Mitä on oikea parannus? Se on Jumalan kutsun vastaanottamista, Pyhän Hengen vaikuttaman synnintunnon, synnintunnustuksen ja katumuksen kautta ja tämän seurauksena kääntymistä Jumalan ja Hänen tahtonsa puoleen. Oikea parannus on katumusta, mutta samalla myös evankeliumin ja uskon vastaanottamista, sillä evankeliumi sisältää myös synninpäästön. Me emme voi pinnistää uskoa itsestämme, vaan pelastava usko on Jumalan lahjateko meissä, jos suostumme ottamaan Hänet vastaan.
Jesaja 1:16-20
16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.
Katumus ilman uskoa on epätoivoa. Sensijaan katumus ja usko yhdessä on parannus, syvintä sisintämme myöten.
Kun käännymme parannukseen, silloin tulee myös sielunvihollinen kätyreineen lähelle, pilkkaamaan "epäonnistumisiamme". Mutta koska parannus ei ole omia tekojamme, vaan Kristuksen lahjavanhurskautuksen tekoja meissä, uskon kautta, ei todellista "epäonnistumistamme" voi olla! Pilkatessaan "epäonnistuneita" kristittyjä, vihollinen itseasiassa pilkkaa Kristusta, syyttää Häntä laiminlyönneistä meissä.
Meissä itsessämme kun ei voi koskaan olla mitään hyvää. Kaikki oikea vanhurskautemme on Kristuksen lahjatekoa meissä! Jos meissä on omaa, itsetehtyä vanhurskautta, on se kuin likainen vaate, joka päällä ei kertakaikkiaan pyritä Karitsan Häihin. Sieltä, moisissa retkuissa, ihan Jeesuksen omienkin sanojen mukaan, tulisi äkkilähtö paikkaan jossa on kasa tulta ja tulikiveä!
Tätä hengenkääntymystä, eli Pyhän Hengen vaikuttaman sydämen parannusta seuraavat epäilemättä myös erilaiset tekojen muutokset, mutta koskaan ei saa uskoaan perustaa tekoihinsa. Usko perustetaan... katsomalla Jeesukseen Kristukseen! Mahdolliset, nk. hurskaat teot ovat Hänen asiansa, me itse - jos mahdollista - vain sallimme ne itsessämme.
Jos usko ja vaellus on sattunut lipsumaan kauemmas Jumalasta, tässä tilassa ei pidä kauhistua Jumalan vihaa, eikä ainakaan ryhtyä (paholaisen kuiskutellessa syytöksiään) pakenemaan Jumalasta poispäin, vaan päinvastoin: kun olemme synnissä, meidän juuri siksi tuleekin tulla Jumalan eteen, rukouksessa polvistua ja vaikka itkien tehdä hengen ja sydämen parannus ja palata näin Isän tykö.
Sillä juuri nimenomaan syntisinä me olemme Jumalalle mitä otollisimpia, juuri syntisiä varten Jeesus tuli maailmaan. Jeesus ei ole luulosynnittömien, vaan syntisten Vapahtaja.
.
Jesaja 1:16-20
16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.
Katumus ilman uskoa on epätoivoa. Sensijaan katumus ja usko yhdessä on parannus, syvintä sisintämme myöten.
Kun käännymme parannukseen, silloin tulee myös sielunvihollinen kätyreineen lähelle, pilkkaamaan "epäonnistumisiamme". Mutta koska parannus ei ole omia tekojamme, vaan Kristuksen lahjavanhurskautuksen tekoja meissä, uskon kautta, ei todellista "epäonnistumistamme" voi olla! Pilkatessaan "epäonnistuneita" kristittyjä, vihollinen itseasiassa pilkkaa Kristusta, syyttää Häntä laiminlyönneistä meissä.
