Onko teillä sellaisia kokemuksia, jotka nuorena ovat jääneet väliin ja jotka nyt "aikuisina" olette toteuttaneet tai aiotte toteuttaa?
Me kävimme viime kesänä tyttöporukalla ensimmäistä kertaa elämässämme rokkikonsertissa Joensuun Ilosaaressa. Esiintyjät olivat 60-70-lukulaisia ja oli mukavaa kuunnella samanlaista musiikkia kuin nuorena teinihipoissa. Pepe and Paradise ei välttämättä ole kuulunut lempiesiintyjiini, mutta siellä me nautimme muiden ikäistemme nuorten kanssa.
60-luvulla olisi ollut monenlaista jännittävää tarjolla, mutta siihen aikaan oli pakko uskoa, kun vanhemmat sanoivat: "Ei". Omat nuoremme naureskelivat, kun rokkimummut lähtivät matkaan.
Ennen kokematonta?
19
982
Vastaukset
- Erkki.
Kerran 70-luvun alkuvuosina yritin panna Tuiree,
ei siitä oikeasti mitään tullu. Sen homman haluaisin toteuttaa uudelleen. Punaisen ladon
kohdalla on jo nyt asuinalue, joten paikka pitäisi olla toinen, mutta yhtä romanttinen... - muoriska
Tuota tuota... Kokemuksia, nuorena jääneet väliin.... öööh ja nyt aikuisena... Joo! Nyt valkesi!!
Nuorena olisin ehdottomasti halunnut oman hevosen. En saanut. Vaan viime syksynä ostin, ja nyt on ikioma ja ihana, hepoinen siis!! Onneksi muistin vielä mitä aikoinaan halusin... Olisi muuten voinut jäädä hankkimatta. Olisiko muuten ketään täältä Napapiirin tuntumasta, joka auttaisi minua sen hevoisen liikunnantarpeen tyydyttämisessä... Tai edes ottaisi osaa sen elämisestä aiheutuviin kuluihin, hei pliis... Tai onko kellään tiedossa halpaa ja hyvää teurastajaa ja palvaamoa, että saisi edes omansa pois siitä hevoskaupasta...
Eikun aikuisten oikeasti: kyllähän ne nuoruuden unelmat monesti ovat hyvinkin irrationaalisia. En nyt tarkoita ketjun aloittajan rock-konserttia, enkä omaa hepoistani. Toistaiseksi kyllä jaksan itse sitä liikutella tallityttöjen suosiollisella avustuksella pahimpaan työruuhka-aikaan. Vaan usein on unelma sen laatuinen, ettei sillä oikein ole toteutumisen edellytyksiäkään. Vaan kuten joku viisas on kirjoittanut: emme me onnellisina elääksemme unelmien toteutumista tarvitsekaan, unelmia vain... - Pirre*
siinä Rokkivaari -konsertissa vai siinä "vähäsen :)" nuoremmille suunnatussa?
Minä olen puhunut ja suunnitellutkin, että vielä minä lähden Porin- tai pohjosen -jatzfestareille, tai just tuonne Jojensuuhun Ilovaari -rokkiin (se ois aika lähellä)ja Kaustisillakin olisi kiva käydä, mutta kun ei ole oikein samanhenkistä kaveria ollut kaveriksi, niin se on aina vaan jäänyt toteuttamatta.
Kyllähän minä varmaan saisin toisen tytöistäni mukaan, mutta kivempaa olisi lähteä samanikäisen kaverin kanssa - mutta vielä mie...### lähen..- Optimisti Orv...
Sielläpä hyvinkin.
Voin suositella sinullekin. Tunnelma oli ihan mahtava, lippuja oli myyty rajoitetusti, ettei tullut tolkutonta tungosta.
Lippujen saaminen olikin sitten kokonaan oma juttunsa. Ihmiset jonottivat niitä aamuyöstä ja ne myytiin aina muutamassa hetkessä kunkin lipunmyyntipisteen avauduttua. Ilman erään tosi ystävällisen nuoren joensuulaisen apua, meidänkin "rokkifestarimatka" olisi jäänyt tekemättä. Uudelleen voisin lähteä, ellei matka olisi niin pitkä ja lippujen saanti vaivalloista.
Paluumatkalla vielä innoissamme suunnittelimme järjestävämme seuraavana kesänä uuden matkan ja houkuttelevamme mukaan mahdollisimman monia nuoruusvuosien koulu- ym. -kaveria.
