksetaan määräsumma jokaista sen vastuulla olevaa kansalaista kohden – käytti tämä palveluja tai ei. Tuottajat kilpailevat keskenään asukkaiden "listautumisesta", koska vain näin ne saavat rahoituksensa.
Aalto-yliopiston taloustieteen tutkijaryhmä varoitti jo syksyllä, että tämä johtaa paljon sairastavia syrjivään valintaan. Nämä potilaat ovat tuottajille riskiryhmä: rahaa heidän hoitamiseensa voi kulua enemmän kuin sitä valtiolta saa. Vastaavasti terveet kansalaiset ovat "hyviä" asiakkaita: heistä saa valtion rahaa, jota heidän hoitamiseensa ei kulu.
Oikeuskansleri on todennut Suomen lainsäädäntötyön olevan perustuslainmukaisuudesta piittaamatonta ja huolimatonta. Valinnanvapauslainsäädäntö on kiireellä valmisteltu, keskeneräinen, tulkinnanvarainen sekä käsittely- ja toteutusaikataulultaan epärealistinen. Ei yli 10 miljardin euron verotuksella rahoitettuja palveluja voi avata markkinoille tällaisella valmistelulla.
Meidän mielestämme kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän tärkein arvo on ihmisten yhdenvertaisuus sairauden sattuessa.
Kustannuskehitystä voidaan hillitä, yhdenvertaisuutta edistää ja kohtuullinen laatu turvata vain vaikuttavuuteen ja priorisointiin perustuvalla yhtenäisellä terveydenhuoltojärjestelmällä. Laadukkaiden yksityisten alihankkijoiden kilpailuttaminen sopii hyvin tähän järjestelmään, mutta palvelutuottajien laajaan suoraan valintaan siirtyminen vaatisi merkittävästi lisää rahoitusta.
Jos valinnanvapautta yritetään toteuttaa niukentuvilla kustannuksilla, johtaa se edellä kuvattuihin ongelmiin ja asiakasmaksujen rajuun nousuun, mikä ei edistä yhdenvertaisuutta.
On valittava joko runsas lisärahoitus ja laaja valinnanvapaus tai rahoituksen nykytaso ilman laajaa valinnanvapautta.
Aki Linden
Toimitusjohtaja
Helsingin ja Uudenmaan shp (HUS)
Jari Petäjä
Toimialajohtaja
Lapset ja nuoret, HYKS ja HUS
LUKIJOILTA Turun Sanomat 2:00 3
Sote-uudistuksessa tavoitellaan asiakkaiden ja potilaiden vapautta valita palveluita, joita yhteiskunnan rahoittamina tuottavat sekä julkiset että yksityiset toimijat. Lisäksi tavoitellaan noin 15 prosentin (3 miljardin euron) tehostumista, korkeaa palveluiden laatua ja eriarvoisuuden vähentymistä.
Onko tämä yhtälö mahdollinen? Mielestämme se ei ole, minkä jäljempänä perustelemme.
Nykyisin suomalaisten terveydenhuollosta rahoitetaan julkisin varoin vain noin 75 prosenttia. Muiden pohjoismainen taso on 80–85 prosenttia. Britannian ja Hollannin taso on yli 90 prosenttia. Maksamme itse potilaina "suoraan taskuistamme" 2 miljardia euroa enemmän kuin vertailumaissa.
Suomeen on hiipinyt tilanne, jossa lain mukaan kaikilla on periaatteessa oikeus julkisesti rahoitettuihin terveyspalveluihin, mutta samalla suomalainen käy viisi miljoonaa kertaa vuodessa yksityislääkärillä ja kolme miljoonaa kertaa hammaslääkärillä maksaen hoidon itse. Suuri osa erityisesti kaupunkiseutujen väestöstä maksaa terveydenhuoltonsa kahteen kertaan: ensin maksamalla veroja ja sitten itse suoraan tai vakuutuksensa kautta.
Sote-uudistuksessa luvataan, että julkinen raha kulkee potilaan mukana hänen valitsemalleen tuottajalle. Itse hoitonsa tähän saakka maksaneet kansalaiset odottavat nyt saavansa hoidon valitsemaltaan yksityiseltä tuottajalta verovaroin kustannettuna. Tämä lisäisi yhteiskunnan kuluja 500–1 000 miljoonalla eurolla siitä riippuen, kuinka laajasti nykyistä yksityistä terveydenhuoltoa halutaan julkisesti rahoittaa.
