Luterilaisen maailman käsitys Martti Lutherista on mielestäni liiaksi siloteltu ja valikoitu. Lutherin pimeä puoli, johon kuului mm. toisin uskovien anabaptistien säälimätön polttaminen roviolla, sekä yllytys juutalaisten kansanmurhaan, ovat jääneet kokonaan vaille huomiota.
Tiedostan että Luther oli vain kuolevainen ja vajavainen ihminen, ja siksi minua vaivaakin ajoittain se lähestulkoon pyhimysasema, johon hänet on nostettu luterilaisessa maailmassa.
Oma näkemykseni Lutherista on, että hän sai aikaan paljon hyvää ja oli kiistaton uskonpuhdistaja, mutta varsinkin vanhoilla päivillään hänestä paljastui vähemmän miellyttäviä puolia. Esimerkiksi tukemalla sanallisesti saksalaisia talonpoikia 1520-luvun talonpoikaiskapinan kukistuksen yhteydessä Luther olisi voinut estää verilöylyn, mutta sen sijaan hän asettui tukemaan häntä taloudellisesti tukevia vaaliruhtinaita, jotka harjoittivat säälimätöntä sortoa köyhiä talonpoikia kohtaan.
Mutta ennen kaikkea anababtistien kohtelu on todellinen musta tahra Lutherin elämässä. Anababtistit olivat 1500-luvun kristillinen herätysliike Saksassa ja Sveitsissä, jotka korostivat uudestisyntymistä, Pyhän Hengen armolahjoja ja myös kastoivat uskoontulleita ihmisiä. Tätä kastamista eivät Luther ja Sveitsin uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli suvainneet, ja heidän siunauksellaan luterilaiset aloittivat säälimättömän vainon anababtisteja kohtaan. Tuhannet anababtistit kärsivät marttyyrikuoleman Herran Jeesuksen kunniaksi luterilaisten sytyttämillä rovioilla.
Lutherilla ja Zwinglillä olisi ollut kaikki valta estää nämä hirmutyöt, mutta he päinvastoin yllyttivät "opetuslapsiaan" niihin. On sangen harmillista, että Luther lankesi tällaiseen syntiin sen jälkeen, kun oli itse ollut taistelemassa paavinkirkkoa vastaan ja kokenut vainoa heidän taholtaan. Kun Lutherin asema vahvistui tarpeeksi, tuli hänestä itsestään vainoaja.
Miksi meidän kirkkomme ja herätysliikkeemme vaikenevat historian tapahtumista, ja esittävät Martti Lutherista pitkälti vääristyneen kuvan? Eikö olisi parempi, että hänen vähemmän mairittelevat puolensa tuodaan yhtä lailla esille kuin hänen kiistattomat ansionsa?
Minun arvoasteikossani Martti Luther ei ole kovin korkealla keskiajan uskonpuhdistajien joukossa johtuen pitkälti juuri hänen osoittamastaan julmuudesta toisin uskovia kohtaan. Keskiajan uskonpuhdistajista Lutheria korkeammalle arvostan ainakin tshekkiläisen Jan Husin, joka sai kunnian kärsiä marttyyrikuoleman kerettiläisenä 1300-luvulla.
Tiedostan että Luther oli vain kuolevainen ja vajavainen ihminen, ja siksi minua vaivaakin ajoittain se lähestulkoon pyhimysasema, johon hänet on nostettu luterilaisessa maailmassa.
Oma näkemykseni Lutherista on, että hän sai aikaan paljon hyvää ja oli kiistaton uskonpuhdistaja, mutta varsinkin vanhoilla päivillään hänestä paljastui vähemmän miellyttäviä puolia. Esimerkiksi tukemalla sanallisesti saksalaisia talonpoikia 1520-luvun talonpoikaiskapinan kukistuksen yhteydessä Luther olisi voinut estää verilöylyn, mutta sen sijaan hän asettui tukemaan häntä taloudellisesti tukevia vaaliruhtinaita, jotka harjoittivat säälimätöntä sortoa köyhiä talonpoikia kohtaan.
