Mitä miehen päässä liikkuu?

Haluan tietää miehen näkökulman asiasta. Tapasimme viime heinäkuun lopulla ja mies oli tietoinen, että muutan toiselle puolelle Suomea elokuun lopussa. Sovimme, että pidämme hauskaa keskenämme, mutta kun elokuun loppu vihdoin tuli niin hän ei halunnutkaan päästää irti.
Meillä oli hauskaa yhdessä. Söimme, kerroimme toisillemme kaikki salaisuudet ja luotimme toisiimme täysin. Aluksi en ollut mitenkään kiinnostunut tästä miehestä muuta kuin seksin takia, kunnes hän kysyi minulta, että olemmeko jotain muuta kuin sänkykumppaneita. Olin pohtinut tätä kysymystä mielessäni ja vastasin hänelle vain, että kai me sitten olemme jotain vakavampaa. Hän esitteli minut vanhemmilleen ja vietimme melkein joka päivä aikaa toistemme seurassa.
Tunteistahan hän ei osannut puhua, koska oli saanut kuulemma kärsiä niiden takia paljon naisten kanssa. Hänelle oli muodostunut pieni luottamuspula ja hänen itsetuntonsa oli todella matala.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kuinka naiset pelaavat pelejä. Yhtenä päivänä selailin Tinderiä ihan vain aikani kuluksi kunnes hänen ystävänsä tuli minua vastaan siellä. Sain todella 'hyvän idean' alkaa puhumaan hänen ystävänsä kanssa. Typeräähän se oli myönnetään, mutta ajattelin, että ehkä hänen kauttaan saan vihdoin selvyyden siihen mitä tuon miehen päässä liikkuu. Hän kertoi minulle, että tämä mies oli kertonut, että olisi valmis muuttamaan kanssani toiselle paikkakunnalle, jos vain saisi töitä sieltä. Hän myös oli kertonut ystävälleen, että puhetta oli ollut vakavammastakin kuin vain hauskanpidosta. No tietenkin sitten rehellisenä ihmisenä kerroin tälle miehelle, että olin keskustellut hänen ystävänsä kanssa ja hänen vastaus oli vain: ''no problem ja saat tehdä mitä haluat.'' Eikö tämä ole selvä merkki siitä ettei hän oikeasti välitä? Tämä hänen ystävänsä pyysi minua heille, mutta en tietenkään mennyt. Sen jälkeen poistin hänet. Itse myönnän olleeni helvetin typerä, mutta ei ystävien kuulu pokailla toisten naisia?
Tämän tilanteen jälkeen välillämme ei ollut mitään muuta kuin ongelmia. Hän aukoi päätänsä aivan turhista asioista ja oli välinpitämätön. Jälkeenpäin hän on sanonut vihaansa minua kyseisen tapauksen vuoksi. Hänen käsityksensä asiasta on se, että olen yrittänyt iskeä hänen ystäväänsä mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Tilanteethan tietenkin eskaloituvat siinä vaiheessa kun lähdin ja tulin parin viikon päästä takaisin. Kerroin hänelle silloin kun olin muuttanut, että tuntuu vaikealta lähteä, koska minulle hänestä oli tullut hyvin tärkeä ja välitin hänestä suuresti. Hän tunsi samoin, mutta päätimme kuitenkin että katsomme mihin tämä vie, että onko kumpikaan valmis kaukosuhteeseen.
Viikon jälkeen muutostani ajattelin, että kun hän kerran joskus on sanonut, että saan tehdä juuri niin kuin haluan niin sitten minä teen niin. Minulla oli sillä viikolla todella mitäänsanomaton yhden illan juttu ja silloin minä tajusin, että ei se ole enää samanlaista kuin silloin nuorempana. Halusin vain takaisin hänen luokseen.
Näin hänet parin viikon jälkeen muutostani ja hän kysyi minulta olinko löytänyt jotain uutta niin nopeasti. Moni olisi varmaan valehdellut siinä tilanteessa, mutta minä en yksinkertaisesti pystynyt valehtelemaan hänelle. Hän ei oikeastaan sanonut mitään murahti vain. Hän kuitenkin jatkoi tilanteesta kuittailua aina tietyin väliajoin.
Kuukausi meni ja riitamme vain pahenivat. Sitten hän sanoi minulle, että:'' Etköhän sinä tiedä mistä kaikki ongelmamme johtuvat?'' Hän siis viittasi taannoiseen yhden illan juttuun. Ja samalla hän antoi purki kaiken patoutuneen vihansa, toisaalta ihan syystä. Miksi kuitenkaan hän ei sanonut ongelmasta jo silloin kun se oli ajankohtaista? Miksi hän silti jatkoi puhumista minulle vaikka kaikki eivät olleet kunnossa?
Sitten alkoi valehtelu. Minä pyysin häneltä monesti anteeksi, mutta anteeksipyynnöt eivät vain aina ole tarpeeksi. Hän alkoi tuputtaa minulle ajatuksia, että minä olin ehdottanut jotain muuta kuin hauskanpitoa. Mitä väliä sillä enää siinä vaiheessa oli, jos tunne oli molemminpuolinen? Minä olin hänen mukaansa rakastunut häneen ja hänellä ei ollut minkäänlaisia tunteita. Hän käänsi kaiken minun syykseni, mutta olikohan totuus siinä, että hänen olisi vain yksinkertaisesti pitänyt katsoa peiliin?
Puoli vuotta koko jutusta sain kuulla, että hän tapailee ystävääni. Sain siis kuulla mieheltä asiasta.
Yhtä asiaa en vain ymmärrä. Miksi hän moralisoi minua kavereihin koskemisesta kun itse tekee juuri sitä samaa? Tapasin tämän ystäväni ja hän kertoi minulle kaiken mitä tämä mies oli minusta puhunut. Hän oli kertonut meidän välillämme tapahtuneista asioista kaiken ja haukkunut minut ''mieleltään sairaaksi''. Riemu syntyi siinä kohtaa kun tämä 'ystävä' alkoi kertoa omia näkemyksiään toimintaani.
Kysymys siis kuuluu: Mitä tämän miehen mielessä oikein liikkuu, jos hän vielä puolen vuoden jälkeenkin jaksaa puhua minusta?
PS. Tämä mies on hakenut työpaikkaa nykyiseltä paikkakunnaltani.