Suhde tai etäsuhde haussa

Noin yleensä naiset etsii kuuta taivaalta. Sitten ne on hämmästyneitä kun sellaista ei olekkaan.
Ja alkaa olla noi yli 50v. naiset jo hieman ylikunnossa, henkisesti ja fyysisesti.
Katso nuorempaa.

Viiskymppisenä naisena etsin miestä, jolla ei ole alko-ongelmaa, exäongelmaa, lapset aikuisia (ei käy isän lompakolla), ymmärtäväistä, ei omaa napaa katsovaa, hoitaa työnsä (jos sellainen on), hoitaa itseään ja terveyttään, laaja maailmankatsomus, ei mollaa toisia ihmisiä, jos tulot ovat pienet tai on velkaa (kertoo siitä rehellisesti) ja ennen kaikkea aikaa yhdessäoloon ja asuu alle 50 km päässä, jotta voidaan tavata :)

Sitten mä heräsin ja tajusin, ettei sellaista miestä olekaan :(

No minä olen 54 vuotias nainen. Henkisesti ja fyysisesti vielä oikein hyvässä kunnossa. Haaveilen myös ihan tavallisesta miehestä jolla on avoin ja myönteinen elämänasenne. Juuri nyt en ole millään palstalla, koska minusta tuntuu, että siellä on vain pelkkää seksiseuraa etsiviä lapsellisia miehiä ja todella nuoria miehiä jotka sopisivat ennemminkin pojikseni. Olen pettynyt tyhmyyttäni rakkaudessa ja on vaikea saada luottamus takaisin. Pohdinkin että vieläkö uskallan otta riskin ja rakastua, vai ollakko suosista loppuelämä yksin. Molemmisissa vaihtoehdoissa on puolensa. Kaipaan kyllä rakkautta ja hellää syliä, mutta sellaista tuntuu olevan vaikea löytää. Komeista miehistä olen saanut todellakin tarpeekseni.

Olen juuri 50v täyttänyt nainen. Itseltäni päättyi vähän aikaa sitten seurustelusuhde saman ikäisen miehen kanssa, joka jäi leskeksi 3 vuotta sitten. Yksi 16v poika kotona hänellä.Pari vuotta seurusteltiin. Omasta mielestä vietimme melko tasaista elämää,yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteitaym, ei riitoja, mutta ette voi uskoa, millainen on se paine, kun edesmennyt puoliso nostetaan jalustalle lähes pyhimyksen asemaan. Ja edesmenneen puolison äiti (siis miesystäväni anoppi) keskittää kaiken energiansa siihen, että tyttären muisto ei pääse yhtään hellittämään ja kipeiden muistojen hiukan haihtua...kaikki asiat, joulu- ja pääsiäisvalmistelut suursiivouksineen, leipomuksineen tuli tämä anoppi tekemään samalla tyylillä kuten "on aiemminkin tehty". Kysyin lopulta miesystävältäni,mikä on minun asema ? Vastaus 2 vuoden ja 3 kuukauden seurustelun jälkeen oli " sun kanssa kiva jutella ja nukkua yksi yö yhdessä viikossa ", hän ei muuta kaipaa. Selväksi tuli, että olen ollut hänelle pelkkä laastari...matkalla johonkin muuhun. Miten olinkaan näin tyhmä ja sinisilmäinen, että päästin näin käymään? Minulta loppui usko miehiin tän eron johdosta, aiemmin on mennyt usko jo eronneisiin, nyt meni myös leskiin. Jotenkin ymmärrän nyt paremmin niitä katkeria naisia, jotka päättävät elää lopulta elää yksin, ja panostavat omanapaisesti ja itsekkäästi vain itseensä ja omaan hyvin vointiin.