Mutta ennen kaikkea anababtistien kohtelu on todellinen musta tahra Lutherin elämässä. Anababtistit olivat 1500-luvun kristillinen herätysliike Saksassa ja Sveitsissä, jotka korostivat uudestisyntymistä, Pyhän Hengen armolahjoja ja myös kastoivat uskoontulleita ihmisiä. Tätä kastamista eivät Luther ja Sveitsin uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli suvainneet, ja heidän siunauksellaan luterilaiset aloittivat säälimättömän vainon anababtisteja kohtaan. Tuhannet anababtistit kärsivät marttyyrikuoleman Herran Jeesuksen kunniaksi luterilaisten sytyttämillä rovioilla.
Lutherilla ja Zwinglillä olisi ollut kaikki valta estää nämä hirmutyöt, mutta he päinvastoin yllyttivät "opetuslapsiaan" niihin. On sangen harmillista, että Luther lankesi tällaiseen syntiin sen jälkeen, kun oli itse ollut taistelemassa paavinkirkkoa vastaan ja kokenut vainoa heidän taholtaan. Kun Lutherin asema vahvistui tarpeeksi, tuli hänestä itsestään vainoaja.
Miksi meidän kirkkomme ja herätysliikkeemme vaikenevat historian tapahtumista, ja esittävät Martti Lutherista pitkälti vääristyneen kuvan? Eikö olisi parempi, että hänen vähemmän mairittelevat puolensa tuodaan yhtä lailla esille kuin hänen kiistattomat ansionsa?
Minun arvoasteikossani Martti Luther ei ole kovin korkealla keskiajan uskonpuhdistajien joukossa johtuen pitkälti juuri hänen osoittamastaan julmuudesta toisin uskovia kohtaan. Keskiajan uskonpuhdistajista Lutheria korkeammalle arvostan ainakin tshekkiläisen Jan Husin, joka sai kunnian kärsiä marttyyrikuoleman kerettiläisenä 1300-luvulla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luther ei kannattanut toisin uskovien säälimätöntä polttamista roviolla eikä yllyttänyt juutalaisten kansanmurhaan. Eikä kiihottanut talonpoikia hyökkäämään fyysisesti sen ajan valtiovaltaa vastaan. Usko se huvikses.
http://latter-rain.com/ltrain/anabap.htm
Tuolla kerrotaan anabaptistien historiasta. Sivuilla on myös mainintoja Lutherin ja hänen kannattajiensa vainoista anabaptisteja kohtaan. Eräs lainaus sivuilta:
"Martin Luther and his follower Melanchthon thought it perfectly acceptable to kill anyone who would be re-baptized. In a remarkable meeting of unity for the time, Catholic and Protestant princes were gathered at the Second Diet of Speyer in 1520, then spoiled it by helping to enforce the following edict:
"Whereas it is ordered and provided in common law that no man, having once been baptized according to Christian order(as a baby), shall let himself be baptized again or for the second time, ...it is forbidden on pain of death... Therefore every Anabaptist and rebaptized man and woman of the age of reason shall be condemned and brought from natural life into death by fire, sword, and the like, without proceeding by inquisition of the spiritual judges." The edict was reaffirmed in 1530. "
Tiivistetty suomennos:
Luther ja hänen seuraajansa Melanchton olivat sitä mieltä, että kenet tahansa, joka ottaa kasteen aikuisiällä, saa vapaasti ja hyväksyttävästi tappaa. Katoliset ja protestantit kokoontuivat erikoiseen tapaamiseen vuonna 1520, jossa päätettiin mm. seuraavaa:
Kuka tahansa henkilö, joka ottaa kasteen uudelleen jo kerran kasteen saatuaan, tuomittakoon kuolemaan. Siksi jokainen anabaptisti tai muu uudelleen kasteen saanut henkilö poltettakoon elävältä roviolla tai surmattakoon miekalla ilman oikeudenkäyntiä.