Koska sote-uudistuksen lähtökohta on ollut kustannusten reaalikasvun pienentäminen kolmella miljardilla eurolla, voi se yhdistettynä valinnanvapauteen toteutua vain kahdella tavalla:
1. Nykyisin itse maksettuihin palveluihin tuleva julkinen rahoitus otetaan nykyisistä julkisista terveyspalveluista ja korotetaan samalla niiden asiakasmaksuja. Tämä merkitsee tulonsiirtoa köyhemmältä väestöltä varakkaammalle väestölle.
2. Kaikkien tulevaisuudessa julkisesti rahoitettujen palvelujen tasoa ja sisältöä rajataan, jotta niukka julkinen rahoitus riittää. Tällöin voi valita useamman tuottajan kesken, mutta niukan sisällön. Se tulee johtamaan yksityisten terveysvakuutusten kasvuun ja itse maksettavien "lisäpalveluiden" markkinointiin.
Terveydenhuollon julkiseen rahoitukseen on tulossa niin sanottu kapitaatiomalli. Yksityiselle tai julkiselle sote-keskukselle maksetaan määräsumma jokaista sen vastuulla olevaa kansalaista kohden – käytti tämä palveluja tai ei. Tuottajat kilpailevat keskenään asukkaiden "listautumisesta", koska vain näin ne saavat rahoituksensa.
Aalto-yliopiston taloustieteen tutkijaryhmä varoitti jo syksyllä, että tämä johtaa paljon sairastavia syrjivään valintaan. Nämä potilaat ovat tuottajille riskiryhmä: rahaa heidän hoitamiseensa voi kulua enemmän kuin sitä valtiolta saa. Vastaavasti terveet kansalaiset ovat "hyviä" asiakkaita: heistä saa valtion rahaa, jota heidän hoitamiseensa ei kulu.
Oikeuskansleri on todennut Suomen lainsäädäntötyön olevan perustuslainmukaisuudesta piittaamatonta ja huolimatonta. Valinnanvapauslainsäädäntö on kiireellä valmisteltu, keskeneräinen, tulkinnanvarainen sekä käsittely- ja toteutusaikataulultaan epärealistinen. Ei yli 10 miljardin euron verotuksella rahoitettuja palveluja voi avata markkinoille tällaisella valmistelulla.
Meidän mielestämme kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän tärkein arvo on ihmisten yhdenvertaisuus sairauden sattuessa.
Kustannuskehitystä voidaan hillitä, yhdenvertaisuutta edistää ja kohtuullinen laatu turvata vain vaikuttavuuteen ja priorisointiin perustuvalla yhtenäisellä terveydenhuoltojärjestelmällä. Laadukkaiden yksityisten alihankkijoiden kilpailuttaminen sopii hyvin tähän järjestelmään, mutta palvelutuottajien laajaan suoraan valintaan siirtyminen vaatisi merkittävästi lisää rahoitusta.
Jos valinnanvapautta yritetään toteuttaa niukentuvilla kustannuksilla, johtaa se edellä kuvattuihin ongelmiin ja asiakasmaksujen rajuun nousuun, mikä ei edistä yhdenvertaisuutta.
On valittava joko runsas lisärahoitus ja laaja valinnanvapaus tai rahoituksen nykytaso ilman laajaa valinnanvapautta.
Aki Linden
Toimitusjohtaja
Helsingin ja Uudenmaan shp (HUS)
Jari Petäjä
Toimialajohtaja
Lapset ja nuoret, HYKS ja HUS
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pistää hiukan, enemmänkin tuo kirjoitus ajattelemaan, ymmärtävätkö nämä Rehulat Sipilät ja Orpot yhtään mitä ovat tekemässä. Rakentavat täysin mahdottomia yhtälöitä, ja romuttavat täysillä vanhaa ja toimivaa järjestelmää.
näm rakenteilla olevat uudistukset pönkittävät vain ja ainoastaan kepun maakuntavaltaa
Aki Linden ja Jari Petäjä täällä palstalla myös ?
Tuskin nyt kukaan tohtii heidän nimissään kirjoitella tänne.