Köyhänä Suomessa – Tällaista elämä sosiaaliturvan varassa on
Ruokaa roskiksista, ei varaa lääkkeisiin, nälkää ja kituuttelua – tältä kuulostaa arki toimeentulotuen varassa. Miten sosiaaliturvan varaan päädytään ja miltä tulevaisuus köyhästä kuulostaa? Lue karut tarinat
Studio55.fi keräsi kyselyssä kokemuksia sosiaaliturvan varassa elämisestä. Vastauksia saimme esimerkiksi syrjäytyneiltä nuorilta, sairastuneilta, yksinhuoltajilta ja korkeasti koulutetuilta työttömiltä, joista kukaan ei todennut elävänsä yhteiskunnan varoilla omasta valinnastaan.
Elämä sosiaaliturvan varassa on aika pitkälti jatkuvaa nälässä olemista, vanhoissa vaatteissa kulkemissa eikä tulevaisuus näytä kovin valoisalta. Joudun penkomaan roskiksista ruokaa, sillä tämän pienen paikkakunnan ruoka-avustukset ovat todella vähäiset. Töihin en pääse, sillä ei ole ammattitutkintoa, koulut ovat jääneet kesken nuoruudessa mielenterveysongelmien myötä, joten en myöskään saa opiskelupaikkaa mistään.
Olen sitä mieltä, että yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat puhtaasti siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Köyhyys lisää syrjäytyneisyyttä ja siten mielenterveysongelmia, ja tästä tulee oravanpyörä, josta ei noin vain päästä eroon."
Elämä tuen varassa on jatkuvaa kitkuttelua. Olen työtön yksinhuoltaja. Joudumme aika paljon syömään soijarouhe-makaronilaatikkoa, eikä joka kerta ole edes ketsuppiakaan. Saan vaatteeni lahjoituksina, ja siltä myös näytän. En ole käynyt kampaajalla vuosikausiin. Usein on hammastahna, deodorantti tai saippua loppu, niihin ei ole aina varaa. Yritän kyllä, että lapsella olisi kaikki tarvittava, vaatteet ja siistit hiukset. Kengät on usein lapsellakin rikki, ne eivät nykyisin kestä kauan.
Olen pyrkinyt kouluihin jo vuosia, mutta en ole päässyt. En juo enkä polta, yritän pitää itseni kunnossa. En ole saanut töitä, työhaastatteluissa olen käynyt montakin kertaa, mutta minua ei ole valittu. Elämme päivän kerrallaan. Joka päivä on syötävä, vaikka puuroa. Emme kuole nälkään, mutta ei tämä hauskaa ole. Jos tuet tästä vielä laskisivat, niin en tiedä miten selviäisin. Ei tämä mitään elämää ole."
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/koyhana-suomessa-tallaista-elama-sosiaaliturvan-varassa-on/265626
Ruokaa roskiksista, ei varaa lääkkeisiin, nälkää ja kituuttelua – tältä kuulostaa arki toimeentulotuen varassa. Miten sosiaaliturvan varaan päädytään ja miltä tulevaisuus köyhästä kuulostaa? Lue karut tarinat
Studio55.fi keräsi kyselyssä kokemuksia sosiaaliturvan varassa elämisestä. Vastauksia saimme esimerkiksi syrjäytyneiltä nuorilta, sairastuneilta, yksinhuoltajilta ja korkeasti koulutetuilta työttömiltä, joista kukaan ei todennut elävänsä yhteiskunnan varoilla omasta valinnastaan.
Elämä sosiaaliturvan varassa on aika pitkälti jatkuvaa nälässä olemista, vanhoissa vaatteissa kulkemissa eikä tulevaisuus näytä kovin valoisalta. Joudun penkomaan roskiksista ruokaa, sillä tämän pienen paikkakunnan ruoka-avustukset ovat todella vähäiset. Töihin en pääse, sillä ei ole ammattitutkintoa, koulut ovat jääneet kesken nuoruudessa mielenterveysongelmien myötä, joten en myöskään saa opiskelupaikkaa mistään.
Olen sitä mieltä, että yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat puhtaasti siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Köyhyys lisää syrjäytyneisyyttä ja siten mielenterveysongelmia, ja tästä tulee oravanpyörä, josta ei noin vain päästä eroon."
Elämä tuen varassa on jatkuvaa kitkuttelua. Olen työtön yksinhuoltaja. Joudumme aika paljon syömään soijarouhe-makaronilaatikkoa, eikä joka kerta ole edes ketsuppiakaan. Saan vaatteeni lahjoituksina, ja siltä myös näytän. En ole käynyt kampaajalla vuosikausiin. Usein on hammastahna, deodorantti tai saippua loppu, niihin ei ole aina varaa. Yritän kyllä, että lapsella olisi kaikki tarvittava, vaatteet ja siistit hiukset. Kengät on usein lapsellakin rikki, ne eivät nykyisin kestä kauan.
Olen pyrkinyt kouluihin jo vuosia, mutta en ole päässyt. En juo enkä polta, yritän pitää itseni kunnossa. En ole saanut töitä, työhaastatteluissa olen käynyt montakin kertaa, mutta minua ei ole valittu. Elämme päivän kerrallaan. Joka päivä on syötävä, vaikka puuroa. Emme kuole nälkään, mutta ei tämä hauskaa ole. Jos tuet tästä vielä laskisivat, niin en tiedä miten selviäisin. Ei tämä mitään elämää ole."
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/koyhana-suomessa-tallaista-elama-sosiaaliturvan-varassa-on/265626
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.