Meissä itsessämme kun ei voi koskaan olla mitään hyvää. Kaikki oikea vanhurskautemme on Kristuksen lahjatekoa meissä! Jos meissä on omaa, itsetehtyä vanhurskautta, on se kuin likainen vaate, joka päällä ei kertakaikkiaan pyritä Karitsan Häihin. Sieltä, moisissa retkuissa, ihan Jeesuksen omienkin sanojen mukaan, tulisi äkkilähtö paikkaan jossa on kasa tulta ja tulikiveä!
Tätä hengenkääntymystä, eli Pyhän Hengen vaikuttaman sydämen parannusta seuraavat epäilemättä myös erilaiset tekojen muutokset, mutta koskaan ei saa uskoaan perustaa tekoihinsa. Usko perustetaan... katsomalla Jeesukseen Kristukseen! Mahdolliset, nk. hurskaat teot ovat Hänen asiansa, me itse - jos mahdollista - vain sallimme ne itsessämme.
Jos usko ja vaellus on sattunut lipsumaan kauemmas Jumalasta, tässä tilassa ei pidä kauhistua Jumalan vihaa, eikä ainakaan ryhtyä (paholaisen kuiskutellessa syytöksiään) pakenemaan Jumalasta poispäin, vaan päinvastoin: kun olemme synnissä, meidän juuri siksi tuleekin tulla Jumalan eteen, rukouksessa polvistua ja vaikka itkien tehdä hengen ja sydämen parannus ja palata näin Isän tykö.
Sillä juuri nimenomaan syntisinä me olemme Jumalalle mitä otollisimpia, juuri syntisiä varten Jeesus tuli maailmaan. Jeesus ei ole luulosynnittömien, vaan syntisten Vapahtaja.
.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihmeellinen on Herra Jeesus.
En suosittele, eivät lampaatkaan ala toisiasn parantamaan paimenen heitä kutsuessa. Prpfeetat käyttivät paimenten kutsuhuutoa "shuvu". Suoraan käänettynä se olisi "tsetse lampaat" mutta tarkoittaa kutsua "tulkaa luokseni" tai "palatkaa kotiin".
Pelottavalla tavalla te aina nostatte syntisyyden kunniaan kirjoituksissanne, ja ehkäpä juuri siksi seurakunnassanne rehottaa se SYNTI. Ei Raamatuu korota syntisyyttä, vaan sanoo, että POIS synnistä, tai kulette synteihinne.
Juuh. Jeesuksen työ puolestamme syntiemme sovitukseksi oli alunpitäen aika pelottavakin tapahtuma, josta kuitenkin kunnia suoraan Jumalalle! Tästä kirjoituksetkin kertovat ja Raamattu asiaa suorastaan korottaa.
Mutta murhe rististä kääntyi kohta iloksi Jeesuksen ylösnousemuksessa, Hänen astumisesta edellämme Taivaisiin ja Jumalan Pyhän Hengen lahjan vuorostaan laskeuduttua keskellemme, ihmisten muutokseksi, lohdutukseksi ja voimaksi parannuksentiellä, eli tarkemmin: Jeesuksen sovitustyössä ja lahjavanhurskautuksessa elämisessä.
Mutta myöskään Risti ei saa uskonelämässämme koskaan unohtua. Vain Risti, ei omat luuloparannustekomme voittaa synnin, joka jatkuvasti meissä rehottaa. On pelottavan vaarallista olla huomaamatta syntiä itsessään, sillä siinä on koko Jeesuksen sovitustyön tarkoitus meissä.
Ilman syntiä ei olisi sovitustakaan. Ei ole kysymys synnin puolustamisesta, vaan sen tunnustamisesta. Jeesus sovittaa syntimme, me itse emme voi tehdä mitään muuta, kuin suostua Hänen sovitustyöhönsä.
Joka ei tunnusta itsessään syntiä, ei voi tunnustaa Jeesustakaan, sillä Jeesus, Jumalan Poika, On Syntisten Vapahtaja, eli Sovittaja. Kummallinen olisi "evankeliumi", josta puuttuisi toinen.
