Mikä henki kyseessä?

Riippuuhan se asiasta, että saattoi olla esimerkiksi paikallaan nuhdella. Kyllä Jeesus käytti oikeassa paikassa niin kovia sanoja etten edes osaisi nykykulttuuriin löytää sellaisia. Mutta vaikkei näin olisi niin eikö pastorikin ole jokatapauksessa ihan inhimillisesti erehtyväinen samoin kuin kuka tahansa meistä?

Papeilla ei ole oikeutta nuhdella ihmistä seurakunnan läsnäolessa.Sekö on sitä kuuluisaa lähimmäisenrakkautta?

Narsistinen pappi kohottaa itsensä

Tämä ongelma ei ole mikään henki asia, vaan sitä vain, että väärät ihmiset ovat tehtävissä, joihin eivät kuulu !

Eli eivät ole Jumalan valmistamia ja kouluttamia ja asettamia, vaan he ovat itse vallan himoissaan itsensä nostaneet johto tehtäviin pomoilemaan.

Näistä Raamattu kertoo hyvin:

Hesekiel 34

1 Minulle tuli tämä Herran sana:
2 "Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille-paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?
3 Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa,
4 ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.
5 Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi-hajaantuneet ne ovat.
6 Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.
7 Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:
8 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani,
9 sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:
10 Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.
11 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.
12 Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.
13 Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa.
14 Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla.
15 Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.
16 Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

En tiedä mitä on tapahtunut, siksi vain olettamus: Joissain seurakunnissa on vallalla todistuspuheet, joissa ei hyväksytä esim. itkemistä, koska se katsotaan sielulliseksi "heikkoudeksi". Halutaan kuulla vain voimakkaita todistuksia esim. pelastusteoista tai ihmeistä, joita Herra tekee. Tätä pidetään oikean, kaiken kestävän, uskon merkkinä ja sopivaksi jakaa muille yleisissä tilaisuuksissa.

Asia on vähän "kaksipiippuinen". Tietysti jokaisella on oikeus kertoa kärsimyksestään tms., mutta jos todistuspuhe ei sitten kerrokaan siitä miten ihminen haluaa kaiken keskellä turvata Herraan ja luottaa Hänen apuunsa / tai miten Herran avulla valmistui apu ja ulospääsy menneestä kärsimyksestä.
Ehkäpä vertaistukiryhmä seurakunnassa tai solu olisi parempi paikka käsitellä kärsimyksiä ja rukoilla sitten yhdessä niiden kestämiseen voimaa.

Toinen puoli asiassa on se, että myös särkymisen kautta voidaan ilmituoda se, että uskovat ovat kuitenkin "vain ihmisiä". Moni on saanut voimaa murtuneesta ja nöyrästä hengestä.

Olisiko niin, että pastori ei itse ole koskaan joutunut omassa elämässään särkymään? Raamattuhenkinen seurakunta on Kristuskeskeinen, eikä ihmiskeskeinen - se ei siis liikutu tai kaadu kärsimyksistä, mutta ei myöskään harjoita kovasydämistä "superuskoa".

Toivon tähän mainitsemaasi pastorin seurakuntaan raitista Sanan opetusta ja tervettä sielunhoitoa.

Pastorilta vaaditaan uskollisena huoneenhaltijana oikeudenmukaisuutta ja jokaisen lampaan kohtaamista yksilöllisesti. Jos hän ei siihen kykene tai jaksa, pyytäköön Herralta tarpeeksi apupappeja, niinkuin Mooses teki kansaa johtaessaan.

Apostolejen tekosia. Vai miten se oikein menikään/olikaan?

Kannattaa lukea (googlesta) petri paavolan : Saulin syndrooma.
Ehkäpä monenkin seurakunnan ongelma .