Jos sinä suunnittelet lähtöä, ilmoittaudu vaikka nyt heti netissä järjestäjien postituslistalle.
Minä taidan tyytyä Porin Jazzeihin ja Kaivopuiston konsertteihin Helsingissä.
- hanna...
tiedä sitten kokemusko vai ei mutta mä halusin aina pianon vanhemmat ei ostaneen *möksää vieläkin* nyt mulla on sit oma piano :))
"vielä kun osais soittaa" :DD- Missu
Minäkin halusin tyttösenä opetella soittamaan pianoa koska olen aina ollut musikaalinen.
Meitä muksuja oli useampi ja perheen talous oli
tiukka jotenka isä sanoi että teissä on ihan
tarpeeksi pianoa. Et silleen loppu soittajan
ura enkä ole sitä vieläkään aloittanut.
Mutta muuten näin "kypsällä" iällä olen
alkanut toteuttaa muuta mielihyvää tuottavaa
asiaa jota en ole aiemmin kerinyt tai luvannut
itselleni.
- plunger
suren sitä, että kokematta jäi nuorena KOTI.
Oli orpona ikävää, mielenterveyden ongelmista kärsivän äitipuolen ja hänen vaihtuvien miesten potkittavana. Siis kirjaimellisesti hakattuna ja potkittuna. Ei potkimisen takia vaan siksi että olin aina luokan ainoa ilman oikeaa kotia.
Jäi kokematta paljon harrastuksia, kun muutimme niin paljon, oppikoulun 8 vuotta 6 eri koulussa. Kun aloitti jotain, se piti pian jättää, kun sain kameran ja sain lehtiin muutaman ottamani kuvan ja menestyin kilpailussa, se kamera rikottiin yhden vihanpurkamisen aikana. Kun sain kummeilta kitaran, sen äitipuoli särki.olet saanut koetuksi harmonista kotielämää varttuneemmalla iällä.
Olen usein ihmetellyt ihmisten selviytymiskykyä ja sitä, että niin monet onnistuvat muuttamaan omassa elämässään asioita, joista itse ovat joutuneet nuorena kärsimään. Tosin päinvastaisiakin tapauksia on ja niiden kautta olen oivaltanut, mitä tarkoitetaan puhuttaessa (Jumalan) kostosta, joka kohdistuu moniin sukupolviin. Kun on jäänyt itse vähälle, on vaikea oppia antamaan muille parempaa.- Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
olet saanut koetuksi harmonista kotielämää varttuneemmalla iällä.
Olen usein ihmetellyt ihmisten selviytymiskykyä ja sitä, että niin monet onnistuvat muuttamaan omassa elämässään asioita, joista itse ovat joutuneet nuorena kärsimään. Tosin päinvastaisiakin tapauksia on ja niiden kautta olen oivaltanut, mitä tarkoitetaan puhuttaessa (Jumalan) kostosta, joka kohdistuu moniin sukupolviin. Kun on jäänyt itse vähälle, on vaikea oppia antamaan muille parempaa.se "kolmanteen ja neljänteen polveen" jne.. tarkoitaa juuri tuota ja olisikohan se iankaikkinen elämä lapsemme ja heissä olevat perintötekijämme..
- hessu51
Lapsuudessasi ja nuoruudessasi oli varmasti iloisiakin asioita,keskity niihin!
Sinulla oli josain vaiheessa mukava ystävä/naapuri,koira/kissa josta pidit,hauska opettaja,sait mieleisen syntymäpäivälahjan,olit hauskalla hiihtoretkellä?
Yritä ajatella asioita myönteisemmin,katkeruus nujertaa!
Isäni ei tavannut koskaan omaa isäänsä,hänen äitinsä kuoli syöpään hänen ollessaan 12 jolloin hän joutui naimattoman tätinsä hoiviin,lopettamaan koulun ja rautateille tsuppariksi,en ole koskaan elämässäni tavannut elämänmyönteisempää ihmistä,hän oppi olemaan kiitollinen pienistä asioista ja välitti tämän myös meille lapsille! - plunger
optimisti-orvokki kirjoitti:
olet saanut koetuksi harmonista kotielämää varttuneemmalla iällä.
Olen usein ihmetellyt ihmisten selviytymiskykyä ja sitä, että niin monet onnistuvat muuttamaan omassa elämässään asioita, joista itse ovat joutuneet nuorena kärsimään. Tosin päinvastaisiakin tapauksia on ja niiden kautta olen oivaltanut, mitä tarkoitetaan puhuttaessa (Jumalan) kostosta, joka kohdistuu moniin sukupolviin. Kun on jäänyt itse vähälle, on vaikea oppia antamaan muille parempaa.Hyvin harmonista kotielämää koen koko ajan. Ei riidan poikasta niiden 4 seinän sisällä, missä asun - kun olen yksin.
