Tuomittu elämään tässä pimeässä montussa
Jarmo on 28-vuotias mies ja asunut Helsingissä noin 10 vuotta. Hän muutti pääkaupunkiseudulle työn perässä Oulusta. Hän ei ole päässyt kiinni työelämään.
– Opiskelin aikoinaan levyseppähitsaajaksi, mutta terveydellisistä syistä jouduin keskeyttämään opinnot. Minulla on kolme pullistumaa selässä ja invalidisoiva migreeni. Silloinen lääkäri kirjoittikin B-lausunnon ammatilliselle kuntoutuskurssille, jotta alavaihtoehtoja voisi miettiä tarkemmin. Kävi kuitenkin niin, että Kela hylkäsi hakemukseni ja minä nuorena 18-vuotiaana miehenä jäin aivan tyhjän päälle. Tässä on nyt tapeltu Kelan ja vakuutusoikeuden byrokratiaa vastaan vuodesta 2007, Jarmo kertoo.
– En ymmärrä, mitä Suomen valtio yrittää voittaa sillä, että kuntoutus evätään ja ihmisiä jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle sairauden takia. Pidetäänkö Suomessa ihmisiä yksinkertaisesti laiskoina? Ajatellaanko todella, että ihmiset haluavat elää tuilla? Jarmo kysyy.
Jarmo sanoo, että tuet eivät riitä edes oman talouden pyörittämiseen.
Mutta jotkut ihmiskohtalot on tuomittu elämään tässä pimeässä montussa.
Jarmo sanoo, että seurauksena on sanktioita, kun jotain yrittää tehdä.
– Suomen karuja työttömyyslukuja yritetään lakaista maton alle "orjatyövoimalla", työtoiminnalla, josta nykyään ei saa edes kulukorvausta, mikäli vapaaehtoisesti itse pyytää tai vaatii kuudeksi tunniksi päivässä orjatöihin. Kulukorvaus on 9 euroa päivältä. Korvaus maksetaan vain silloin, kun jokin virkamies määrää orjatyöt. Tämä malli ei suinkaan lisää aktiivisuutta ja lisäksi ihmisiltä viedään itsemääräämisoikeus.
Janne on lähettänyt 300 työhakemusta
52-vuotias Janne on ollut työttömänä jo 4,5 vuotta. Aktiivisesta työnhausta huolimatta hän ei ole saanut uutta työpaikkaa.
– Hakemuksia olen lähettänyt noin 300 ja ollut haastattelussa 25 yrityksessä. Loppusuoralla olen ollut kahdeksan kertaa, mutta hopea ei mieltä lohduta, kun tavoitteena on työpaikka. Lieneekö osasyynä ikäni? hän miettii.
Janne on korkeasti koulutettu insinööri ja työskennellyt urallaan kolmessa työpaikassa. Lopulta hänet irtisanottiin tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.
– Työhaluja löytyy ja asenne työhön on kohdallaan. Tosiasia on myös se, että Turun talousalueella on kova kilpailu avoinna olevista työpaikoista, jolloin hieman iäkkäämpi työnhakija on altavastaajan asemassa.
Janne kertoo työssäoloaikanaan eläneensä säästeliäästi ja laittaneensa rahaa talteen pahan päivän varalle. Tilannetta helpottaa se, että hän on velaton.
Arki työmarkkina- ja asumistuen varassa on kuitenkin karua. Pakollisten menojen jälkeen muuhun käyttöön jää kuukaudessa 290 euroa.
– En halua elää näin karusti, mutta tähän lienee tyytyminen, koska töihin en tunnu pääsevän.
Hän jatkaa siitä huolimatta työnhakua.
– En aio lopettaa ennen kuin saan työpaikan tai pääsen eläkkeelle, Janne päättää.
Jarmo on 28-vuotias mies ja asunut Helsingissä noin 10 vuotta. Hän muutti pääkaupunkiseudulle työn perässä Oulusta. Hän ei ole päässyt kiinni työelämään.
– Opiskelin aikoinaan levyseppähitsaajaksi, mutta terveydellisistä syistä jouduin keskeyttämään opinnot. Minulla on kolme pullistumaa selässä ja invalidisoiva migreeni. Silloinen lääkäri kirjoittikin B-lausunnon ammatilliselle kuntoutuskurssille, jotta alavaihtoehtoja voisi miettiä tarkemmin. Kävi kuitenkin niin, että Kela hylkäsi hakemukseni ja minä nuorena 18-vuotiaana miehenä jäin aivan tyhjän päälle. Tässä on nyt tapeltu Kelan ja vakuutusoikeuden byrokratiaa vastaan vuodesta 2007, Jarmo kertoo.
– En ymmärrä, mitä Suomen valtio yrittää voittaa sillä, että kuntoutus evätään ja ihmisiä jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle sairauden takia. Pidetäänkö Suomessa ihmisiä yksinkertaisesti laiskoina? Ajatellaanko todella, että ihmiset haluavat elää tuilla? Jarmo kysyy.
Jarmo sanoo, että tuet eivät riitä edes oman talouden pyörittämiseen.
Mutta jotkut ihmiskohtalot on tuomittu elämään tässä pimeässä montussa.
Jarmo sanoo, että seurauksena on sanktioita, kun jotain yrittää tehdä.
– Suomen karuja työttömyyslukuja yritetään lakaista maton alle "orjatyövoimalla", työtoiminnalla, josta nykyään ei saa edes kulukorvausta, mikäli vapaaehtoisesti itse pyytää tai vaatii kuudeksi tunniksi päivässä orjatöihin. Kulukorvaus on 9 euroa päivältä. Korvaus maksetaan vain silloin, kun jokin virkamies määrää orjatyöt. Tämä malli ei suinkaan lisää aktiivisuutta ja lisäksi ihmisiltä viedään itsemääräämisoikeus.
Janne on lähettänyt 300 työhakemusta
52-vuotias Janne on ollut työttömänä jo 4,5 vuotta. Aktiivisesta työnhausta huolimatta hän ei ole saanut uutta työpaikkaa.
– Hakemuksia olen lähettänyt noin 300 ja ollut haastattelussa 25 yrityksessä. Loppusuoralla olen ollut kahdeksan kertaa, mutta hopea ei mieltä lohduta, kun tavoitteena on työpaikka. Lieneekö osasyynä ikäni? hän miettii.
Janne on korkeasti koulutettu insinööri ja työskennellyt urallaan kolmessa työpaikassa. Lopulta hänet irtisanottiin tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.
– Työhaluja löytyy ja asenne työhön on kohdallaan. Tosiasia on myös se, että Turun talousalueella on kova kilpailu avoinna olevista työpaikoista, jolloin hieman iäkkäämpi työnhakija on altavastaajan asemassa.
Janne kertoo työssäoloaikanaan eläneensä säästeliäästi ja laittaneensa rahaa talteen pahan päivän varalle. Tilannetta helpottaa se, että hän on velaton.
Arki työmarkkina- ja asumistuen varassa on kuitenkin karua. Pakollisten menojen jälkeen muuhun käyttöön jää kuukaudessa 290 euroa.
– En halua elää näin karusti, mutta tähän lienee tyytyminen, koska töihin en tunnu pääsevän.
Hän jatkaa siitä huolimatta työnhakua.
– En aio lopettaa ennen kuin saan työpaikan tai pääsen eläkkeelle, Janne päättää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.