Päätös astui voimaan vuonna 1530, josta lähtien anabaptistien marttyyriveri virtasi Saksassa ja Sveitsissä runsaana. Luther oli yhtenä osallisena tekemässä tätä päätöstä, ja hän kannatti avoimesti anabaptistien tappamista, kuten hänen puheistaan käy ilmi.
Kristitynfoorumissa on kirjoitettu tästä liikkeestä:
Omalla vuosisadallamme 1940-luvulla syntyi Amerikan helluntailiikkeen sisällä oppi, joka myöhemmin tuli tunnetuksi "Latter Rain", eli "Myöhäissade" -liikkeenä. Vaikka Yhdysvaltain helluntailiike julisti sen harhaopiksi 1949 opetus jäi elämään useiden julistajien pitäytyessä oppiin ja irrottautuessa omaksi ryhmäkseen helluntailiikkeen sisällä.
lisää:
http://www.kristitynfoorumi.fi/LRvoitelujahuvi.htm
5. tammikuuta: Erotakseen kastajien opista Luther kirjoittaa Kahdelle pappismiehelle uudelleen kastamisesta...
[...]
Tämä on yksi Lutherin harvoista kiistoista kastajien kanssa, sillä hänellä ei henkilökohtaisesti ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Tapaa, jolla heitä vainotaan, hän paheksuu: "Eihän se ole oikein, ja säälittää se minua todella, että tuollaisia kurjia ihmisiä niin surkeasti murhataan, poltetaan ja kammottavasti tapetaan. Pitäisi antaa jokaisen uskoa, mitä haluaa." Niin kauan kuin he "erehtyvät vain uskossa eivätkä muutoin kapinoi tai vastusta esivaltaa", heitä pitäisi vastustaa vain Jumalan Sanalla. "Tulella ei saada paljon aikaan." (Andrea van Dülmen: Luther - elämä, teot ja kirjoitukset s. 194.195)
Kommentoi myös kirjaa Juutalaisista ja heidän valheistaan.
Sivu 200 vaikuttaa hyvältä. Siinä Martti suorastaan kehoittaa juutalaisvainoihin.
Mikä Marttiin meni?
Paljastiko hän itsensä lopullisesti siinä mikä hän on miehiään.?
Myöhemmin Saksin vaaliruhtinaskunnassa (jossa Luther asui) ryhtyivät toimimaan aseellisesta kapinasta kuolemaan tuomitun Münzerin kannattajiin kuuluneet ja talonpoikassodassa lyödyt Hans Denck ja Hans Hüt, jotka ryhtyivät julistamaan ruhtinaita kohtaavaa Jumalan koston päivää (koska he olivat lyöneet Münzerin talonpoikaisarmeijat). He ryhtyivät keräämään apokalyptistä 144 000 tuhannen vanhurskaan joukkoa, jonka jäseniksi tultiin kasteen kautta. Kyse ei heidän kohdallaan ollut mistään rauhanomaisesta toiminnasta, ja näillä kastajilla oli suora yhteys Münzeriin.
Saksin vaaliruhtinas Juhana pyrki pysäyttämään kapinaliikkeen kuolemantuomioin. Luther ja Melanchton hyväksyivät sen, että esivallalla on oikeus tukahduttaa kapinaliike. Speyerin valtiopäivillä 1529 säädettiin keisarillinen (eli kaikkia vaaliruhtinaskuntia koskeva laki), joka vaati uudestikastajien rankaisemista kuolemalla. Itse lain säätänyt keisari oli katolinen. Luther ja Melanchton hyväksyivät lain ja katsoivat sen olevan jatkoa Rooman kristittyjen keisareiden aikoinaan aloittamalle toiminnalle harhaoppisia vastaan. (Lähteenä professori Kaarlo Arffmanin kirja Reformaatio vai restituutio? Historiallinen argumentti reformaattoreiden ja kastajaliikkeen väittelyssä lapsikasteen oikeutuksesta s. 107-118.)
Uudestikastajia oli kuitenkin Saksassa huomattavasti vähemmän kuin Sveitsissä ja varsinainen välienselvittely käytiin Sveitsissä Zwinglin toimesta. Tästä voi lukea Arffmanin kirjasta s. 19-106.