No ellemme itsekin uskoisi, että näin ei olisi, olisimmeko muka edes tulleet uskoon? Raamattuhan sanoo, eli ei tämä ole edes uskoa vaan tietoa, että MEIDÄN herramme on suurempi kuin tämän maailman herrat, ja yleensä vain siitä syystä, että moni jumalattomat maailman edustajista ei tunnusta mitään herraa itsellään edes olevan, ja kiroilevat päälle, tai mukamas itse ovat Jahve, kun pitävät itseään omana Herranaan, mikä on tietyissä tilanteissa totta tietysti, silloin kun ovat oikeasti voittaneet jonkun mestaruuden esim. jossa sitten olisivatkin edes tämän maailman "herroja" lajissaan tai edes muilla sijoilla. Miksi kieltää siis sitä, että "se mikä ja kuka on vieläkin meissä, oli ja tulee vieläkin olemaan, maailman voittanut, ja saanut itselleen herruuuden monissakin asioissa muuallakin taivaissa?" Pyhät kirjoitukset kertovat, että hänellä on kruunuja päässään monia, ja Hän on voittanut pahoja suuria joukkoja, ja lopulta voitetaan jopa koko Kuoleman käsite, jopa vain vangiksi joutuminen! Meidän pitää tietysti tähdätä samaan, koska sanoohan Raamattukin muistaakseni, että VOITTOPALKINTO on pääsy taivaaseen, mutta kyse ei ole niinkään maailman materialististen asioiden voittamisesta, ja raha-oravanpyörien vääryksissä voittamisista, vaan sen meitä jo syntymässämme vastaan asetetun PAHAN voittamisesta. Pahimmat lohikäärmeet, nuo perusominaisuudet, erään psykologishengellisen kirjasarjan mukaan ovat itsetuhoisuus ja martyyriys, ja kun joku niiden takia kuolee nuorena, niin ei edes juutalainen profeetta ymmärrä, vaan kiroaa heidän valintaansa, mutta heidän kävi(kuten vastikään erään tuttavani Miikan), vain samoin kuin Jeesuksen, jolla tiettävästi oli sama perusominaisuus, juurikin Marttyyriyden suuri ja paha lohikäärme vastassaan, joka vaatii itselleen kunniaa, kuolemalla ja kärsimällä muitten vuoksi. Tämä on omalle ylpeyden lohikäärmeelleni kuitenkin melko vastenmielinen ajatus, mutta tiedän, sen olevan aika paljon kunniallisempi ylpeyttäni kuitenkin(kypsempää sielua enemmän kiinnostaa), ja jos ihminenkin sen voittaa, jos uskaltaa kuolla jotenkin marttyyrinä. En muista yx kax kaikkia noita perusominaisuuksiamme, mutta tavallinen on myös ahneus, vaikka itselläni se ei käsittääkseni ole kovin vahva, koska en ole kovin pihi luonne, vaikka bio-isäni taitaa silti olla. Jeesuskin vain eri inkarnaatioistaan käsin voi yhden noista lohareista voittaa, ei ihminen voi voittaa eläessään esim. kahta lohikäärmettä, ellei sitten ole pistetty niistäkin jonkun päälle, vain pari vastasyntynyttä vastaan...
Onko uskovaisilla jotakin parempaa?
Pakkstori
575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hirveen vaikee lukee kun ei ole kappalejakoa.
Ai että onko uskovaisella jotakin parempaa?
Parempaa kuin ateisteilla vai?
Samalla viivalla onnellisuuden suhteen on kumpainenkin ryhmä, on minun havaintoni.
" Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.
Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. "
Tämä lyhyt elämä on vain sitä varten että voitais tuoda esille Jumalan tahtoa ihmisiään kohtaan ja julistamaan parannuksen evankeliumia.
Se on oikeastaan pikku juttu, jonka jokainen aikuinen tajuaa, että elämä maan päällä on toivottoman lyhyt ja vähämerkityksellinen asia.
Kaikki tähtää ylösnousemukseen ja siellä on minunkin maalitauluni.
Tuskin kukaan on tullut uskoon siksi, että olisi vertaillut eri elämänkatsomuksia, ja todennut että kristinusko olisi parempi kuin joku muu. Eiköhän kaikki lähde siitä, että Jumala kutsuu ihmistä ja tekee hänessä työtään Pyhän Henkensä kautta.
Ainahan ihminen vertailee sitä mikä nyt on johonkin muuhun.
Ja Raamatusta Jeesuksesta lukemalla on moni muslimi tullut uskoon kun huomaa että Jeesus ja allah on aivan eri planeetalta. Ja apostolit ja muhammad.
Joku sanoo taivasten valtakunta ja toinen sanoo nirvana, kolmas ei käytä mitään erityistä sanaa sille. Ei tarvitse olla kristitty tai lukea sivuakaan esim. Raamattua tai Koraania löytääkseen tuon kyseisen olemisen tilan. Uskonnolliset teokset sisältävät kasapäin vertauskuvallisia tarinoita, mutta yhtä suurta opetuksen tarinaa on myös oma elämä kun sitä vähän viitsii tarkastella.
Kun ihminen voittaa egonsa ja lakkaa ajattelemasta onnensa olevan riippuvainen joistakin ulkoisista aineellisista asioista, kuten omaisuudesta, kropan muodosta tai toisesta ihmisestä, tajuaa hän onnellisuuden olevan sisäsyntyinen tila, johon pääsemistä ruokkii ilon ja hyvän viljeleminen elämässä, toisin sanoen rakkauden levittäminen ympärille.
Tuo tila ei ole mikään "sitten kun kehoni kuolee niin jos olen totellut Raamatun käskyjä" -tila, vaan ihan jokaisen ihmisen ulottuvissa juuri nyt oleva tila. Kun sen tajuaa, niin oli ympäröivät olosuhteet mitkä hyvänsä, pystyy tuntemaan onnellisuuden ja syvän rauhan. Sitä on taivas.