SVK:n uskonsisällön artikuloinnin merkityksestä

Juurikin näin!

Tuo olisi todella tärkeää! Vapaakirkon tulisi ottaa kantaa myös ns uuskarismaattisiin ilmiöihin kuten torontolaisuuteen. Monet ihmiset Vapaakirkossa eivät edes tajua, että monissa Vapaakirkon seurakunnissa ja tapahtumissa edistetään vahvasti torontolaisuutta, jota he itse eivät missään nimessä kannata. Olisi reilua , että asia nostettaisiin avoimesti pöydälle ja katsottaisiin mitä sitten tapahtuu. Toimittaisiin ainakin avoimesti ja jokainen voisi sitten tehdä omat johtopäätöksensä ja valintansa.

Kyllä Suomen Vapaakirkon hallituksen pitäisi oikeasti istua alas ja pohtia, mihin Vapaakirkko on matkalla.
Tuo kysymys tulee entistä tärkeämmäksi, koska koko ajan tulee uusia 'virtauksia', joita halukkaasti otetaan seurakuntien toimintatapoihinkin kysymättä sitä, ovatko ne virtaukset Pyhän Hengen synnyttämiä vai ihmisten synnyttämiä. Noiden virtausten seurauksena monet ovat päinvaston lähteneet seurakunnasta ja etsineet itselleen toisen ruokailupaikan!

Noita virtauksia halutaan ottaa sen tähden, että niin vähän tulee ihmisiä uskoon ja liittyy Vapaaseurakuntiin; halutaan etsiä jotain uutta ja katsotaan joihinkin seurakuntiin tuolla merten takana, miten ne ovat saaneet ihmisiä suurin joukoin mukaan.

Ongelma on siinä, että ei haluta käydä seurakuntina Herran eteen kysymään häneltä, miten me voisimme saada omalle paikkakunnalle herätyksen, mitä seurakunnan pitäisi tehdä, että etsivät löytäisivät ja kysyjä saisi vastaukset. Kun meidän omat eväät eivät riitä, ei auta hakea eväitä merten takaa tutkimatta niiden alkuperää ja seurauksia, Voisimme myös kysyä, miksi meillä ei ole Jumalan voimaa, miksi emme voi kulkea eteenpäin alkuseurakunnan lailla, Pyhän Hengen voimassa, jossa Pietarin varjokin jo paransi sairaita. Minun kokemukseni on se, että Jumala ei anna lahjojaan helposti, niitä täytyy janota ja janota koko sydämellään ja suurella kärsivällisyydellä, sillä niiden käyttöön pitää Jumalan meitä kasvattaa jo edeltä.

Ap. t. 5:15
Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.

Minulla ei oikeasti ole vastauksia edelläoleviin, minulla on vain kysymyksiä ja rukous, että voisin vielä nähdä, kun Jumalan voima Jeesuksen Kristuksen kautta ilmenee monien ihmisten kohdalla ja saa heidät kysymään, mitä tämä on?
Kyynelin kyselen myös aina välillä, miksi minä en ole saanut olla hänen käytössään? Kärsiviä ihmisiä on niin paljon.

Vapaakirkko on täynnä kaikenmaailman pohdiskelua, teoriaa ja "artikulointia", olemme rutikuiva kirkkokunta.
Missä on se Elämä ja Yltäkylläisyys, josta raamattu puhuu?
Johtaako kirkkokuntaa Pyhä Henki vai ihmisviisaus?
Missä on Jeesus? Onko Hän palavan ensirakkautemme kohde, yli kaiken, keskeisin?
Elämmekö Hänelle? Olemmeko valmiita kuolemaan Hänen vuokseen?

Kristus painottaa käskyjensä pitämistä ja apostoli Paavali sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Jättäkäämme teologisointi ja alkakaamme elää. Paholainenkin osaa käyttää teologiaa. Hän tuntee oikealla tavalla teologiset asiat ja hänellä on myös oikea usko. Apostoli Paavali sanoo, että demonitkin uskovat ja vapisevat, mutta me olemme puolestamme asioiden suhteen monta kertaa välinpitämättömiä, me emme edes vapise. Miksi paholainen ei sitten pelastu, vaikka sillä on oikeanlainen teologia ja oikeanlainen usko? Koska sillä ei ole oikeanlaista elämää. Niin yksinkertaisia asiat ovat. Niin helppoja asiat ovat. Me voimme pelkästään elämällä pyhittyä. Jos meillä on oikea, Jumalan tahdon mukainen elämä, me opimme myös Jumalasta monia asioita. Mutta jos meidän elämämme on harhautunut kurssistaan, me päädymme vääränlaisiin asioihin.

Idän kirkkoisät ovat sanoneet jotakin erittäin hienoa. He ovat sanoneet, että oikeanlainen usko on sitä, että kävelet jatkuvasti viritetyllä langalla. Me emme selitä Raamatun kirjoja oman viisautemme, oman päättelymme, oman ymmärryksemme varassa. Joilla on samanlainen mieli ja ymmärrys, joka kirjoittajilla oli, eli pyhät. Sen tähden kun haluamme päästä perille Raamatun merkityksistä, koska emme itse ole pyhiä, meidän ei tule lähteä selittämään niitä omin päin, vaan meidän tulee etsiä apua pyhiltä ihmisiltä, heidän kirjoituksistaan. Meidän uskomme ei ole teologiaa ja filosofiaa, vaan se on elämää. Meidän täytyy elää niin kuin Kristus on pyytänyt. Kristus ei tuonut maailmaan uutta teologiaa tai filosofiaa. Hän tuli tuomaan maan päälle uudenlaisen tavan elämää. Apostoli Paavali sanoo: ”Tulkaa minun seuraajakseni, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.” Meidän on jäljiteltävä, seurattava pyhiä kuten he jäljittelivät, seurasivat, Kristusta.