Olen elänyt mukavasti sen jälkeen kun itsenäisen elämän alkuun pääsin. Se raskas lapsuus-nuoruus vain jäi mielen rasitteeksi, sen vaikutus yhä varmasti minussa näkyy, tuntuu. Onko se sitten kirous tai ei. Kokemukset ihmien mukana kantaa.
Pettymys on helpompi kestää, kun se kokemus ei ole uusi. Elämän hallinnan menetys on silti tuleva todellisuus.
- Kuukkeli
Taitaa olla jokaiselle joku haave jäänyt muhimaan.Itselläni on jo hamasta nuoruudesta asti ollut haaveena lähteä Lemmenjoelle kultaa huuhtomaan. Ei vain ole koskaan ollut sellaista kaveria , joka olisi ollut samoilla linjoilla.
Toinen haave oli moottoripyörän hankinta.
Pitäisiköhän näin ikäimmeisenä alkaa suunnitella moottoripyöräreissua Lappiin kullanhuuhdontaan.
Nythän viime vuosina on viisikymppiset innolla tarttuneet motsikan sarviin, että ovat jo uhkana liikenteessä, kun ajotaito on niin ja näin!?
Vai pitäisköhän tyytyä vain mopoon, täytyy vielä funtsia.- Pirre*
mukkaan meijjän papiskalla - millon lähettään :?
- Werneri
kävin Tahitilla. Maksoi 7 rahaa/2 vk. Kannatti. Siellä ei vissiin myydä lainkaan rintaliivejä.
- kateellinen
Seitsemäntuhatta eeroako? Ei kai sentään! Mutta et kyllä seitsemällä sadallakaan päässyt. Markoistako puhut?
Paljonmko maksoit retkestäsi euroina? - Werneri
kateellinen kirjoitti:
Seitsemäntuhatta eeroako? Ei kai sentään! Mutta et kyllä seitsemällä sadallakaan päässyt. Markoistako puhut?
Paljonmko maksoit retkestäsi euroina?Joo eurojapa hyvinnii. Kai sinne halvemmallakin pääsis, mutta jos pari viikkoa meinaa viipyä niin kyllä raha on hupaa. On nimittäin kallis paikka. Lennot L.A:n kautta kestävät yli 30 tuntia molempiin suuntiin, että ei sinne oikein viikoksi kannata mennä. Tahiti on aika lailla toisella puolella maapalloa Suomesta katsoen.
- Werneri
optimisti-orvokki kirjoitti:
tarvinnut?
En ehkä itse, mutta uimasta tullessa ei oikeen tiennyt mihin silmänsä olis pistänyt...
- Werneri
Werneri kirjoitti:
Joo eurojapa hyvinnii. Kai sinne halvemmallakin pääsis, mutta jos pari viikkoa meinaa viipyä niin kyllä raha on hupaa. On nimittäin kallis paikka. Lennot L.A:n kautta kestävät yli 30 tuntia molempiin suuntiin, että ei sinne oikein viikoksi kannata mennä. Tahiti on aika lailla toisella puolella maapalloa Suomesta katsoen.
Sinne pääsarelle ei kannata (kuulemma) jäädä. Välilasku oli pääkaupunki Papeetessa ja lopullinen päämäärä oli Moorea. Menisin uudelleenkin, jos...
Hyvä puoli oli, ettei se ollut mikään turistirysä ainakaan maaliskuussa. Rauhallista!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin Enter-napilla tehdään miljardi euroa - Helsingissä
"Ei se nyt niin kovin ihmeelliseltä näytä. Tavallinen nappi, musta muovinpala, joka kököttää parikymppiä maksavan mustan2619175- 696135
- 265768
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni615612Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv415478Ben Z: "SDP ei ole ollut 50 vuoteen näin huolissaan velasta"
"– Olen ollut eduskunnassa noin 50 vuotta, eikä SDP ole koskaan ollut niin huolissaan velasta kuin nyt. Se on tietysti h995374- 624833
- 434507
Mitä luulet, miten Martina Aitolehti pärjää Erikoisjoukoissa?
Kohujulkkis, yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti on mukana Erikoisjoukot-realityssä. Erikoisjoukot on573836- 493485