Helmiportin kautta - Raamattuopiston Kuoro
https://www.youtube.com/watch?v=TFgKMB12hfw
Uusi Taivas, Uusi Maa - Marika
https://www.youtube.com/watch?v=rujFuZuB7yc&list=PL8zd6LymdzhczVzxifGyz-aDtOHSfdF0J&index=12
Yeshua Hamashiach
https://www.youtube.com/watch?v=-bpgbJMsgCk
.
Jeesus on syntien sovitus, mutta miten te ovelasti kierrättekin kaiken vastuu liukkaasti pois itsestänne.
Ja me no on sen mukaista. Ei yhtään kypsää hedelmää.
Mikko.A:lle tehtävä:
sillä joka on ... , se on ... pois synnistä.
In Context | Full Chapter
Mitä lukee pisteiden kohdalla.
Ja siksi te olette teoissanne niin köyhiä, koska te ette arvosta hyväntekemistä, vaan liukkaitta telogiota enemmän te rakastatte, jotka vapauttavat teidät tekemätä hyvää, ja vapauttavat myös antmasta elämäänne kokonaan Jumalalle.
Lauma pelokkaita ihmisä te olette, koska ette ole vielä kasvaneet kunnolla totuuteen kiinni, joka kasvattaisi teistä rohkeita ja vapaita.
Ja teidän parannuksenne vapauttaa siis teidät tekemästä hyvää, ja vaputtaa myös siitä, ettei tarvii lopettaa synnintekemistä.
Mikä parannus se on ja kuka sen on teille opettanut? Suoria teitä opettava valon palvelija, vai liukas kielinen saatana?
Mitä Mikko tietää Saatanasta?
Parannuksen tekeminen on kääntymys Jumalan puoleen. Silloin Jumala pyhittää (erottaa itselleen) ihmisen. Siitä alkaa uskovan oma pyhityselämä. Se tarkoittaa sitä että uskoon tullut pyrkii elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Hän pyrkii antautumaan Jumalalle päivittäin. Hän seuraa Jeesusta Kristusta. Silloin hän pyrkii pois synnistä eikä tahdo tehdä syntiä. Hän karttaa kaikkea sellaista minkä tietää synniksi.
Kääntymystä Jumalan puoleen uskossa Jeesukseen Kristukseen seuraa parannuksen tekeminen tekosynneistä.
Uskovan suorittama oma pyhityselämä ja sen voimakkuus on täysin riippuvainen siitä kuinka kokosydämisesti hän lähti ja lähtee uskon tiellä. Jos uskoon tulossa ei antauduttu ihan kokonaan, pelastuskokemus voi jäädä vajavaksi. Silloin uskoon tullut voi ihmetellä miksi toiset uskovat saavat kokea niin paljon hengellistä hyvää ja minä en saa kokea mitään. Mutta silloin voi tarkastella omaa antautumistaan ja sen syvyyttä. Olenko antautunut Jumalalle kokosydämisesti? Olenko lähtenyt uskon tielle kokosydämisesti tähtäimessäni ikuisuus ja uusi Jerusalem? Vai lähdinkö uskon tielle jotta saisin ongelmiini apua ja paremman elämän tässä ajassa? Lähdinkö uskon tielle miellyttääkseni jotakin ihmistä?
Nämä asiat vaikuttavat pyhityselämään ja hengellisen elämän tasoon.
Mikäli ihminen yrittää ensin parannella itseään ja tehdä parannuksen tekosynneistään, ennen kuin kääntyy Jumalan puoleen uskossa Jeesukseen, hän ei koskaan tule Jumalalle tarpeeksi onnistuneeksi ja tarpeksi hyväksi ihmiseksi.
