Naiset kertovat, millaista on olla työtön: ”Jouduin luopumaan lähes kaikesta muusta paitsi asunnostani
Naisten suuren työttömyyskyselyn vastaajista pitää taloudellista epävarmuutta työttömyyden vaikeimpana puolena.
monen arkea työttömyys muutti hyvin konkreettisesti. Ei ollut varaa ladata matkakorttia tai käydä hammaslääkärissä. Kalliit harrastukset ja lomamatkat jäivät, ja ruokakaupan alelaput alkoivat kiinnostaa.
Jotkut vastaajat kokivat, että rahapula kavensi elinpiiriä ja vähensi sosiaalisia kohtaamisia. Kun leffalippuun tai kahvilakäyntiin ei ollut varaa, ystäviä tuli nähtyä vähemmän.
”Kun olin työtön, jouduin luopumaan osapuilleen kaikesta muusta paitsi asunnostani. En reissannut, en harrastanut, en ostanut uusia vaatteita. En käynyt kampaajalla, leffassa, en missään. Museokortti oli onneksi taskussa valmiina, ja se helpotti. Vähensin kavereiden näkemistä, koska meillä se näkeminen usein on vaikka kahvilla käyntiä. Kun päiväbudjetti oli noin kolme euroa, ei siinä juuri hurviteltu. Söin vähemmän, liikuin vähemmän. Istua nökötin vain kotona ja tapasin vähemmän ihmisiä”, 30-vuotias nainen kertoo.
Kaikesta on joutunut luopumaan! Mitään ei voi ostaa ja missään ei voi käydä. Joutuu kotiin häkkilinnuksi. Nälkä on koko ajan, koska olen joutunut jättämään yhden lämpimän aterian pois päivän ruokailuista. Sosiaaliset kohtaamiset ovat jääneet. Ei leffoja, kahvitteluja, keikkoja, viinilasillisia, kampaajia, vaatteita, matkoja. Ei mitään”, 33-vuotias nainen kertoo.
”Palkkani vaihtui tietysti paljon pienempään työttömyyskorvaukseen. Ei ole enää työterveyshuoltoa. En mene edes terveyskeskukseen tai lääkärille, ellen ole todella kipeä, koska se maksaa. On harkittava menoja, enkä voi enää auttaa niin paljon esimerkiksi poikani perhettä. Yritän elää tuhlaamatta ja säästäväisesti. Tuleva eläkkeeni on nyt pienempi, ja se harmittaa ja katkeroittaa.” Nainen, 64
Minä ja mies jäimme työttömiksi samoihin aikoihin, ja tulomme putosivat puoleen. Emme käy ulkona, en käy kampaajalla, en hoidata hampaitani, kissamme rokotuksia ei ole uusittu ja paljon muuta, johon ei ole enää varaa. Ruokaostoksissa etsimme aina sitä halvinta.” Nainen, 49
Ostan halvinta ruokaa. Puolitan reseptilääkekuluja ottamalla määrättyjä lääkkeitä vähemmän. Jätin hammashoidon kesken. En koskaan käy tapahtumissa, missä on maksuja. En vieraile kotiseudulla. Erakoidun pikkuhiljaa. Kirpparilta haen vaatteet, joita on joskus pakko ostaa. Alushousut ja nilkkasukat ostan uusina, ja yhdet kunnon rintaliivit minulla on lääkärissäkäyntien varalta. Muuten en käytä.” Nainen, 60
Tulot eivät riitä juuri muuhun kuin asumiseen ja välttämättömiin menoihin. Esimerkiksi matkakorttia ei voi ostaa, mikä on karsinut harrastuksia. Aina pitää olla laskemassa, mitä voi ostaa.” Nainen, 28
Jouduin luopumaan asumisesta, matkakortista, uuden passin hakemisesta, kunnolla syömisestä, kavereiden kanssa ulkona käymisestä. Ei ollut rahaa asunnon hakemiseen (takuuvuokraan ja muuttoon) tai lämpimän ruoan valmistamiseen kuin ehkä kerran viikossa. Ei ollut varaa käydä missään tai tehdä mitään. Matkakortti jäi lataamatta, joten piti kävellä joka paikkaan.” Nainen, 30
”Pudotus ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle on kova. Vielä kovemmaksi se muuttuu, kun mahdolliset säästöt on käytetty ja on haettava toimeentulotukea. Sitten kun tilille napsahtaa saman kuukauden aikana kaksi työttömyysetuuden maksusuoritusta, toimeentulotuessa otetaan käyttöön 21,5 päivän kerroin ja tuesta vähennetään joka kuukausi muutama kymppi, alkaa selviytymistaistelu. Julkisen liikenteen käyttö on vähentynyt minimiin, koska ei ole enää varaa ostaa matkakortille kautta, vain arvoa, jota on käytettävä harkiten. Kun jotain menee rikki, ei ole varaa ostaa uutta tai edes käytettyä. Spontaani lähteminen ihmisten ilmoille on jäänyt pois. Elämänpiirini on kaventunut, ja monet asiat, joista olen saanut iloa, ovat jääneet pois.” Nainen, 50
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000005105895.html
Naisten suuren työttömyyskyselyn vastaajista pitää taloudellista epävarmuutta työttömyyden vaikeimpana puolena.
monen arkea työttömyys muutti hyvin konkreettisesti. Ei ollut varaa ladata matkakorttia tai käydä hammaslääkärissä. Kalliit harrastukset ja lomamatkat jäivät, ja ruokakaupan alelaput alkoivat kiinnostaa.
