S24 kautta olen hakenut aikuista suhdetta.
Mutta kovin huonosti on tullut vastauksia.
Mitä, ja millaista ystävää naiset etsii ?
Profiilissani etsin tervejärkistä normaalia naista aikuiseen suhteeseen,
tai etäsuhteeseen. Olen 57v mies.
Mutta kovin huonosti on tullut vastauksia.
Mitä, ja millaista ystävää naiset etsii ?
Profiilissani etsin tervejärkistä normaalia naista aikuiseen suhteeseen,
tai etäsuhteeseen. Olen 57v mies.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noin yleensä naiset etsii kuuta taivaalta. Sitten ne on hämmästyneitä kun sellaista ei olekkaan.
Ja alkaa olla noi yli 50v. naiset jo hieman ylikunnossa, henkisesti ja fyysisesti.
Katso nuorempaa.
Viiskymppisenä naisena etsin miestä, jolla ei ole alko-ongelmaa, exäongelmaa, lapset aikuisia (ei käy isän lompakolla), ymmärtäväistä, ei omaa napaa katsovaa, hoitaa työnsä (jos sellainen on), hoitaa itseään ja terveyttään, laaja maailmankatsomus, ei mollaa toisia ihmisiä, jos tulot ovat pienet tai on velkaa (kertoo siitä rehellisesti) ja ennen kaikkea aikaa yhdessäoloon ja asuu alle 50 km päässä, jotta voidaan tavata :)
Sitten mä heräsin ja tajusin, ettei sellaista miestä olekaan :(
Noin viisikymppisenä lapset ei ole aivan aikuisia, joten riman alle jään. Nainenkin voisi olla tuollainen. Tosin minulle on sama naisen lasten lompakolla käynnistä. Kunhan toisella on joskus yhteiselle matkalla mahdollisuuksia lähteä silloin tällöin.
Hei Voisialkaaetsimään!
Olen yrittänyt seurustella 50 miesten kanssa, joilla lapset (varsinkin tyttölapset) osaavat kiitettävästi vedättää isiään. Isän jatkuva saatavanaolo (vaikka lapset olisivat äidillä, siis teinit) milloin minkäkin syyn vuoksi, ei oikein ole kivaa, esim. kun ollaan yhteistä iltaa viettämässä tai viikonoppua ja mies lähtee kotiin tyttärien paniikkisoiton vuoksi.
Olen itse pienituloinen nainen ja elämässä kokenut sekä ylä- että alamäkiä ja siksi toivon rehellisyyttä määrätyissä asioissa. Aina ei elämä mene kuin Strömsössä.
Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Olen kerran ollut treffeillä 55-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli 10 v lapsi. Minun ajatuksiini liian pieni lapsi. Mies oli mennyt suhteeseen nuoren naisen kanssa, jolla biologinen kello tikitti ja tekivät lapsen. Sitten tulikin ero. En itse usko olevani luonteva enään näin pienen lapsen kanssa, vaikka lapsista kovin tykkäänkin.
niin, että se muu suku tärkeämpi kuin se mies ?
Valitettavasti parisuhteessa myös muu suku tulee ihmisen mukana. Oletko koskaan yrittänyt parisuhdetta? Tai edes tapaillut ketään? Varsinkin lapset ovat vahvasti ihmisen elämässä.
Varmaan olisi hyväksi myös elää omaa elämää, eikä keskittyä vain muiden elämään ?
No minä olen 54 vuotias nainen. Henkisesti ja fyysisesti vielä oikein hyvässä kunnossa. Haaveilen myös ihan tavallisesta miehestä jolla on avoin ja myönteinen elämänasenne. Juuri nyt en ole millään palstalla, koska minusta tuntuu, että siellä on vain pelkkää seksiseuraa etsiviä lapsellisia miehiä ja todella nuoria miehiä jotka sopisivat ennemminkin pojikseni. Olen pettynyt tyhmyyttäni rakkaudessa ja on vaikea saada luottamus takaisin. Pohdinkin että vieläkö uskallan otta riskin ja rakastua, vai ollakko suosista loppuelämä yksin. Molemmisissa vaihtoehdoissa on puolensa. Kaipaan kyllä rakkautta ja hellää syliä, mutta sellaista tuntuu olevan vaikea löytää. Komeista miehistä olen saanut todellakin tarpeekseni.
Että menit sitten antamaan jollekin ns. häntäheikille, ja nyt kaduttaa kun jäit pano jonossa loppupäähän, ? vai ?
Annoin aviomiehelleni kyllä joo, ja olin tän häntäheikin kanssa 23 vuotta. Kyllä kaduttaa, mutta yhteiset lapset ei kaduta. Heistä olen kiitollinen häntäheikille.
Olen juuri 50v täyttänyt nainen. Itseltäni päättyi vähän aikaa sitten seurustelusuhde saman ikäisen miehen kanssa, joka jäi leskeksi 3 vuotta sitten. Yksi 16v poika kotona hänellä.Pari vuotta seurusteltiin. Omasta mielestä vietimme melko tasaista elämää,yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteitaym, ei riitoja, mutta ette voi uskoa, millainen on se paine, kun edesmennyt puoliso nostetaan jalustalle lähes pyhimyksen asemaan. Ja edesmenneen puolison äiti (siis miesystäväni anoppi) keskittää kaiken energiansa siihen, että tyttären muisto ei pääse yhtään hellittämään ja kipeiden muistojen hiukan haihtua...kaikki asiat, joulu- ja pääsiäisvalmistelut suursiivouksineen, leipomuksineen tuli tämä anoppi tekemään samalla tyylillä kuten "on aiemminkin tehty". Kysyin lopulta miesystävältäni,mikä on minun asema ? Vastaus 2 vuoden ja 3 kuukauden seurustelun jälkeen oli " sun kanssa kiva jutella ja nukkua yksi yö yhdessä viikossa ", hän ei muuta kaipaa. Selväksi tuli, että olen ollut hänelle pelkkä laastari...matkalla johonkin muuhun. Miten olinkaan näin tyhmä ja sinisilmäinen, että päästin näin käymään? Minulta loppui usko miehiin tän eron johdosta, aiemmin on mennyt usko jo eronneisiin, nyt meni myös leskiin. Jotenkin ymmärrän nyt paremmin niitä katkeria naisia, jotka päättävät elää lopulta elää yksin, ja panostavat omanapaisesti ja itsekkäästi vain itseensä ja omaan hyvin vointiin.