Jos ihminen onnistuisi tekemään parannuksen ja tulemaan hyväksi ihmiseksi ennen uskoa Jeesukseen Kristukseen ja ennen kuin on tullut Jeesuksen Kristuksen luokse, hän ei enää tarvitsisikaan Vapahtajaa. Hän olisi itse itsensä vapahtaja koska hän itse onnistui tulemaan hyväksi ihmiseksi. Sellainen ihminen luulisi pääsevänsä taivaaseen omalla hyvyydellään.
Tätä Jumala ei salli. Jeesus Kristus on ainoa tie taivaaseen. Hänen vanhurskautensa on ainoa vanhurskaus jolla ihminen pääsee taivaaseen.
Sen tähden jos joku yrittää saavuttaa pelastuksen omavanhurskauden tiellä, yrittää tulla hyväksi ihmiseksi ilman Jeesusta Kristusta sydämessään, Jumala näyttää hänelle hänen syntisyytensä yhä selvemmin. Silloin hän tulee yhä suurempaan synnin tuntoon. Hän näkee itsensä suurempana syntisenä kuin mitä hän oli ennen kuin hän aloitti parannuksen tekemisensä ja omavanhurskauden rakentamisen. Hän voi joutua jopa epätoivoon.
Mutta silloin Pyhä Henki osoittaa Jeesusta Kristusta ja Hänen täytettyä Golgatan työtään. Syntisi ovat sovitettu ja ikuinen vanhurskaus on tuotu Jumalan Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa. Se tarvitsee vain hyväksyä ja uskoa ja oottaa vastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ja taivaan helmiportti aukeaa välittömästi. Se aukeaa Jeesuksen vanhurskauteen pukeutuneelle ja Jeesuksen verellään pestyn ihmisen edessä. Ei se aukea hyvän ihmisen edessä koska kukaan ei ole itsessään tarpeeksi hyvä. https://www.youtube.com/watch?v=xGeUnqcoMUk
Mikko A: mene peruskoulun ekaluokalle ja opettele uudelleen lukemaan. Vaihtoehtoisesti: käy silmälääkärissä.
Mikä ettei, molemmissa.
"Valontuoja" Luciferista emme kuitenkaan tahdo tietää (enempää kuin välttämättömän), kiitos.
Väännetään taas rautalangasta: meidän itsemme todellakin tulee lopettaa kaikki kuolleet, omavanhurskaat teot, vaikka ne kuulostaisivat kuinka hurskailta ja Lain mukaan "raamatullisilta" tahansa ja antaa kaikki valta Jeesukselle Kristukselle, Isä Jumalalle ja Pyhä Hengelle, joka sitten Itse vaikuttaa meissä oikean parannuksen, jota seuraa Kristuksen Itsensä tekemät vanhurskaudenteot meissä.
Omat "pyhitystekomme" ovat vain tiellä, sotkevat Jumalan suunnitelmia, ne on hylättävä. Saatana vieköön ne vaikka vintilleen, siellä on paljon "uskovaisten omavanhurskaita hyviä tekoja", kivinä, joilla päällystetään tie Helvettiin.
.
Kyllä. Tätä juuri takoitan, että se hedelmän laatu riippuu siitä, että kuinka tosissaan me annamme itsemme Jumalalle. Eikä sitää, että miten Jumala nyt sattuu meitä käytämään.
Otollisa hän käyttää ja hedelmä on runsasta, kun taas ei otolliset seisovat, kuin hedelmättömät, ja rakastavat vain omia puheitaan omasta uskostaan.
No siinä kaks laadukasta löysi toisensa.
Helluntailainen parannus on sitä, että keksitään valheherjaa ja räyhätään nettikeskusteluissa ympäriinsä tutuille ja tuntemattomille. Mistä saatanan perseestä te revitte näitä valhesyytöksiä? Mistä perkeleen peräsuolesta te oikein kaivelette? Ja sitäkö te sitten nimitätte Pyhän hengen armolahjaksi? Että tiedon sanat? Hurskasta touhua, hallelujaa!