Jotkut vastaajat kokivat, että rahapula kavensi elinpiiriä ja vähensi sosiaalisia kohtaamisia. Kun leffalippuun tai kahvilakäyntiin ei ollut varaa, ystäviä tuli nähtyä vähemmän.
”Kun olin työtön, jouduin luopumaan osapuilleen kaikesta muusta paitsi asunnostani. En reissannut, en harrastanut, en ostanut uusia vaatteita. En käynyt kampaajalla, leffassa, en missään. Museokortti oli onneksi taskussa valmiina, ja se helpotti. Vähensin kavereiden näkemistä, koska meillä se näkeminen usein on vaikka kahvilla käyntiä. Kun päiväbudjetti oli noin kolme euroa, ei siinä juuri hurviteltu. Söin vähemmän, liikuin vähemmän. Istua nökötin vain kotona ja tapasin vähemmän ihmisiä”, 30-vuotias nainen kertoo.
Kaikesta on joutunut luopumaan! Mitään ei voi ostaa ja missään ei voi käydä. Joutuu kotiin häkkilinnuksi. Nälkä on koko ajan, koska olen joutunut jättämään yhden lämpimän aterian pois päivän ruokailuista. Sosiaaliset kohtaamiset ovat jääneet. Ei leffoja, kahvitteluja, keikkoja, viinilasillisia, kampaajia, vaatteita, matkoja. Ei mitään”, 33-vuotias nainen kertoo.
”Palkkani vaihtui tietysti paljon pienempään työttömyyskorvaukseen. Ei ole enää työterveyshuoltoa. En mene edes terveyskeskukseen tai lääkärille, ellen ole todella kipeä, koska se maksaa. On harkittava menoja, enkä voi enää auttaa niin paljon esimerkiksi poikani perhettä. Yritän elää tuhlaamatta ja säästäväisesti. Tuleva eläkkeeni on nyt pienempi, ja se harmittaa ja katkeroittaa.” Nainen, 64
Minä ja mies jäimme työttömiksi samoihin aikoihin, ja tulomme putosivat puoleen. Emme käy ulkona, en käy kampaajalla, en hoidata hampaitani, kissamme rokotuksia ei ole uusittu ja paljon muuta, johon ei ole enää varaa. Ruokaostoksissa etsimme aina sitä halvinta.” Nainen, 49
Ostan halvinta ruokaa. Puolitan reseptilääkekuluja ottamalla määrättyjä lääkkeitä vähemmän. Jätin hammashoidon kesken. En koskaan käy tapahtumissa, missä on maksuja. En vieraile kotiseudulla. Erakoidun pikkuhiljaa. Kirpparilta haen vaatteet, joita on joskus pakko ostaa. Alushousut ja nilkkasukat ostan uusina, ja yhdet kunnon rintaliivit minulla on lääkärissäkäyntien varalta. Muuten en käytä.” Nainen, 60
Tulot eivät riitä juuri muuhun kuin asumiseen ja välttämättömiin menoihin. Esimerkiksi matkakorttia ei voi ostaa, mikä on karsinut harrastuksia. Aina pitää olla laskemassa, mitä voi ostaa.” Nainen, 28
Jouduin luopumaan asumisesta, matkakortista, uuden passin hakemisesta, kunnolla syömisestä, kavereiden kanssa ulkona käymisestä. Ei ollut rahaa asunnon hakemiseen (takuuvuokraan ja muuttoon) tai lämpimän ruoan valmistamiseen kuin ehkä kerran viikossa. Ei ollut varaa käydä missään tai tehdä mitään. Matkakortti jäi lataamatta, joten piti kävellä joka paikkaan.” Nainen, 30
”Pudotus ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle on kova. Vielä kovemmaksi se muuttuu, kun mahdolliset säästöt on käytetty ja on haettava toimeentulotukea. Sitten kun tilille napsahtaa saman kuukauden aikana kaksi työttömyysetuuden maksusuoritusta, toimeentulotuessa otetaan käyttöön 21,5 päivän kerroin ja tuesta vähennetään joka kuukausi muutama kymppi, alkaa selviytymistaistelu. Julkisen liikenteen käyttö on vähentynyt minimiin, koska ei ole enää varaa ostaa matkakortille kautta, vain arvoa, jota on käytettävä harkiten. Kun jotain menee rikki, ei ole varaa ostaa uutta tai edes käytettyä. Spontaani lähteminen ihmisten ilmoille on jäänyt pois. Elämänpiirini on kaventunut, ja monet asiat, joista olen saanut iloa, ovat jääneet pois.” Nainen, 50
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000005105895.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokoomuksen Paremminvointivaltio Suomi 100 vuotta ja lisää kurjuutta tulossa.
Herrat juhlii ja kansa kärsii ,ei ole enää itsenäistä Suomea mitä kukaan kansalainen juhlisi.
EU:n myötä meni itsenäisyys ja nyt se on realisoitunut ikilamalla ja kurjuudella, samaanaikaan Saksalla menee paremmin kuin koskaan ennen.
Kaikki hyvä on pois Suomelta kun Saksalla menee hyvin.
Turha selitellä Meyerin telakalla tai Uudenkaupungin tehtaiden muutaman tuuhannen työntekijöiden nostavan Suomen suosta alipalkkoineen ja vuokrafirmoineen.
Ulkomaankauppa on menetetty täysin.
Propaganda on ihan sairasta ja Göbbelskin olisi kateellinen nykyisille poliitikoille.