Matteus 22:1-15
1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
2 "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
***
Tässä edellä Jeesus puhuu mm. Lain kautta vanhurskautuviin pyrkineistä, joista ei kuitenkaan tullut kelvollisia. Sitten Armon kautta valituista.
Mutta armonvalituistakin löytyi eräs omavanhuskas, joka ei ollut halunnut ottaa vastaan Kristuksen lahjoittamaa lahjavaatetta, vaan oli mennyt sinne omassa puvussaan. Ja köpelösti kävi juhlijalle.
Ilmestyskirja 9:5-9
5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret".
6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."
9 Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat".
***
Karitsan Morsiamen / Vaimon = seurakunta / uskovien yksilökristittyjen
ANNETTIIN PUKEUTUA LIINAVAATTEESEEN, HOHTAVAAN JA PUHTAASEEN, SE LIINA ON PYHIEN VANHURSKAUTUS.
Ei: "pyhien omavanhurskautus", vaan: Kristuksen Itsensä antama, lahjoittama, tekemä pyhien lahjavanhurskautus.
Ev.lut. rukoilevaisten vanha virsi "Jesuksen veri se lasinen meri" (HSHL 127:):
https://www.youtube.com/watch?v=zYwejVMqxRI
"1. Jesuksen veri se lasinen meri, jonka päälle seurakunta rakettu on. :,:
2. Sen päällä sitte seilaa se uskovaisten laiva ja Jesus on itse perämies. :,:
3. Kyllä tuulet ja myrskyt ja vasta-tuulet tekee täällä monta vastusta. :,:
4. Mutt' siinä sitten toivossa he kaikki voittaa, ett' kerran päästään taivaan haminaan. :,:
5. O iloista päivää, o riemullista juhlaa, koska taivaan portit avataan minulle, suurelle syntisell'. :,:
6. Ja morsian se totta kotia tuodaan, Ylkänsä tykö ijäti asumaan. :,:
7. Ja tuonen torvet ne koriasti soivat ja harput ne heliästi helisee. :.:
8. Ja enkelit silloin ilosta huutaa, ett' Karitsan emäntä jo valmis on. :,:
9. Siellä ilo ja riemu on taivahan häissä, siell' hupeva on olla kanss' enkelein. :,:
10. Siellä pyhäin pariss' ja määrän päässä on autuuden mitta sanomaton. :,:
11. Sinne, Jesus, meit' vie, se autuuden tie, jota ijäistä riemuu ei kenkään pois vie. :,: "
.
>>>Ilmestyskirja 9:5-9
5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "<<<
Väärä luku. Oikea luku on luku 19.
Kiitos korjauksesta. Lukihärö. Krijotusvihre.
Siis: Ilm. 19:5-9.
.
Kun kuuntelee näitä vanhoja, vaatimattomien pyhien lauluja, suorastaan tuntee kuinka lämpö, parantava öljy, valuu kuin virta raadellun, vähäisen sielun voiteeksi.
Oho Köyhä Sieluni (HSHL 139, Siionin laulu 123):
https://www.youtube.com/watch?v=kZCW_hMozeE
.
Nämä hartaat, hengelliset laulut ja virret hoitavat haavoittunutta sielua.
En ole itse lestadiolainen, mutta saanut teiltä netin kautta paljon, josta kiitän. Suviseurojen aikaan kuuntelen teitä netissä, itken ja otan vastaan ja julistankin synninpäästöjä, yksin kotona, ojennellen käsiäni kohti radiota, tai nettiä.
Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat Torniossa 2016:
https://www.youtube.com/results?search_query=Suviseurat 2016
Rauhanyhdistysten seuroja, youtube:
https://www.youtube.com/results?search_query=Helsingin rauhanyhdistys youtube
Siioninlaulu 129 - Jumalan rauha rinnassansa:
https://www.youtube.com/watch?v=lF5S-vYFyrA&list=PL24B928DC5677C7AD
.